Salibandyn alle 19-vuotiaiden MM-turnaus, neljäs kisapäivä.

Taisin käyttää ylisanani latvialaisesta salibandyhurmoksesta liian aikaisin. Isäntien eilisen Tshekki-ottelun piti olla rutiinipeli, mutta siitä tulikin yksi dramaattisimmista lajissa näkemistäni. Ensimmäisen erän naputtelin pressissä juttua Suomen ottelusta, toisessa yleisön pauhu kohosi niihin lukemiin, että piti jo kurkkia ikkunasta kentälle ja kolmanteen otin kameran kouraan ja lähdin lehtereille.

Jokainen tietää, miten Kuningas Lear päättyy, mutta peli on uusi, joka kerta, sanoi Jyrki Laelman mukaan joku kiekkomies. Tätä se on parhaimmillaan.

Toivon silti, etten näe enää kolmatta latvialaishuumaa kun isännät haastavat tänään välierässä Suomen. Meikäläisten pitäisi olla murskaavia ennakkosuosikkeja, mutta niin piti tshekkienkin…

Suomen joukkue ulkoili kahdeksalta, söi aamiaista, piti ottelupalaverin ja lähti harjoitushalliin aamujäälle. Tiedotus lataa hotellissa akkuja, kirjaimellisesti. Aika ja pistorasiat ovat kortilla kun kameran, toisen kameran, puhelimen ja MiniDiscin akut ahmivat ampeereja. Sitten pakataan mukaan kaikki kojeet, niihin kuuluvat välijohdot ja kaulalappu, joka avaa hallin ovet. Se on aina unohtua, joten kaulasta riisuttaessa se on laitettava paikkaan, josta se lähtee varmasti mukaan. Kuten kamerarepun kahvaan.

Eilisessä Sveitsi-pelissä suomalaiset kisaturistit olivat alkuun kovilla Sveitsin fanien iänikuisten lehmänkellojen kanssa, mutta lauloivat pelin edetessä punaiset suohon. Tänään tulee vähän vaikeampaa. Toivottavasti he ovat saaneet tiedon välierän siirtymisestä Kocenista Cesisiin. Ja toivottavasti he tajuavat saapua hallille niin ajoissa että saavat liput.

Kirjoituksen kommentointi on suljettu.
Kirjoitusten kommentointi suljetaan 30 päivää kirjoituksen julkaisun tai viimeksi jätetyn kommentin jälkeen.