Salibandyjoukkue Turun Palloseura kausimallia 2005—2006 on jonkinmoinen kysymysmerkki. Vaikka se selviytyi viime kaudella liigakarsintoihin, juuri kukaan ei ole puhunut siitä ykkösdivarin länsilohkon alkavan kauden suosikkina. Syystäkin, ehkä: kesän mittaan joukkueesta ovat lähteneet viime kauden kolme parasta pistemiestä — Aki Halko, Ville Veikkolainen ja Janne Mikkonen —, ja juuri parahiksi kauden alla on lähtökuopissa myös neljänneksi paras pistenikkari, Renny Niemi. Lähtijöitä paikkaamaan TPS on saanut vain yhden rutinoituneen pelaajan ja tunnetun nimen, kun Rami Lehtola palaa Aurajoen varrelle kahden vuoden reissultaan Salibandyliigasta.

TPS:n joukkue on nuori ja huonosti tunnettu, mutta ennen kaikkea se kuitenkin on valtavan lupaava. Turhaan siitä ei puhuta tulevaisuuden joukkueena. Olennaisin kysymys taitaakin olla: onko kausi 2005—2006 jo tulevaisuutta?

TPS:n päävalmentaja Ray Backman lähtee kolmannella Turun-kaudellaan ohjaamaan joukkuetta, jolla on enemmän taitoa ja kykyä kuin Backmanin aiemmilla TPS-joukkueilla. Siitä pitävät huolen useat nuorten maajoukkueessa pelaavat tai pelanneet, 1980-luvun puolivälissä tai sen jälkeen syntyneet pelurit.

Luonnollisesti joukkueessa on samalla kokemusta vielä rajallisesti. Jopa reilu kymmenkunta nykytepsiläistä ei pelannut joukkueen riveissä liigakarsintoja viime keväänä. Pelatessaan parhainta peliään TPS tulee olemaan länsilohkon paras joukkue. Sen verran kehtaa väittää. Mutta kuinka pahoja ovat joukkueen heikoimmat hetket ja kuinka usein niitä tulee? TPS:n menestymisen ratkaiseekin pitkälle se, miten joukkueen potentiaali saadaan esiin divarimatoilla ja -parketeilla, kun tiukan paikan tullen vain harva pelaaja pystyy turvautumaan rutiiniinsa ja kokemukseensa.

Nyt esittelemme TPS:n joukkueen kaudella 2005—2006. Sen kunniaksi käytämme oikein väliotsikoita.

TPS:n ykkösnyrkki

Jo TPS:n ykkösnyrkki taitaa olla monen mielestä kovin tuntematon. Kentällinen perustuu puolustajien Michael Fager ja Teemu Pekkala sekä sentterinä pelaavan Jere Jokisen luovaan ja luotettavaan avauspeliin.

Joulukuussa 21 vuotta täyttävän Jokisen viime kauden tehopistesaldo 6+2 ei itsessään lupaa hurjia, mutta pelurin viime kausi oli kovin rikkonainen alkukaudesta varusmiespalveluksen ja loppukaudesta loukkaantumisen vuoksi. Otteluja kertyi vain 13. Nyt Jokisella on takanaan ehjä kesä ja edessä tasaisempi arki, joten harjoitusotteluiden mahtavat otteet siirtynevät myös divarikentille. Pitkä ja ulottuva Jokinen on eleettömän varma pelintekijä, joka paitsi jakelee rakentavia syöttöjä, myös pystyy ratkaisemaan tilanteita.

28-vuotias Teemu Pekkala pelaa hänkin varsin eleettömästi ja varmasti. 24-vuotiaan Michael Fagerin kanssa he muodostavat puolustajaparin, jonka yhteistyö toistensa ja Jokisen kanssa tulee olemaan alkavan kauden TPS:n pelin näkyvimpiä osia. Fager on parin viime vuoden aikana kehittynyt ottamaan enemmän pelillistä vastuuta, eikä jääkiekon puolella hankitusta nuorten maajoukkuekokemuksista ole varmastikaan mitään haittaa. Jotkut tai ainakin joku kutsuukin Fageria leikkisästi ”salibandyn Marko Kiprusoffiksi”. Fagerin saldo Tepsissä: 57 ottelua, 14 tehopistettä. Pekkalan saldo: 132 ottelua, 73 tehopistettä.

Hyökkäyspäässä Jere Jokisen vasemmalla puolella pelaa joulukuussa 19 vuotta täyttävä Jarkko Penttinen. Penttisen vahvuudet eivät ole pallonkäsittelyssä, vaan pelityylissä ja maalintekokyvyssä. Penttinen on ikäisekseen erittäin vahva, ja jo viime kaudella pystyi pelaamaan vakuuttavasti hyökkäyspään kulmaväännöissä. Penttinen on ehtinyt pelata edustusjoukkueessa kahden kauden aikana 29 ottelua, joissa hän on koonnut yhteensä 27 tehopistettä. Ei hullummin, siis, ja viime kauden lopulla annetut näytöt vihjaavatkin, että ”Pena” Penttinen voisi hyvinkin täyttää Aki Halkolta ja Ville Veikkolaiselta tyhjäksi jääneet saappaat.

TPS:n ykkösnyrkin kärkipaikalle on kesän aikana etsitty sopivaa pelaajaa. Haasteeseen on vastaamassa FBC Turusta täksi kaudeksi TPS:ään siirtynyt, ensi viikolla 18 vuotta täyttävä Teemu Jaakkola, joka on myös lähdössä nuorten MM-kisoihin Latviaan. Jaakkola on Penttisen tapaan vahvajalkainen, maalintekoon pystyvä kaveri.

Kokonaisuutena tämän kentän vahvuudet eivät ole häikäisevässä pallonkäsittelytaidoissa, vaan lyhyihin syöttöihin turvautuvassa nopeassa avauspelissä, jossa haetaan ratkaisupaikkoja Penttiselle ja Jaakkolalle. Kentällisestä löytyy potentiaalia: ei olisi mikään ihme, että jokaiselle tulisi kertymään liigakokemusta ennen aktiiviuran päättymistä.

Rami Lehtola

TPS-pelaajista nimekkäin on kauteen lähdettäessä Rami Lehtola. 31-vuotias hyökkääjä ehti pelata Tepsissä seitsemän kautta ennen siirtymistään liigaan, vantaalaisen AC HaKin riveihin kesällä 2003. Vantaan-vuotensa jälkeen Lehtola siirtyi Tampereelle Gunnersiin, mistä hän nyt palaa takaisin sinne, mistä maailmalle lähti.

154 ottelullaan ja 173 tehopisteellään Lehtola johtaa molemmilla saroilla TPS:n kenttäpelaajien maratontaulukkoa. Lehtola on Teemu Pekkalan ohella väkisinkin joukkuetta kokemuksellaan kantavia pelaajia. Hyvä esimerkki hän junioreille ainakin on, kiitos lähestulkoon ahnetivan harjoittelumotivaationsa.

TPS:n liigakarsintavoitteille olisi erittäin tärkeää, että Lehtola pystyisi lähentelemään samoja tehoja kuin mitä hänellä oli toistaiseksi viimeisimmän TPS-kautensa päätteeksi: 26 ottelussa 33+23=56. Viime kausi Lehtolalla ei kuitenkaan ollut ihan yhtä tehokas: tilastoihin liiga-Gunnersissa kertyi 28 ottelussa tehot 1+1.

Valmentaja Ray Backmanilla on mielenkiintoinen tehtävä löytää Lehtolalle sopiva rooli ja ympärille sopivat kaverit. Pelaajatyypiltään Lehtola ei ole malliesimerkki backmanilaisesta salibandystä, mutta toisaalta hän ei suinkaan ole TPS-pelaajista ainoa, joka ei sitä ole.

Keskiviikon lehdistötilaisuudessa Backman kertoi, millä kokoonpanolla TPS on näillä näkymin lähdössä sunnuntaiseen sarja-avaukseen Kirkkonummen Rangersiä vastaan. Lehtola on saamassa laidoilleen Janne Pekkarisen ja Peter Ruohomäen sekä takalinjoille Jukka Erosen ja Fredrik Hollmérusin.

Lehtolan kaverit

27-vuotias Janne Pekkarinen on hänkin TPS:n kokenutta osastoa: 4 kautta, 107 ottelua ja 116 tehopistettä. Pekkarinen oli merkittävä osa kauden 2003—2004 TPS:n ykköshyökkäysvitjaa Janne Mikkonen—Pekkarinen—Aki Halko, joka melkein yksinään vastasi maalinteosta, kun TPS nousi huonon alkukauden jälkeen sarjakolmoseksi divarin länsilohkossa. Silloin Pekkariselle kertyi 43 tehopistettä. Viime kauden saldo oli ”vain” 24 pistettä, kun siviilielämän kiireet haittasivat harjoittelua eikä Pekkarinen oikein löytänyt joukkueesta omaa roolia. Silti Pekkarinen oli joukkueen viidenneksi paras pistemies, ja paras, joka on jatkamassa joukkueessa tälläkin kaudella.

Varsinkin jos Renny Niemi lähtee, Janne Pekkariselle olisi tarjolla tällä kaudella taas enemmän vastuuta harteille, kun niin Rami Lehtola kuin myöhemmin tässä kirjoituksessa esiteltävä junnukenttäkin tarvitsevat pystyviä pelaajia vierelleen.

Peter Ruohomäki on 30-vuotias kärkipelaaja, jonka vahvuudet ovat puolustuspelaamisen fiksuissa ratkaisuissa. Pekkarisen ja Lehtolan kanssakaan hän ei tule juhlimaan maaleilla, mutta pysyy menossa mukana ainakin niin kauan kuin Anssi Savilampi ja Jukka Multisilta ovat loukkaantuneina. Ruohomäen TPS-kokemus kattaa 2 kautta, 56 ottelua, 27 tehopistettä.

Lehtolan kentän puolustuksessa ovat Jukka Eronen ja Fredrik Hollmérus. Hollmérus on luotettava, 26-vuotias puolustaja, jolla ei ole sen paremmin merkittäviä vahvuuksia kuin heikkouksiakaan. Hän osoittautunut pystyvänsä pelaamaan divaritasolla mainiosti ja kolmen TPS-kautensa aikana netonnut 23 tehopistettä.

Vierelleen Hollmérus saa varsin mielenkiintoisen kesähankinnan, Jukka Erosen. 27-vuotias Eronen nousee ykköseeen kolmosdivaria pelaavasta Turun hallisarjan voittajajoukkueesta, Team-17:stä. Hän kuuluu pelillisesti ehdottomasti TPS:n old school -koulukuntaan ja tuo joukkueeseen hieman erilaista luovuutta ja tahtoa. Erosen valtaisa rightin laukaus on poikkeuksellinen ykkösdivaritasollakin, ja koska Eronen on merkitty toisilla listoilla puolustajaksi, toisilla hyökkääjäksi, sopeutuessaan uuteen joukkueeseen hänen on arvatenkin mahdollista täyttää erilaisia rooleja Backmanin suunnitelmissa.

Mainittava on tietenkin sekin, että Eronen perii Aki Halkon pelinumeron 90,5, joten debytantille lätkäistään heti vähän ulkoista painetta selkään. Katseet seuraavat kulmarymistelijää.

Team-17:n tilastojen mukaan Eronen pelasi joukkueen mukana eri sarjoissa kaikkiaan tasan 400 ottelua ja teki niissä tehot 213+213=426. Teamin tilastoihin on uraauurtavasti laskettu myös toiset syöttöpisteet.

Tulevaisuuden ihan ninjat?

Niin. Jos on TPS:n menestymistä siirtomarkkinoilla arvosteltu — Avokatsomossakin —, niin yksi juttu on jäänyt mainitsematta: juniorimarkkinoilla tuli kutakuinkin jättipotti. Teemu Jaakkolan lisäksi TPS:ään siirtyivät 18-vuotiaat Ville Forsman Salon SalPasta sekä Mika Gottschalk FBC Turusta. Forsman on lunastanut matkalipun Latvian MM-kisoihin, ja Gottschalk on hänkin ehtinyt tutustua nuorten maajoukkueen tohinoihin jonkin verran.

Latviaan on matkalla myös jo viime kaudella TPS:ään siirtynyt, nyt 17-vuotias puolustajalupaus Mikael Lax. Seuran on siis täytynyt onnistua vakuuttamaan nuoret seuran mahdollisuuksista.

Sunnuntain avausottelussa TPS:n juniorikenttä pelaa koostumuksella Lasse Paju—Mika Gottschalk—Ville Forsman, Mikael Lax—Ilkka Paju.

Pajun veljekset ovat TPS:n omia kasvatteja, kuten Jarkko Penttinenkin. Ilkka on 19-vuotias puolustaja ja Lasse 16-vuotias hyökkääjä. Lasse Paju on Forsmanin, Jaakkolan ja Laxin tapaan matkalla Latvian kisakoneeseen. Tuoreessa Salibandy-lehdessä nuorten maajoukkueen päävalmentaja Lasse Eriksson lausuu seuraavaa puhuessaan kisoihin valmistautuvasta joukkueestaan:

— — Lasse Paju on vasta 1989 syntynyt kaveri, joka on yllättänyt taidoillaan ja mahtavalla pelintekemisellään ja hänelle pitää saada oikeat kaverit rinnalle. En odota hänen olevan vielä johtavia pelaajiamme, mutta siinä saattaa olla yksi yllätyskortti — —.

Yllätyskortiksi Ray Backmankin Pajua varmasti kutsuisi. Paju tulee divarissakin olemaan parhaimmillaan kentän keisari, mutta riittääkö keskittymiskyky vielä pelaamaan koko ottelua hyvin — siinä mielenkiintoinen kysymys, joka koskee oikeastaan jokaista junioripelaajaa. Reilu kaksi- ja puolituntinen ottelutapahtuma pitää sisällään kaikenlaista, eikä keskittyminen olennaiseen ole välttämättä erityisen helppoa.

Lasse Pajun kanssa juniorikentän tutkaparin muodostaa Ville Forsman. Forsman on Pajun tapaan varsin pienikokoinen, mutta teknisesti ja pelisilmältään erinomainen. Viime kaudella Forsman pelasi kakkosdivaria SalPassa, jossa voitti tehoilla 9+17=26 joukkueen sisäisen pistepörssin. SalPa voitti kauden aikana vain kaksi ottelua.

Hyökkäysvitjan sentterin paikalla voi kuvitella muitakin pelaajia kuin Mika Gottschalkin, mutta profiililtaan mailataituri Gottschalk sopii hyvin juuri Pajun ja Forsmanin väliin sentteriksi, varsinkin kun taktinen osaaminen kasvaa entisestään. Juniorikentän (jolle pitää ehdottomasti saada muuten viileämpi nimi kuin juniorikenttä tai junnukenttä) puolustuksesta vastaavat sunnuntaina Mikael Lax ja Ilkka Paju.

I. Paju on pystyvä puolustaja, joka (näissä) kirjoituksissa usein jää muiden lupausten varjoon, mutta joka halutessaan pystynee kehittymään aina liigatasoiseksi pelaajaksi asti. Pakkiparin tähti on kuitenkin Mikael Lax, joka johtaa kapteenina nuorten maajoukkueen Latvian kisoihin. 17-vuotiaaksi pelaajaksi Lax on erittäin karismaattinen ja valmiin oloinen. Puolustajat Paju ja Lax pystyvät pelaamaan samanlaista vauhdikasta syöttelypeliä kuin edessään oleva hyökkäysvitja, joten juniorikentän otteita on kauden aikana varmasti erittäin mielenkiintoista seurata. Yhtenä mittapuuna suorituksen arvioinnissa voisi käyttää Ville Forsmanin viime kauden tehopisteitä. Jos Forsman tekee tälläkin kaudella 26 pistettä, on kenttä onnistunut paremmin kuin erinomaisesti.

Sairastuvalla, nousussa ja reservissä

TPS:n ringistä edellä mainittujen kentällisten ulkopuolelle jäävät Anssi Savilampi, Jukka Multisilta, Jarno Penttinen, Rami Vienola, Antti Ojala ja Markus Järvinen.

Savilampi ja Multisilta ovat loukkaantuneina pitkään eivätkä pääse mukaan sarjan alkupuolelle. Molemmat kuitenkin mahtuisivat kolmeen pelaavaan kenttään. Talvella 24 vuotta täyttävä Savilampi on kahden edellisen kauden aikana tehnyt Tepsille 53 tehopistettä 54 ottelussa, ja vaikka 21-vuotias Multisilta ei viime kaudella netonnutkaan kuin 7 pistettä, olisi hänelläkin taitavaan syöttöpeliin pystyvänä pelaajana ollut oma roolinsa esimerkiksi Rami Lehtolan vierellä.

Rami Vienola, syksyllä 19 vuotta täyttävä puolustaja, pelasi ensimmäiset pelinsä edustusjoukkueessa kevään liigakarsinnoissa. Vienola, kuten 17-vuotias Markus Järvinenkin, on listattu pelaajalistalla harjoitusrinkiin, eikä siis vielä ihan varsinaiselle pelaajalistalle asti. Järvinen on yksi Latvian-matkalle lähtevistä tepsiläisistä, mutta hän ei vielä maajoukkuetoveriensa tavoin ole tunkeutumassa aivan mustavalkoisen edustusjoukkueen vakiokokoonpanoon saakka.

Hyökkääjä Antti Ojalakin kuuluu -86-ikäluokan edustajana piakkoin 19 vuotta täyttäviin TPS-pelaajiin. Ojalan pelirohkeus ei viime kaudella ollut vielä aivan divarin vaatimalla tasolla, ja jos se ei ole parantunut, voi rooliksi jäädä Vienolan ja Järvisen tapaan reserveissä odottelu.

Viimeisimpänä TPS:n kanssa sopimuksen on tehnyt puolustaja Jarno Penttinen. Jarno on ykkösnyrkin laiturina esiintyvän Jarkon kaksoisveli, joka lopetti salibandyn C-juniorina ja keskittyi sen jälkeen pari viimeistä kautta jalkapalloon. Jalkapallon puolella hän pelasi tällä kaudella A-junioreiden SM-sarjaa, mutta ei saanut sopimusta TPS:n Veikkausliiga-joukkueeseen vanhan selkävamman vuoksi, vaikka onkin vammastaan jo toipunut, ja niinpä hän kiinnostui lähtemään taas mukaan salibandyyn.

Ray Backmanin mukaan Jarno Penttinen on kovassa kunnossa ja pystynee kohtuullisen nopeasti taistelemaan peliajasta divarin länsilohkossa. Backman myös vihjasi, että Jarno tulee hyvällä liikkumisellaan hämmästyttämään vielä monet Caribialla kävijät.

Torjuntavastuu

Parina viime kautena TPS:llä on ollut vahva ykkösmaalivahti. Backmanin ensimmäisellä kaudella se oli Martin Portin, joka lopetti pelaamisen 21-vuotiaana keväällä 2004, ja toisella Jussi Lännistö, joka lopetti pelaamisen 23-vuotiaana tänä keväänä.

Nyt TPS:n maalilla ovat talvella 19 vuotta täyttävä Juho Villa ja marraskuussa 20 vuotta täyttävä Matti Veijola. Villa muutti Turkuun Tampereelta. Hän olisi viime kaudella päässyt pelaamaan liigaa Gunnersissa, mutta ikävään paikkaan sattunut polvivamma pilasi tilaisuuden. Veijolan pelikokemus on karttunut Paimion Ruoskan riveissä kakkosdivarissa ja A-junioreiden SM-sarjassa.

Lähempänä ykkösveskarin paikkaa lienee Villa, vaikka Veijolakin ehdottomasti on pystyvä maalivahti, jolla on hyvät edellytykset pelata divarissa. Periaatteessa torjujat kilpailevat peliajasta keskenään sekä edustuksessa että A-junioreiden SM-sarjassa, mutta käytännössä näissä sarjoissa tarjolla oleva peliaika jaetaan varmastikin melko tarkkaan tasan Villan ja Veijolan kesken.

TPS kaudella 2005—2006

Mikä olisi sopiva yhteenveto TPS:n joukkueesta? Millainen joukkue TPS oikeasti on?

TPS ei välttämättä voita länsilohkoa eikä se välttämättä pääse edes liigakarsintoihin, mutta se on joukkueena niin suuria lupauksia antava, että puheet TPS:n huonosta tilanteesta kannattaa lopettaa. Ray Backmanin jatkosopimus kevääseen 2007 asti sen kertoo: niin valmennus kuin seuran johtokin tietävät, että nyt pystytään tosissaan rakentamaan sitä liigaan nousevaa joukkuetta, joka turvaa vahvasti enemmän tai vähemmän turkulaistaustaisiin pelaajiin. Joko joukkue nousee tänä vuonna tai sitten ei, mutta se ei muuta seuran suuntaa.

Alkavalla kaudella TPS on aluksi melko tuntematon joukkue, mutta sen nuoret nimet tulevat todennäköisesti varsin nopeasti tutuksi muillekin salibandyihmisille kuin vain teille fiksuille Avokatsomon lukijoille. TPS tulee pelaamaan parhaimmillaan oivaltavaa ja nopeaa taitosalibandyä, joka vastustamattomasti avaa vastustajien puolustuksen. Jere Jokinen on vahvoilla joukkueen pistekuninkaaksi, mutta myös Jarkko Penttisellä ja Rami Lehtolalla on siihen mahdollisuudet. Juniorikaarti Ville Forsman, Mika Gottschalk, Teemu Jaakkola ja Lasse Paju kerää pisteitä mukavasti, mutta kuinka paljon? 10 pistettä per nokka varmaan ainakin — olisiko 20 jo liikaa? Viime kaudella FBC Turun riveissä pelannut Gottschalk kokosi 21 ottelussa 6+6=12 ja Jaakkola 18 ottelussa 3+2=5. Tällä kaudella he ovat taktisesti ja taidollisesti varmasti paljon kypsempiä. Paljonko heille tulee kertymään?

TPS:llä on joukkue, jossa on useita tulevaisuuden liigapelaajia. TPS on motivoitunut, urheilullinen ja tavoitteellinen. Jos TPS saa pelinsä vauhtiin heti alkukaudesta, se tulee kilpailemaan liigakarsintapaikoista tosissaan.