Jatkoajassa pureudutaan siihen, mitä Espoossa nykyään Raimo Summasen johdolla tehdään: Summanen tarjoaa Espoon mallia koko maalle (osa 1).

Etenkin kaikki juniorivalmennuksesta kiinnostuneet löytävät varmasti muutamia erittäin mielenkiintoisia pointteja, joita silloin tällöin joku kyllä lausuu ääneen mutta joita sitä useammin pidetään vääräoppisina.

Tässä yhteydessä haluan lainata jutusta tällaisen pätkän:

Hänen (Summasen) mielestään on kaikkien kannalta rehellisintä olla avoin ja kysellä nuorelta, pitääkö hän oikeasti jääkiekosta.
— Hyvin aikaisessa vaiheessa pitää puhua, että onko tämä nyt sitä mistä itse tykkäät. Pelaatko kavereiden vuoksi vai tykkäätkö oikeasti pelata?
— Surullisinta on se, että roikutaan mukana isän tai äidin motiiveista ja koska koulussa on kiva sanoa kuuluvansa joukkueeseen. Ne hinkkaa ja hinkkaa jonnekin A:han asti, reenaavat kuusi kertaa viikossa kesät talvet ja sitten sanovat, että ei tämä oikeastaan olekaan se oma juttu.
— Heille pitäisi rohkeammin tarjota sellaista mahdollisuutta, että ollaan kerta viikossa jäällä, sosiaalisena tapahtumana ja pidetään kivaa. Sinne ei ole edes pakko mennä aina, jos ei kiinnosta.
Summanen ei halua aliarvioida eikä vähätellä tätä ryhmää, jolle jääkiekon pelaaminen ei oikeasti olekaan intohimo. Hän näkee nämä henkilöt jääkiekon kannalta toisena, yhtä tärkeänä ryhmänä.
— He ovat meille myös tärkeä ryhmä, koska heille jää lätkästä mahtavat kokemukset. Heistä tulee tulevia lätkäfaneja ja jos he roikkuvat liian pitkään mukana vääränlaisessa toiminnassa, niin helposti koko perhe pettyy kiekkoon siinä vaiheessa, kun ne rajat lopullisesti tulevat vastaan.

Kursiivi asian ytimessä.

(Kiitos linkkivinkistä!)