Vammaisurheilu on vaikea asia medialle, kirjoittaa sunnuntain Helsingin Sanomien urheilusivujen Urheilukulma-kolumnissa toimittaja Pekka Aaltonen.

Median ongelmat syntyvät, kun pitää alkaa mitoittaa vammaisurheilua muuhun urheiluun. Miten arvokas on vammaismitali verrattuna terveiden mitaliin? Vastaako kolme vammaismitalia yhtä terveiden mitalia?

Vaikka vertailua ei haluttaisi tehdä, jollain tavalla on ratkaistava, miten suuren julkisuuden vammaisurheilu saa. Yhtenä mittana voisi olla veteraaniurheilu. Kumpi ansaitsee enemmän julkisuutta?

Kumpi ansaitsee enemmän julkisuutta?

Vastaus tähän kysymykseen ei välttämättä ole järin kiinnostava, mutta kiinnostava sen sijaan on (tuttu?) asetelma, jossa media suurena ja mahtavana valokeilana jakaa huomiota kuten ansaittua on.

Mukavampaa on varmasti niillä toimituksilla, jotka myyvät juttujaan sen perusteella, mistä yleisö haluaa tietää, tai meillä Avokatsomossa ja Avokatsomon kaltaisissa ”toimituksissa”, jotka kirjoittavat siitä ja vain siitä, mikä itseä kiinnostaa.

Ei tarvitse ajatella kuka mitäkin on ansainnut, vaan mikä kutakin kiinnostaa.

Kai vammaisurheilun — kuten veteraaniurheilunkin — todellinen mittapuu mitä mediaan tulee on siinä, miten paljon se kiinnostaa yleisöä. (Ja toimittajia.)

Kirjoituksen kommentointi on suljettu.
Kirjoitusten kommentointi suljetaan 30 päivää kirjoituksen julkaisun tai viimeksi jätetyn kommentin jälkeen.