tiistaina 4. lokakuuta 2005

TPS 9-5 Rangers

Kirjoitti: Samuli Laukka. Ajassa: 3.26. Aihe: TPS.

Sunnuntai oli pyhä päivä. Hartaasti odotettu salibandyn ykkösdivisioona alkoi ja täydensi taas elämämme tavalla jolla vain kautensa aloittava palloilusarja voi elämämme täydentää.

Caribian muovimatolla sarjansa käynnistivät Turun Palloseura ja Kirkkonummen Rangers, kaksi joukkuetta, joita molempia on ennakkotunnelmoinneissa helposti pidetty kysymysmerkkeinä kokemattomuutensa vuoksi. Eikä välttämättä ihan turhaan: kun TPS voitti nyt Rangersin 9—5, ottelussa tehdyistä neljästätoista maalista viisi lähti aikuisten sarjoissa maalitilinsä avanneen pelaajan lavasta.

Ottelu ratkesi kuitenkin kokemukseen eikä suinkaan kokemattomuuteen. Viime kauteen peliuransa päättäneeltä Tomi Sairaselta kapteenin nauhan perinyt paluumuuttaja Rami Lehtola teki kaksi ja syötti kaksi maalia ja antoi katsomon ymmärtää, että länsilohkossa on uusi kuningas.

Turun Palloseura on valmiimpi kuin moni uskoi. Sen ykköskenttä liikkui ja syötteli tavalla, jota ei — ihan oikeasti — ole Turussa ennen tätä syksyä totuttu näkemään: Teemu Pekkala, Michael Fager ja Jere Jokinen pystyivät nopeilla ja tarkoilla syötöillä lähes jatkuvasti rakentamaan kutakuinkin vaarallisia hyökkäyspään tilanteita. Tehoissa se ei kuitenkaan päässyt näkymään vielä erityisen merkittävästi. Lähdettäessä toiselle erätauolle kenttä oli kyllä tehnyt TPS:n neljästä maalista kaksi, mutta Jarkko Penttisen ja Teemu Jaakkolan vahvuuksia maalintekotilanteissa ei ollut siltikään päästy käyttämään tarpeeksi. Sen kerran kun Penttinen pääsi laukomaan rightillaan kaukaa keskeltä, pallo oli Rangers-maalin ylänurkassa.

Turkulaisittain ottelun hahmo oli Rami Lehtola. Lehtola oli turkulaisittain myös ottelun yllättäjä, vaikka onkin ehkä uhkarohkeaa kutsua yllättäjäksi joukkueen tunnetuinta pelaajaa. Tehojen 2+2 löytymisellä heti ensimmäisessä ottelussa voi kuitenkin olla liigakarsintaan asti kantavia seurauksia, sillä nyt TPS tietää kapteeninsa olevan valmis johtajaksi paitsi henkisesti, myös pelillisesti. Lehtolan ympärille rakennettu kentällinen toimi hyvin, kun Janne Pekkarinen vasempana laiturina löysi nopeasti yhteyden Lehtolan kanssa. Pekkarinen syötti Lehtolan molemmat maalit — yhden ensimmäisessä ja toisen kolmannessa erässä.

Lehtolan ja Pekkarisen vierellä esiintyi edukseen ottelun parhaana tepsiläisenä palkittu Peter Ruohomäki. Ottelun avausmaalin lisäksi Ruohomäki iski toistamiseenkin ja lähetti samalla terveisiä arvostelijoilleen. Tai ei ihan samalla, vaan ottelun jälkeisessä tiedotustilaisuudessa, jossa hän kertoi halunneensa ”näyttää arvostelijoille, että paikka joukkueessa on ansaittu”. Lehtolan kentässä kentässä pelasi myös Jukka Eronen, joka debyyttiottelussaan divaritasolla esitti huolellisia otteita puolustuksessa. Mahdollinen jännitys ei näkynyt hermoiluna, mutta sen sijaan Eronen ei ehkä käyttänyt pelirohkeuttaan siten miten hän vahvuuttaan parhaimmillaan voisi käyttää. Hurja rightin laukauskin jäi vielä vaille paikkaansa, joten jäämme innokkaina odottamaan lisää Erosta.

Erosta. Kristallipalloni varoittaa villin sanaleikin vaanivan utuisessa tulevaisuudessa.

TPS:n juniorikenttään oli Ville Forsmanin sairastuttua tullut kärkeen Markus Järvinen. Forsmanin pallollisen osaamisen puuttuessa Lasse Paju ja Mika Gottschalk eivät saaneet hyökkäyspäässä peliä toimimaan sillä vauhdilla ja tarkkuudella, mitä heiltä parhaimmillaan on jo nähty. Kentän puolustuksessa Mikael Lax oli erinomainen. Tuskin ketään asiaan vihkiytymätöntä olisi saanut katsomossa vakuutettua uskomaan, että Lax todellakin on vasta 17-vuotias — niin vahva, rohkea ja varma hänen peliesityksensä oli.

Kun ottelun viimeiseen erään lähdettiin 4—4-tasatilanteesta, TPS tiivisti joukkonsa kahteen pelaavaan kenttään. Ykkösnyrkki pysyi ennallaan, mutta Lehtolan kenttään tuli kärkeen Lasse Paju ja puolustukseen Fredrik Hollmérusin vierelle Mikael Lax. Siirrot osoittautuivat heti tehokkaiksi, kun kentän ensimmäisessä vaihdossa Lax syötti Pajulle, joka sijoitti pallon tarkasti maalin vasempaan nurkkaan.

Se ja muutamat sitä seuranneet hetket kertoivat Turun Palloseuran tulevaisuudesta tavalla, jota tuskin osaan muotoilla sanoiksi.

16-vuotias Lasse Paju tekee ensimmäisessä edustustason pelissään ensimmäisen edustustason maalinsa. Hän ottaa nopeasti itsevarmat juoksuaskeleet kohti Caribian katsomoa ja juoksee sen editse vinkaten samalla oikealla kädellään yleisöä mukaan tunnelmaan. Katsomossa Pajun joukkuetoverit, koulukaverit ja Pajua jo esikuvanaan pitävät nuoremmat juniorit syttyvät helposti. Vaikeaa se ei ole meillä muillakaan.

Ne muutamat hetket meillä on oma salibandytähtemme. Turkulainen, tuttu, itsevarma pelaaja, joka ottaa yleisönsä rohkeasti vastaan. Niitä hetkiä koemme vastakin tällä kaudella ja tulevina vuosina entistä useammin. Turkulainen salibandy on vihdoinkin tosissaan astumassa sille uudelle aikakaudelle, josta on puhuttu ja kirjoitettu mutta jota paikoin ei ole ymmärretty tulevaksi. Tarvitaan kokonaan uudet mittarit ja mittapuut.

Pajun maalin jälkeen alkoi alusta asti varsin kovaotteinen ottelu muuttua entistä kovemmaksi. Tilanteessa jossa turkulaiset odottivat jäähyä Raul Kivelle, joka taklasi polvellaan puujalan Teemu Jaakkolalle, istumaan joutuikin kotijoukkueen Michael Fager. Rangers ei onnistunut ylivoimalla, ja vain kaksi sekuntia ehdittiin pelata tasakentällisin, ennen kuin Peter Ruohomäki iski siirretyn rangaistuksen aikana tilanteeksi 6—4. Sen jälkeen pieni painiottelu tuotti penaltit Janne Pekkariselle ja Anatoli Kropinille, joiden istuessa tuomiotaan Mikael Lax teki ensimmäisen divarimaalinsa Fredrik Hollmérusin syötöstä. Rami Lehtola ja Jere Jokinen sekä TPS:ssä viime kaudella pelannut Rangersin Robert Olenius lisäilivät vielä maalimääriä, mutta ottelu oli ratkennut jo ennen niitä. Raul Kiven pää ei kestänyt vastoinkäymisiä, vaan hän taklasi vihellyksen jälkeen turkulaispelaajan poikittaisella mailalla yli laidan ja sai tempustaan punaisen kortin. Se lopetti Rangersin pyristelyt.

Ottelun jälkeisessä tiedotustilaisuudessa joukkueiden päävalmentajilta kysyttiin pelin kovaotteisuudesta. Rangersin Tomi Rastas vastasi kysymykseen mielellään ja arvosteli selväsanaisesti tuomarilinjan. Hänen mukaansa pari Vesa VuorinenPetri Liikala oli tasapuolisesti täysin linjaton ja tuomitsi epäjohdonmukaisesti niin Rangersin kuin TPS:nkin kovistelua. TPS:n Ray Backman ei ollut yhtä puhelias kuin Rastas mutta tiivisti ongelman yksinkertaisesti ”kulttuurieroihin” ja totesi, että ”tällaista täällä on yleensä ollut”.

Käytäväkeskusteluissa tämä tulkittiin välittömästi Backmanilta nerokkaaksi lausunnoksi, joka äkkiseltään saattoi kuulostaa Rastaan kommenttien vastaiselta mutta joka sisimmältään taisi myötäillä niitä. Niin tai näin, sarja-avaus oli tältäkin osin mukavan tuttu: harvassa ovat Turussa ne kerrat kun divariottelun jälkipeleissä ei tuomarilinja nouse esiin.

Turun Palloseuran startti kauteen onnistui mainiosti. Joukkue vaikutti olevan selvästi pahimpia arveluja valmiimpi ja vaarallisempi, mutta yksi ottelu ei tietenkään kerro välttämättä vielä koko totuutta. Kaksi seuraavaa peliä ovat siinä mielessä erittäin mielenkiintoisia, sillä ensi lauantaina TPS vierailee Pirkkalassa ja sitä seuraavana keskiviikkona Finnsta Pro on tulossa Caribiaan.

Pirkkoja vastaan TPS joutuu pelaamaan kahdella kentällisellä, kun maajoukkueleiri vie riveistä viisi junnua. Pirkat voitti avauskierroksella FBC Turun 12—6, ja joukkue on tiedetty hankalaksi voitettavaksi kotikentällään. Finnsta hävisi ensimmäisessä ottelussaan SB Vaasalle 3—4 ja jos ensi lauantaina Nurmijärvellä vieraileva FBT Porikin onnistuu kaatamaan Finnstan, Finnsta tulisi Turkuun torjumaan kolmatta perättäistä tappiota. Toisaalta jos Finnsta voittaa Porin, olisi se Porille toinen tappio sarjan alusta, sillä avauskierroksella turkulainen AFC Campus yllätti kolmannen erän rynnäköllään porilaiset maalein 6—2.

Ensimmäisen sarjakierroksen perusteella kannattaa aina vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä — niin tälläkin kertaa. TPS taistelee tosissaan noususta liigaan.

Lisäys: Entäs ne veskarit?

Linkkejä:

Kirjoituksen kommentointi on suljettu.
Kirjoitusten kommentointi suljetaan 30 päivää kirjoituksen julkaisun tai viimeksi jätetyn kommentin jälkeen.


Avokatsomo 2003—2053