SäbäSuoran viikkotiedote 48/2005 kertoo salibandyn tv-näkyvyyden lisääntyneen:

Lauantai-iltapäivänä MTV3-kanavalla esitetty Espoon Oilers – Tapanilan Erä keräsi TV-ruutujen ääreen 131 000 katsojaa. Tämän kauden aikaisemmat kolme televisioitua liigaottelua ovat keränneet nekin 73 000 (SPV-Happee), 75 000 (OLS-HIFK) ja 83 000 (Josba-Gunners) TV-katsojaa.

Kokonaisuudessaan salibandyn TV-yleisö on syksyn aikana moninkertaistunut edellisestä kaudesta. Syyskuussa salibandya näki 16,5 miljoonaa katsojaa (3,1 miljoonaa syyskuussa 2004) ja lokakuussa 23 miljoonaa katsojaa (5,4 miljoonaa lokakuussa 2004).

Koska suomalaisesta salibandystä puhuttaessa jälkimmäisen kappaleen ziljardit tuntuivat varsinkin ensimmäiseen kappaleeseen verrattuna ensi alkuun täysin käsittämättömiltä, tilasin ylemmältä taholta valistuneen arvauksen: kuukauden katsojalukemaan on laskettu kaikkien televisiossa salibandyä vähänkään näyttäneiden urheilulähetysten katsojamäärät.

Voiko joku television katsojalukuja tunteva vahvistaa?

Viime viikolla ilmestyneen Salibandy-lehden Salibandy 20 v Suomessa -juhlalehden sivuilla on rutkasti luettavaa, kuten Anssi jo mainitsikin kirjoittaessaan lyhyesti salibandymuistojensa välähdyksistä. Yhdessä lehden jutuista Antti O. Arponen kirjoittaa salibandyseurojen nimistä otsikon Rökäletappiosta KGB Agentsiin alla.

Arposen luetellessa vähän erikoisempia seurannimiä alkaa väkisinkin kaipailla vanhan kunnon Absoluuttisen Massan aikoja — mainitaanhan jutussa joukkueet Sairas Veto ja Ranteet Lukkoon, jotka molemmat aloittivat pelinsä kuutosdivisioonassa vuonna 1999 aivan kuten Absoluuttinen Massakin.

» Lue koko juttu

Yksi mielenkiintoinen merkintä lisää turkulaisen salibandyn aikakirjoihin: Jarno Auremaa on liittynyt FBC Turun miehistöön ja debytoi divarissa Pirkkalan Pirkkoja vastaan keskiviikkoiltana.

Liigatason vahvistus tässä vaiheessa kautta kelpaisi varmaan divariseuralle kuin divariseuralle. Ei sillä lajilla niin väliä.

Veikkausliiga.comin tilastoista voi luovasti päätellen laskea, että Auremaalla on allaan 64 liigaottelua jalkapalloa ja kasassa 10 liigamaalia. Maaliin johtaneita syöttöjä kahdella viime kaudella (44 ottelussa) on kertynyt kahdeksan.

Vaikka Auremaa hyppää jalkapallo-TPS:stä nyt salibandy-FBC:hen, salibandytepsiläiset toivovat Auremaan debyytistä varmasti parasta mahdollista. Pirkat kun sattuvat ”kaipaamaan” lisää tappioita tappiosarakkeeseensa divarin länsilohkon sarjataulukossa.

Lisäys: Turun Sanomissa Auremaan kommentteja.

Kauhufilmi ilmaveiviteemalla?

Ei tulisi ihan heti mieleen. Ruotsin TV:n sivuilta moinen innebandyskräckis kuitenkin löytyy.

Ja pätkän tehneellä nelikolla pysyy pallo lavassa, todistaa heistä tehty videojuttu.

Ja juuri päivänä muutamana oli puhetta salibandyaiheisten nettivideoiden tulosta ja siitä, mitä muuta ne voisivat olla kuin heikosti näkyviä pelipätkiä.

Reilut kaksi viikkoa sitten käynnistynyt purjehduskisa Volvo Ocean Race etenee tällä hetkellä viiden venekunnan voimin kohti Etelä-Afrikan Cape Townia (eli Kapkaupunkia toim.huom.). Kisan sivuilta on ladattavissa Windows-sovellus (ei Mac- tai verkkoversioita, sori vaan itsellenikin) Virtual Spectator, jonka kyydissä pääsee esimerkiksi katsomaan kilpailijoiden etenemistä öisessä ukonilmassa eteläisellä Atlantilla.

» Lue koko juttu

Google Video ja potkupalloilun alkeet Ronaldinhon tapaan: tolppaleikki ja kärkiveivi.

FBC:n foorumin ja Turun salibandykatsomoiden runkopelaaja Hannu Tuomisen avoin kirje Turun alueen salibandyvaikuttajille.

Divarin länsilohko jatkaa vaikeasti ennustettavaa kulkuaan kun Avokatsomon maskottijoukkue TPS mätti maanantai-illan ratoksi Kirkkonummen väestösuojassa rempseät 12 maalia ja otteluraportista sai ihan pariin kertaan katsoa, että paljonko se Lehtola oikein teki. 2+6. Jarkko Penttisen nimiin merkittiin puolet vierasjoukkueen maaleista.

Sitä minä vaan edustamani tiimin eli oranssien apinoiden nimissä kyselisin, että oliko se AFC-kapteeni Antero Ketolan niskaan TPS-pelin maalijuhlissa heitetty oranssi apinaeläin ihan sattumalta oranssi? Oliko kyseessä kenties jonkinlainen symbolinen merkkaus, jonka myötä Ketola siirretään ensi kaudeksi kolmosdivarin akateemisen laiskoihin harjoittelijoihin? No, ehkä se kuitenkin oli vain sellainen perinteinen maaliapina.

Sähkeiden lopuksi ja lähes täysin länsilohkoon liittymättä kiittelen salibandyliiton väkeä mainiosta juhlavuoden lehtipaketista. Se musta juhlalehti aiheutti valtavan suman välähdyksiä reilun kymmenen vuoden mittaisessa sählymuistissa: violetti Exelin lapa, Team Botby, Perttilä&Vienola Pasilan urheilutalolla jonkun junnuturnauksen yhteydessä, Tampereen sokkeloinen hallikompleksi ja siellä joku liigapeli, jossa Vesa Nordling esitteli pallon tottelevan myös piikkisuoraa lapaa. Kyllä tällä lajilla jo oma pieni historiansa on.

Iltalehden asiantuntijaryhmä on suunnitellut uuden hyvän mallin suomalaiselle huippujääkiekolle, kertoo Iltalehti viiden sivun leveydeltä.

Mallissa SM-liiga hallinnoisi 10 joukkueen ”SM-liiga A:ta” ja 10 joukkueen ”SM-liiga B:tä”, jolloin A-sarjan kahdeksan parasta pelaisi pleijarit ysin ja kympin karsiessa paikoistaan B-sarjan neljän parhaan kanssa. Niiden väliin luotaisiin huipputuote nimeltä Liigakarsinnat.

Vartin pureskelulla kuulostaa hyvältä. Ja joka tapauksessa kehaisen taas kerran liigakarsintoja, jotka ainakin jääkiekossa ja salibandyssa ovat helposti dramaattisemmat ja jännittävämmät kuin monet pleijarisarjat.

Jäältä esimerkkeinä unohtumattomat Jokerit - Kärpät 1989 ja Kiekko-Espoo - JoKP 1992.

Eikä se divarivisiittikään aina kuolema ole. Itsekin tapasin käydä ahkerasti katsomassa Cleon Daskalakisin, Dave Moylanin, Teemu Selänteen ja kumppanien edesottamuksia divarissa. Niissä peleissähän se kuuluisa Jokeri-ilmiökin syntyi, ja loppu on historiaa.

Niklas Jihde kirjoittaa Aftonbladetin kolumnissaan, millaista on pelata Kristina Landgren Carestamin valmentamassa Ruotsin miesten maajoukkueessa. Jihdellehän ilmiö on vanhastaan tuttu, sillä hän pelasi jo Pixbossa Elitserieniä samaisen valmentajan alaisuudessa.

Myös Ruotsin kolme perättäistä tappiota Suomella mainitaan taas. Vaikka ne eivät yhtään huolestutakaan.

Olipa komea salibandyiltapäivä Espoon LänsiAuto Areenalla lauantaina. Niinpä avasin sunnuntaiaamuna innokkaana Helsingin Sanomat nähdäkseni, mitä pelistä ja tapahtumasta siellä kirjoitettiin.

Ei näköjään mitään.

Mutta mitäpä minä journalismista ymmärtäisin.

Niin tai näin, en ollut ainoa, joka ihasteli tapahtumaa ja haikaili saavansa olla samanlaisessa useammin. Ei haitannut, vaikka kuuluttaja otti pienen varaslähdön luetellessaan kotijoukkueen pelaajia sisään. Savut, kuulutukset, erätaukohaastattelut, äänentoisto, jättiscreeni, tanssitytöt, palvelut, kaikki toimivat. Okei, joku moitiskeli kahvin makua, mutta sitä en maistanut.

Kaiken kruunasi tietenkin jännittävä peli, jossa altavastaaja yllätti.

Hatunnosto järjestäjille ja yhtä lailla kaikille, jotka olivat rakentamassa syksyn tapahtumaotteluita Seinäjoella, Oulussa, Joensuussa ja Espoossa. En usko kovinkaan monen tajuavan, millaisen työmäärän seuraihmiset pelien eteen tekevät. Niitä rakennetaan etukäteen, illalla, yöllä ja aamulla, ja yleisön lähdettyä kotiin on edessä vielä purkaminen.

Pressikatsomo kertailee urheiluvilpin historiaa ja mainitsee että salibandyn alkuaikoina osa maalivahdeista levitti kentälle perunajauhoa, jotta liikkuminen olisi helpompaa.

Tämä oli minulle aivan uutta, vaikka olen kontannut maalin suulla vuodesta 1988. Silikonilla liukastetut maalialueet kyllä muistan ja sen tunteen, kun lähti sivuliikkeeseen ja yritti sitten huojuen pysähtyä ennen kaukalon kulmaa.

Ennen Pro Stickiä ja Etolan putkea mailat olivat oikeasti melkoisia letkuja, mutta ovelimmat jäykistivät varren sujuttamalla sen sisään puisen harjanvarren. Ei ole sattumaa, että alkuaikoina pidettiin jalkapallon säärisuojia.

Entäpä hän, joka sopivan puukepin puutteessa oli ryhdistänyt mailansa metalliputkella. Pelissä syöttö leijasi takatolpalle, mutta miehemme löi hudin ja osui maalikehikkoon, mikä kuulosti lähinnä kirkonkellolta. Erotuomari kääntyi kuin ammuttuna ihmettelemään äänen lähdettä, jolloin syyllinen luikki äkkiä vaihtoon, tunki hökötyksen penkin alle ja kaivoi pussista tavallisen mailan.

Kaikenlaisia videoita noilla Googlessa.

Kuten tämä kiekkoilijan kikka in lacrosse-style.

TV-torni Malesiassa, korkeus 421 metriä. Paikalla taas näitä varjomiehiä ja tuloksena mahanpohjaa kouraisevaa liikkuvaa kuvaa. KL Tower Base Jumping Google Videon jakelemana. (lähde)

Mahdollisimman laajalle yleisölle kelpaavia videoformaatteja on mietitty täällä Avokatsomossakin, olisikohan Googlen käyttämästä flash-videosta vaihtoehdoksi?

Viime kaudella salibandyn ykkösdivisioonan länsilohkossa pelasi FT Trackers, hämeenlinnalaisen salibandyn lippulaiva. Sen kolme neljä ratkaisukykyistä kenttää pelasi maatajärisyttävän ylivoimaisella tavalla lohkon muut joukkueet naamalleen asvalttiin, eikä mikään eikä kukaan pystynyt estämään Trackersin nousujuhlia.

Joskus niihin aikoihin kävin keskustelun erään fiksun miehen kanssa:

» Lue koko juttu

Väsynyt ottelu, ruma tulos. 6—10, siis kamoon. Paikallisottelut ovat osoittautumassa TPS:lle vaikeiksi. Niin taidettiin ennakoidakin.

Kauden alussa AFC Campus kertoi aikovansa olla vastustajiaan fiksumpi, ja nyt TPS:ää vastaan se onnistui. Jos Campus onnistuu samassa tänään Porissa, joukkue nousee ykkösdivisioonan länsilohkon kärkeen.

Ajatus aiheuttaa kylmiä väreitä. En tiedä miksi.

Ray Backmanille soisi pelaajapakkaan pari korttia lisää. Mielellään jokereita. Vaikka Jere Jokinen palasi riveihin nyt Campusta vastaan, sairaslistalla riittää nimiä. Anssi Savilammen ja Jukka Multisillan lisäksi ulkona ovat toistaiseksi myös Mikael Lax ja Lasse Paju. Toivottavasti keskiviikkona toisessa erässä vaihtopenkille jääpussin kanssa vetäytynyt Ville Forsman ei liity nuoriin potilaisiin.

Sitten jotain mukavampaa: TPS on näköjään avannut uuden valokuvagallerian, jossa on liuta kuvia luonnollisesti myös miesten edustusjoukkueen peleistä.

FST:n mainio Sportmagasinet vieraili Tanskassa Play the game -konferenssissa, jossa ruodittiin urheilujournalismia. Ei kuulemma hyvältä näytä.

Samasta sangosta ammentaa IS Veikkaajan kolumnissaan Juha Kanerva, joka siteeraa amerikkalaista mediatutkija Dante Chinniä:

Urheilutoimittajat ovat käytännössä PR-henkilöitä, ja heidän kirjoituksensa yksi suurimmista myytinrakentajista meidän yhteiskunnassamme.

Suomessakin toimittajat jäljentävät kiltisti [huippu-urheilijoiden] tuntemukset ja tarjoavat ne omina tekeleinään kansalle, Kanerva muistuttaa.

Ylen urheilutoimittaja Inka Henelius jaagasi Helsingissä esiintyneeltä koripalloviihdyttäjä Dennis Rodmanilta nimikirjoituksen puseron alle piilotettuun pelipaitaansa. Hän meni vielä pidemmälle kuin Münchenin EM-kisoissa Markus Pöyhöstä tai Oberstdorfin MM-hiihdoissa Virpi Kuitusta maalissa halineet Ylen toimittajat. Onko urheilujournalismin taso vajonnut näin alas?

Mikään ylläolevastahan ei koske meitä bloggaajia, koska emme ole toimittajia. Vai?

Sportmagasinet uusintana tänään klo 21.05 digitaalisella FST:llä. IS Veikkaaja lehtipisteissä. Avokatsomo verkossa.

Tänään illalla Turun Palloseura ja AFC Campus pelaavat Caribialla kauden ensimmäisen keskinäisen paikallisottelunsa. AFC-veikkauksen kertoimet ovat TPS:lle 2,22, tasapelille 6,67 ja Campukselle 2,50.

TPS:n on melkein pakko voittaa. Vaikka kyseessä onkin paikallisottelu, Caribiassa pelatessa TPS:llä on selkeä kotikenttäetu. Se pitää hyödyntää. Pelata sellaista peliä, mikä Samppalinnan olosuhteissa on vaikeampaa. Paikallisotteluiden kaksi pistettä ovat kuitenkin aina vähän enemmän kuin vain kaksi pistettä.

Puhkikuluttamani jos—niin-latteuden mukaan:

Jos TPS:llä olisi kymmenestä ensimmäisestä sarjaottelusta vain kolme tappiota, niin lähtökohdat ensi viikon Rangers- ja Pirkat-matseihin olisivat erinomaiset. Lähestulkoon järkyttävän erinomaiset.

Taitaa mennä Caribian katsomossa tänään ottelun seuraaminen tunnepuolelle.

Goldmemberin sarjasta These guys are nuts. (CC-lisenssillä)

Oletko ollut tyytymätön TV:n salibandylähetyksiin? Oletko väittänyt, että vetäisit itse paremmin… vaikkapa… kaukalonlaitahaastattelut?

Hetkesi on koittanut.

Futiksen EM-lopputurnaukseen selvinneestä Suomen joukkueesta on kuulemma kutsuttu Linnan juhliin vain valmentaja ja kapteeni. IS Veikkaajan toimituspäällikkö Vesa Rantanen loihe lausumaan aiheesta päivän aviisissa:

- - suorituksen arvoa ei tarvitse väheksyä, vaikka maailmassa on korkeintaan sata ammatikseen pelaavaa naisfutaajaa ja heidänkin pelinsä on korkeintaan B-poikien piirisarjatasoa. Siis jalkapallona ihan kamalaa katsottavaa jopa sillä niin sanotulla huipputasolla.

Ammatikseen pelaavien määrää en tiedä ja vertaus B-poikiinkin saattaa olla ihan kohdallaan. Mutta miksi peli olisi jalkapallona ihan kamalaa katsottavaa? Ainakin minä nautin viime kesän EM-matsien katsomisesta vaikka en futiksesta paljoa ymmärräkään.

Tai… voiko juuri siitä päätellä, että Rantanen on oikeassa?

YLEn TV1:n A-pisteessä otettiin eilen esille aina niin mukava aihe eli väkivalta jääkiekon SM-liigassa. Väkivalta on lisääntynyt, ohjelmassa väitettiin, mutta väitettä perusteltiin valitettavan heppoisesti: ainoaksi perusteluksi jäi eniten jäähyjä saaneen joukkueen ottelukohtainen jäähykeskiarvo.

Mikäli muistini ei petä, keskiarvo oli nyt 10 minuuttia enemmän kuin parina edellisenä kautena. Periaatteessahan tämä voisi todistaa aivan yhtä hyvin esimerkiksi vain koventuneesta tuomarilinjasta, ei väkivallan lisääntymisestä.

Ohjelmassa haastateltiin Jukka Koivua, joka kiitteli kovasti NHL:n uutta linjausta, missä taitopelille ja -pelaajille on annettu merkittävästi lisää tilaa. Se on aivan uusi peli, Koivu sanoi.

Detroit Red Wingsin kapteeni Steve Yzerman vastaa: se ei ole lätkää. Lauantaina Detroit Free Pressissä:

”Everybody keeps saying this is great. It’s not great,” Yzerman said. ”It’s not hockey.”

Lisää aiheesta Off Wing Opinionissa, missä mietitään, mitä Gary Bettman sanoisi, jos vaikkapa Wayne Gretzky yhtyisi julkisesti Yzermanin sanoihin.

Eilisessä Turun Sanomien juhlavuoden liikuntaseminaarissa sanottua:

SVUL:n Varsinais-Suomen piirin ex-puheenjohtaja Pentti Pihlakoski heitti leikkimielisesti myös Salibandyliiton (Matti) Ahteelle pallon kysymällä, kuinka monta potentiaalista yleisurheilijaa salibandy on vienyt. Ahde vastasi tähän, että jos näin on, lajilla on silloin itsetutkiskelun paikka.

Eräs Avokatsomoa lähellä olevista, urheiluelämää ja salibandyä aktiivisesti seuraavista syväkurkuistamme yleisurheilusta puhuessaan usein muistuttaa, että yleisurheilu on henkisesti kovaa harrastaa — sitä treenaa ja treenaa ja treenaa, mutta silti piirikunnallisten kisojen kahdeksas sija voi olla tavoittamattomissa. Että salibandy, kuten muutkin joukkuepalloilut, palkitsevat harrastajansa helpommin, nopeammin ja useammin.

Tämä on kuulostanut korvaani aina pätevältä selitykseltä.

Kuva: Dave Gorman (cc)

Minä ja Marathon sekä YLEn blogeista löytyvä Tähtäimessä maraton, joka liittyy YLE Teemalla pyörivään samannimiseen sarjaan.

Pyöräilyä pimeässä metsässä osat yksi ja kaksi.

Purjehduskuvia (Photex Suomi). Tässä ongitaan jotain pudonnutta.

Otsikko maanantain Turun Sanomien urheiluosastolla: Myös musta Afrikka katselee suoria tv-lähetyksiä valkoisesta Torinosta.

Musta ja valkoinen. Jin ja jang. Kaunista ja kätevää.

Kätevämpää kuin ”Myös Saharan eteläpuolinen Afrikka katselee suoria tv-lähetyksiä Torinosta” tai ”Myös trooppinen Afrikka katselee suoria tv-lähetyksiä lumisesta Torinosta”.

Poliittinen korrektius on epäkäytännöllistä.

Kun yksi viikko salibandyn ykkösdivisioonan länsilohkoa on taas pelattu, Turun Palloseuran tilanne näyttää vaihteeksi vallan mainiolta. Kolme peräkkäistä voittoa on herätellyt sitä niin kovin herkästi havahtuvaa kysymystä, voisiko joukkue todella, kaikista vastakkaisista veikkauksista ja todennäköisyyslaskelmista huolimatta, pystyä pelaamaan itsensä lohkon kärkisijoille.

”Ei tällä kaudella”, moni suu on sanonut ja moni naputtelija on naputellut. Eikä väitettä ole tarvinnut temmata tuulesta.

Länsilohkon kärki on: 1. Pirkat, 2. TPS, 3. Rangers, 4. AFC Campus. TPS:n seuraavat kolme ottelua on Campusta, Rangersiä ja Pirkkoja vastaan. Mielenkiintoista. Sen jälkeen TPS kohtaa ensin Vaasan ja sitten Nibacosin. Ja samalla kauden puoliväli onkin ylitetty. Mielenkiintoista.

Kauden puoliväli tulee pian, ja TPS:llä on mahdollisuus olla kärjen tuntumassa. Tai kärjessä.

Kuntopuntari, olkaa hyvä:

Pirkat         VVVTTxVVV
TPS            VTTVTTVVV
AFC Campus      VxVTxTVV
Finnsta Pro   TVVVTVVVTV
Nibacos        VTTTVVTTV
SV Vaasa       VVTTVTTTV
Rangers       TxVTVVVVTT
FBT Pori         TTVVVTT
FBC Turku      TVTVVTVTT
Blue Fox      TTTTTVTTTT

AFC Campus voitti keskiviikkona Samppalinnassa nyhjänneen Finnsta Pron 6—3 ja olla möllöttelee sarjataulukossa toisena ennen alkavan viikonlopun seitsemää länsilohkon ottelua. AFC juoksutti Finnstaa, otsikoi Turun Sanomat, mutta ehkä liike ei kuitenkaan ollut ottelussa pääosassa, sen verran old skool -hengessä mentiin.

Lohkoa johtava Rangers pelaa viikonloppuna kahdesti, kun vastassa ovat Pohjanmaalla ensiksi SB Vaasa ja sitten Nibacos. Molempien otteluiden voittaminen tietäisi Rangersille 10 ottelusta 15 pistettä. Samalla tahdilla joukkueella olisi kauden päättyessä 40 pistettä — ja liigakarsintapaikka.

Kahden ottelun viikonloppu on myös Pirkoilla, TPS:llä, Nibacosilla ja Blue Foxilla. Pirkat on voittanut kaikki kotiottelunsa, mutta vieraissa on tullut vain yksi piste. Jos sama kaava toimii edelleen, Pirkat kaataa lauantaina Blue Foxin ja häviää sitten FBT Porille.

TPS:lläkin on turnee Pohjanmaalla, Nibacosin ja Blue Foxin vieraana. TPS on hävinnyt kaikki kauden kolme vierasotteluaan, mutta nyt tappioputki ei saa jatkua. Ainakaan Blue Foxille ei saa antaa pistettäkään, sillä jo yksi kärsitty tappio ketuille on kompastus, kun mikään muu joukkue ei vielä ole tehnyt samaa.

Länsilohkoa on nyt pelattu kuudesta yhdeksään kierrosta ja sarja näyttää tasaiselta: divarikarsintaviivan yläpuolelta on vain kolme pistettä sarjan kärkeen, eikä yhdeksännellä sijallakaan olla kuin viisi pistettä kärkeä jäljessä. Vain Blue Fox voi alkaa jo olla varma kauden lopullisesta sijoituksestaan. Kakkonen on ykkönen — vai miten sitä sarjatasoista sanotaankaan?

Urheilublogi Off Wing Opinionia Washingtonista käsin kirjoittava Eric McErlain yllättyi ja ei yllättynyt, kun Washington Capitalsin omistaja Ted Leonsis kutsui hänet aitioonsa seuraamaan Capitalsin ja Tampa Bay Lightningin mittelöä. Mistä miehet juttelivat, siitä kertoo kirjoitus Game Night with Ted Leonsis.

Peli on kovaa vaikkei ammatikseen vedettäisikään.

Lättysyöttö kertoo yhdenlaisesta harrastajan aamusta.

Avokatsomon virallinen TPS salibandy -asiantuntija S. Laukka ei ehtinyt paikalle TPS:n edustuksen maanantaiotteluun, joten meillä ei ole valitettavasti tarjota teille naapuriseuroja kuohuttavia käänteitä Caribian kolkoista puitteista. Tarjolla olisi sen sijaan otteluraportti, joka pyrkii valaisemaan hetkiä TPS:n virallisen raportin ja ottelupöytäkirjan ulkopuolelta - ottelutapahtuman työntekijän näkökulmasta.

» Lue koko juttu

Aki Halkon perään Turussa ja täällä Avokatsomossakin on haikailtu syksyn mittaan, mutta Turun Palloseurasta lähteneistä maaliruiskuista toinen eli Ville Veikkolainen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Se on tietenkin vääryys. Veikkolainen on Oulun Luistinseuran riveissä Salibandyliigan kuumaa kamaa, aivan kuten SäbäSuoran tämän viikon viikkotiedote listaa (oheisessa kuvassa).

Viimeksi viime sunnuntaina Veikkolainen oli näkyvästi esillä, kun hän ratkaisi ottelun kasvattajaseuraansa Tapanilan Erää vastaan viimeisellä mahdollisella hetkellä, jatkoajan viimeisellä sekunnilla.

Aika veijari.

12 pelaamassaan liigaottelussa Veikkolainen on tehnyt tehot 10+7=17, millä yltää pistepörssin 26. sijalle. Aki Halkon tehot yhtä monessa ottelussa ovat 5+7=12.

Katkeraa ja suloista samaan aikaan, miettii TPS:n kannattaja.

Raimo Summasen kirja Meidän päivä — valmentamisen vaikea taito on julkaistu virallisesti tänään, eikä tietenkään ole yllätys, että kirjasta on jo keskustelu Jatkoajassa.

Nimimerkki cobol kirjoittaa kunnon markkinointipuheen:

Ensin alkuun sen verran, että suosittelen Summasen kirjan lukemista kaikille. Myös niille, jotka eivät yleensä kirjoja lue. Summasen opus on hyvin kirjoitettu ja toimitettu ja siinä on erinomainen sisältö. Toiseksi suosittelen Summasen kirjaa kaikille niille, jotka ovat tässä ketjussa kirjoittaneet Summasen kirjasta ja Summasesta. Lupaan, että luettuanne kirjan ajatuksenne monipuolistuvat ja näette paljon hyvää suomalaisessa jääkiekkossa.

Kirjan on toimittanut Vesa Rantanen.

[Kirjoitusta muokattu 14.3.2006. Toimimattomat linkit poistettu.]

Turku vs. Pori -mittelön reportaasia odotellessa kehitellessä, katsotaan kuinka FBT Porin maalivahti Tomi Collander venyy. Sanoisin että aika lailla.

Turun Palloseura voitti FBT Porin maanantai-iltana Caribiassa ilmeisen jännittävien vaiheiden jälkeen 5—4, ja Anssin reportaasia odotellessa läntättäköön tähän salibandyn ykkösdivarin länsilohkon kuntopuntari maanantain ottelujen jälkeen:

Rangers       TxVTVVVV
Finnsta Pro   TVVVTVVV
Pirkat         VVVTTxV
AFC Campus     VxVTxTV
TPS            VTTVTTV
FBT Pori        TTVVVT
Nibacos        VTTTVVT
FBC Turku     TVTVVTVT
SV Vaasa      VVTTVTTT
Blue Fox      TTTTTVTT

Kauden ennakkohehkutuksissa ei Rangersistä puhuttu paljoakaan, mutta nyt neljä peräkkäistä voittoa näyttää kohtuullisen komealta. Ja Finnsta — Finnsta taitaa tosiaankin olla menossa ahnaasti kohti kärkeä. Saapa nähdä, minkälaisen tuloksen he saavat aikaan AFC Campuksen vieraana keskiviikkona Samppalinnassa.

AC HaKin legendaariset Jan Kondo, Sami Koivumäki ja Tero Sinisalo ovat muistelleet mustapunaraitaisten vaiheita, ja tulos nauratti ääneen ainakin täällä.

Lisää tätä.

Lisäyksenä mainittakoon, että kun HaKilta loukkaantuivat kaikki maalivahdit, mainitsin silloiselle päävalmentajalle, että voisin kyllä ottaa lisenssin ja tulla maaliin siihen TV-otteluun. Hän ei kuitenkaan tainnut ottaa minua ihan vakavasti ja valitsi tehtävään Heikki Niemen. Luultavasti hyvä niin.

Ja tosiaan, tekstiviestiäänestykset liigan parhaasta pelaajasta loppuivat yhteen kokeiluun…

Tapanilan Erän sivuilla Timo McYnen esittelee Mosahallin uuden VIP-katsomon.

Hetken tuntui oudolta, kun Tapanilan Erän valmentaja Petri Lindberg eilen mainitsi tshekki Denisa Billan pelanneen hyvin Erän A-tyttöjen peleissä Lahdessa.

Liigajoukkueen ulkomaalaisvahvistus junnupeleissä?

Vaikka eihän se oikeastaan niin outoa ole. Tarkemmin ajatellen muistelin mainion nikkarin Carey Wilsoninkin vierailleen aikanaan HIFK:n A-junnuissa. Syventyminen kauden 1982-83 Jääkiekkokirjaan vahvisti muiston oikeaksi.

Ylempi jatkosarja: Carey Wilson 2. 2+2=4. 2.

Hopealle Ilveksen jälkeen 1982 sijoittuneen HIFK:n parhaita pistemiehiä olivat tuolloin Paul Högbacka, Marko Rönkkö ja Joel Paunio.

Turun Palloseura on salibandyn ykkösdivisioonan länsilohkon kuntopuntarin viimeisenä. Sille paikalle sen sysäsi FBC Turku, joka lauantain paikallisottelussa Samppalinnassa pystyi siihen, mihin TPS ei: maalintekoon. TPS tylsyi parhaissakin paikoissaan vaarattomaksi.

» Lue koko juttu

Elokuussa kolmannelle ”kaudelleen” startannut Avokatsomo saa kautta aikain toisen kerran onnitella tuoretta avokatsomolaisisää ensimmäisen isänpäivänsä johdosta: terveisiä tällä kertaa Anssille!

Edellistä ”Avokatsomon isänpäivää” vietettiin vuonna 2003.

Hyvää isänpäivää luonnollisesti myös Mikalle, Maukalle ja muille isille.

Aftonbladetin kolumnissaan Niklas Jihde potkii salibandyväkeä synnyttämään ainesta otsikoihin. Tai niin ainakin luulen, sillä leipätekstissä hän ei juurikaan palaa aiheeseen.

Mutta joka tapauksessa kuntopyörän mittariin kertyy kilometrejä ja mies nähtäneen taas kaukaloissa parin kuukauden kuluttua.

Jihden joukkue AIK on ainakin päässyt otsikoihin vaatimalla eilistä Jönköping-otteluaan uusittavaksi.

MTV3: Tutkimus: Valmentaja ei ole messias
YLE: Joukkuedynamiikka säätelee pelaajien ja valmentajan suhdetta
Avokatsomo: Itsenäisty huippupelaajaksi

Pelaaja tajuaa jossain vaiheessa, että hänen pelisuorituksensa ei ole riittävä. Pelaaja kokee myös, ettei hän pysty itse tarpeeksi vaikuttamaan peliinsä. Pelaajasta tulee avuton, hän alkaa etsiä ulkoisia syitä passiivisiin esityksiinsä: tuomarit ovat vastaan, valmentaja ei anna riittävästi peliaikaa, rooli joukkueessa on väärä.

Liikuntatieteen maisteri Olli Salmen liikuntapedagogiikan alaan kuuluva lisensiaattitutkimus ”Riippuvaisesta ryhmästä itseohjautuvaksi - tapauskuvaus jääkiekkojoukkueesta” tarkastettiin perjantaina 12. marraskuuta Jyväskylän yliopistossa.

- Valmentajan pitää pystyä viestimään pelaajalle, että tämä voi vaikuttaa itse pelaamiseensa ja koko uraansa. Pelaaja kuuntelee valmentajaa saadessaan toivoa paremmasta jatkosta.

Mutta yhtä ratkaisevaa kuin yksilöön vaikuttaminen on ryhmädynamiikka. Me linkitämme YLEn referaattiin.

Huomenna lauantaina pelataan salibandyn ykkösdivarin länsilohkossa takuuvarmasti jännittävä paikallisottelu FBC Turku—TPS. TPS:n sivujen otteluennakosta selviää, että joukkueet kohtaavat toisensa sarjaottelussa nyt 15:nnen kerran, ja tilastot kertovat FBC:n lievästä hallinnasta:

TPS vs. FBC Turku  14  5 3 6  63-66  13  46,4

Viime kaudella TPS lähti jokaiseen paikallisotteluun suosikkina, mutta tällä kaudella niin ei välttämättä ole kertaakaan. TPS:llä on paljon pelattavaa, jos se haluaa kääntää tilastot plussan puolelle.

FBC:n otteluennakossa kuitataan Avokatsomon suuntaan täällä esiintyneitä TPS-hehkutuksia:

Tepsiläisten pää-äänenkannattajassa, Avokatsomossa on moneen kertaan toitotettu, että Palloseuran kausi pääsee todenteolla alkamaan vasta nyt nuorten MM-kisojen jälkeen. Avohoitokatsomon näkökantojen mukaan keltapaitojen on siis syytä olla todella varuillaan, kun puolet pikkuleijonien ykköskentästä päästetään Samppalinnassa todenteolla irti.

Hyvä lukijamme: Et ole yksin avohoidossa! Meitä on tuhansia!

Kaltaiselleni innokkaalle mutta teknisesti kädettömälle surffailijalle sopivat parhaiten yksinkertaiset nettisivut. Kunnianhimoisempien toteutusten kanssa menee äkkiä sormi suuhun.

Luin FBC Turun sivuilta paikallisotteluennakkoa, jossa oli linkki multimediamuotoiseen ennakkoon. Klikkasin, mutta päädyin tyhjälle sivulle, jolla ei tapahtunut mitään. Löysin sitten readme.rtf -ohjeen, jossa teknisten vaatimusten listalla mainittiin muun muassa selain Internet Explorer 5 or later. Minä surffaan Firefoxilla, joten multimedia on edelleen näkemättä.

Josban uusilla sivuilla oli ennen vieraskirja ja sivujen avautuessa esiin liukui pelaajien naamakuvia. Kunnes päivitin Splash-palikan tai jonkin semmoisen. Sen jälkeen en ole nähnyt naamakuvia enkä vieraskirjaa. Ehkä ne poistettiin sivuilta samaan aikaan. Kannettavassani en tosin saanut niitä näkyviin koskaan.

Ykkösdivarin HPV-Bandylla on upean näköiset sivut. Ne kuitenkin avautuvat sen verran muita hitaammin ja esillä ehtii vilahtaa hetkinen-tekstiä ja latauspalkkia sen verran, että huomaan useimmiten jättäväni HPV:n klikkaamatta vaikka se kirjanmerkeissä onkin. Olen varmaan vain liian kärsimätön.

Ehkä nämä ovat sitä käytettävyyttä, jota muun muassa Matkalla-blogi käsittelee.

Huumori on erityisen tärkeää silloin kun menee huonosti.

Kuulemma kun nainen tulee raskaaksi, hän alkaa nähdä kaikkialla raskaana olevia naisia. Ja kun ostaa auton, samanmerkkisiä alkaa tulla vastaan joka puolella.

Turun Sanomissa ollaan sitä mieltä, että mieleenpainuvin seikka SM-liigan avauskolmanneksella on ollut ehdottomasti median suorastaan sairaalloinen kiinnostus TPS:ää kohtaan.

Hassu yhteensattuma. Minä kun taas olen huomannut, että mediat mässäilevät suorastaan sairaalloisen innokkaasti minun suosikkijoukkueeni vaikeuksilla ja mädällä organisaatiolla.

Lisää mielenkiintoisia kiekkoblogeja: Yhden miehen elämä ja Lättysyöttö.

IBF Falunin valmentaja, salibandyvalmentaja, Mika Packalén kritisoi jääkiekkovalmentajia, joiden joukkueiden pelissä hänen mielestään on moninkertaisista resursseista huolimatta salibandyyn verrattuna kovin vähän ajatusta.

När jag jämför coachernas arbetsplatser så fascineras jag av att man med, innebandymått mätt sätt, enorma resurser till sitt förfogande som hockeycoach får ut så otroligt lite.

Vastus oli parempi kuin moni liigajoukkue. Siellä oli isokokoisia, fyysisiä ja kokeneita entisiä liigapelaajia sekä nuorten maajoukkueessa aikanaan pelannut Anssi Pärssinen. Heillä oli pienessä kotisalissa yli 200 katsojaa ja hyvä henki päällä.

Josban valmentaja Antti Ruokonen Karjalaisessa AFC Campuksesta, joka venytti YleX Cupin ottelun rangaistuslaukauksille saakka.

NST:n sivuilla Antti O. Arponen kertoo, mitä kaikkea salibandyssakin tilastoidaan ja voitaisiin tilastoida.

Tapanilan Erän sivujen MikroBitti-kolumneissa Tom Strömsten listaa alkukauden topit ja flopit. Sen alla olevassa edellisessä jutussa nähdään, mitä kaikkea merkillistä ihmissilmää nopeampi kamera ehtii ottelun aikana tallentaa.

SSV:n naisten viikko ei ollut salibandya vaan joukkosidontapaikka.

Ja Salibandyliigan yleisöennätys on taas vaarassa. LänsiAuto Areenalla nähdään 26.11. paljon muutakin kuin TV-ottelu Oilers - Erä. Aion olla paikalla.

Axa Sorjanen paljastaa, että tunteet ne on vanhan liiton miehillä siellä toisessakin leirissä.

Arena League -pelimme Espoon Tapiolassa loppuivat ammoin, kun reikäpallot häädettiin WeeGee-talosta taiteen tieltä.

Korvaavista hallihankkeista voiton vei liikuntayrittäjä Färid Ainetdin, joka alkoi rakennuttaa palloiluhallia LänsiAuto Areenan naapuriin.

Urakka niin sanotusti kusee, kertoo Apinalaatikko.

Näin projektista Länsiväylä tammikuussa 2004.

Edellisenä yönä aamuviiteen juhlinut Dennis Rodman, 44, saapui Helsingin Jäähalliin muutamaa minuuttia ennen ottelua eikä hän kertomansa mukaan ollut koskenut sitä ennen palloon neljään kuukauteen.

ToPo hävisi Hongalle 74-80, mutta viisi kolmosta upottanut Rodman oli joukkueensa paras pistemies.

Kertooko tapaus Todellisilla Pelimiehillä pohjalla olevista tuhansista ja tuhansista toistoista, suomalaisen pääsarjan tasosta vai jostain muusta, en tiedä kun en lajia tunne.

Mutta 7420 katsojaa on toki kova juttu. Urheilu on melkein aina parasta paikan päällä.

Jatkoaika ei ole vain jääkiekkoa vaan elämää.

Ja salibandynkin asiantuntijoita riittää.

AFC Campus oli tänään jatkaa yllätyksiään YleX Cupissa, kun se isännöi Joensuun Josbaa cupin viidennellä kierroksella Samppalinnassa. Toisessa erässä Campus kuroi Josban 4—1-johdon tasoihin, ja vaikka molemmilla joukkueilla oli kolmannessa erässä ja jatkoajalla rutkasti maalipaikkoja, ottelu luiskahti kuitenkin rankkareilla ratkottavaksi. Avokatsomolla on tarjolla suhteellisen elävää kuvaa tapahtumista:

Video: YleX Cup -ottelun AFC Campus—Josba rangaistuslaukauskilpailu (.mov, 10,5 megatavua)

Campuksen veskarina torjuu Mika Ahven. Laukomassa käyvät tässä järjestyksessä Eero Rostiala, Aki Koskinen, Atte Salminen ja Anssi Pärssinen. Josban puolesta kuteja on torjumassa Jarno Kettunen ja vetämässä Tatu Väänänen, Jussi Tahvanainen ja Mikko Lievonen. Kuvissa näkyvä erotuomari on Vesa Vuorinen.

Pilaan jännityksen kertomalla, että cup-taipaleensa kuudennelle kierrokselle venyttää Josba. 4—4-tasapeli ei kuitenkaan antanut joukkueesta yhtä tahdokasta kuvaa kuin liigaottelut. Vauhtia olisi kaivattu Samppalinnassa.

HockeyBlog on koonnut yhteen HIFK:n Patrik Lostedtin peliaikatilastot tällä kaudella.

Kahdestakymmenestä tilastoidusta ottelusta Lostedt on

• neljässä pelannut alle minuutin,
• viidessä ollut pelikiellossa ja
• kahdesti muuten vain pelaamatta.

Jokaista pelaamaansa minuuttia kohti Lostedt on istunut jäähyllä 2,23 minuuttia.

Oikea jatkoaikavoitto, toiselle kaikki ja toiselle luu käteen.

Ei mitään väsyneitä säälipisteitä.

Tällaista sen pitää olla.

Suomi on voittanut Ruotsin salibandyssa kolmesti peräkkäin, mutta ruotsalaistähti Niklas Jihde kertoo Aftonbladetin kolumnissaan, ettei ole tippaakaan huolissaan.

När det är dags att teka igång VM-finalen i Globen i maj, så vet vi att finnarna blir mentalt svaga, som vanligt. Det är ingen tillfällighet att det är Sverige som är obesegrade i innebandy-VM och har fem raka guld.

Näitä motivaattoreita sitten naulataan Suomen pukukopin seinään.

Bussissa valmentaja jakaa pelaajilleen mukaansa saamat hopeamitalit paikaltaan etupenkillä heitellen niitä kuin leipiä.
- Tämmöttii mullakin on kenkälaatikoittain! Ei niillä ole mitään arvoa! Vain voittajat muistetaan, pamauttaa Jortikka.

- Erkki Liesmäki: Maalina mestaruus (WSOY 1992)

En tiedä, antaako ammoinen Kärppien B:n valmentaja Hannu Jortikka hopeisille mitaleille nykyäänkään mitään arvoa, kun on kuus mestaruut hei ja kaikkea.

Salibandypoikien valmentaja Lasse Eriksson ainakin kertoo saaneensa MM-hopeaan jo kiiltoa. Vaikka kaapissa ennestään kultaa onkin.

Latvian MM-tunnelmiin palaa myös finaalissa vain yhden ruotsalaislaukauksen ohitseen päästänyt Ildar Bedretdin.

Espoon Oilersin sivuilla Tedy Salutskij on Sami Strömstenin psykedeelisessä haastattelussa, joka huipentuu Salutskij’n valitessa ympärilleen kentällisen ensi kevään MM-kisoihin Ruotsiin.

Salutskij’n valinnat:

Kukas se siellä maalissa?

FIFA vaatii, että ensi kesän Saksan MM-kisoista otettuja kuvia ei saa julkaista verkossa ennen kuin ottelun päättymisestä on kulunut tunti.

Kuvatoimistot eivät ole innoissaan.

Editors the world over will be simply unable to provide readers with the information they have come to expect in the instant-news epoch.

Tulee mieleen tarina muutaman vuosisadan takaisesta Espanjan kuninkaasta, joka mietti, mitä hänen Kuuban-lähettiläälleen kuuluu. Kuningas sanoi:

En ole kuullut hänestä kahteen vuoteen. Jollen kuule hänestä ensi vuonnakaan, lähetän hänelle kirjeen.

HockeyBlogin Risto Pakarinen on kirjoittamassa nyt myös NHL.comin Blog Centralissa: by Risto Pakarinen.

Pieni ihminen vastaan suuri meri. Täsmennetään vielä suuri ja kylmä meri. Lisätään raikas syystuuli. Annetaan ihmiselle väline ja heitetään se sinne sekaan. Rannalle jätetään yksi kaveri ottamaan kuvia.

Tuloksena on hienoja kuvia ja vissiin siellä plutimassakin on ihan hauskaa. Mikko Harman surffikuvagalleria, olkaa hyvä.

Poimintoja Porin Poliisinlahdelta: kahden kaverin sommitelma, välillä ote irtoaa, eväkäs ja toinen. Tässä evän virkaa toimittaa purje.

Jutun kuvitus on peräisin omista varastoista, linkatut kuvat Mikko Harman. Linkit vinkitti viime lauantainakin siellä kahdeksanasteisessa kylpenyt herra H. Kiitos näistä. Kiitos myös juhannuspäivänä surffimallina toimineelle toiselle herra H:lle. Tuon kuvitusotoksen mahtava laatu on saavutettu kaukoputken läpi kuvaamalla.

Joo’o. Matti Nykäsen elämään perustuva elokuva Matti on tulossa. Solar Films tarjoaa sivuillaan Matti-trailerin.

Kirkkonummen Rangersin sivuilla päävalmentaja Tomi Rastas kirjoittaa alkukauden mietteistään. Länsilohkon kenties kovimmaksi joukkueeksi Rastas nostaa FBT Porin:

» Lue koko juttu

Finaalitappion jälkeen jää vain väsymys.

Loppusummerin soidessa yksi maila katkesi räsähtäen kaukalon laitaan, sitten oli käsiin painettuja kasvoja, lysähtäneitä hartioita, tyhjiä katseita. Puolustaja Kaho Yau kävi nykäisemässä maalin eteen mietiskelemään istahtaneen maalivahti Ildar Bedretdinin jaloilleen ja kiersi kopauttamassa pelaajan kerrallaan.

Samassa hotelli Cesisin salissa ruokailevat ruotsalaispelaajien vanhemmat olivat levittäneet keskuspöydälle suuren Ruotsin lipun, mutta se katosi pian, kun henkilökunta huomasi, ketkä myös olivat tulossa syömään.

Kun hopeajoukkue kokoontui aamiaiselle klo 8, edustusasut olivat jo vaihtuneet farkkuihin ja omiin puseroihin ja ajatukset palaamassa arkeen. Minä päivänä palattaisiin kouluun tai töihin, mitä tuliaisia vielä voisi ostaa, mihin Turun-junaan Helsingissä ehdittäisiin, moneksiko pitäisi tilata kyyti Myllypuroon.

Joukkueen bussia seuraavassa autossa puhuttiin Suomen maajoukkueiden fyysisistä valmiuksista, harjoitusmääristä, urheilupainotteisten oppilaitosten merkityksestä, pelaajavalintojen perustelemisesta julkisesti, Petteri Sihvosesta, Nuori Suomi -ideologiasta, lisenssimääristä, huipulle tähtäävien nuorten koulutuksesta ja pelaajien erilaisista motiiveista juniorijoukkueissa.

Salibandyn maajoukkuepelaajalle asetettavia vaatimuksia, seuraavia ikäluokkia ja tulevia kisoja mietitään jo. Sanat fyysisyys ja urheilullisuus toistuvat usein.