Tammikuun lähestyessä on sopiva aika kerrata nimimerkki Markuksen teksti Kauden parasta aikaa, joka julkaistiin edesmenneessä Salimafiassa ammoin. Teksti julkaistaan tässä Markuksen luvalla.

Elokuussa valmentajat säteilevät. Pelaajat korskuvat intoa ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Pleijareihin tai suora säilyminen nyt vähintään. Manageri sai vielä hankittua Tähden. Treeneissä kuvio kulkee viidellä nollaa vastaan kuin ajatus.

Elokuussa pelaajat säteilevät. Paikat ovat kunnossa ja puuhelminauha näyttää hyvältä rusketusta vasten. Koutsi vetää hyviä treenejä. Kolmosketju saa peliaikaa yyveessä ja eiköhän tässä vielä päästä Tähden vierelläkin kokeilemaan. Keväällä sitten mitali kaulassa etelään keittoa ottamaan.

Elokuussa managerit säteilevät. Budjetti runtattiin kasaan ja mailasopimuskin syntyi lopulta. Tähdelle nyt tuli vähän luvattua mutta kyllä ne rahat aina hankitaan. Pelaajat ottivat kausareita hyvin myyntiin ja kyllähän sitä yleisöä voittojen myötä tulee.

Tammikuussa sitten valmentajat hajoavat, kun pelaajat eivät käy treeneissä, alla on kolme turhaa tappiota ja karsintaviiva karkaa. Tähti ei pelaa kun managerilla on jotain hoitamatta. Ketjut haahuilevat omiaan vaikka kuvio on rautalankaa. Töiden jälkeen pitää lähteä hämärässä treeneihin, pakkasta on 19 astetta ja viime yönä uni jäi vähiin kun vauva kitisi.

Tammikuussa sitten pelaajat hajoavat, kun polvia särkee, kuukausi on mennyt filassa ja talviflunssainen pää valuu räkää. Koutsi vetää aina samoja treenejä. Tähti ei ollut paikalla kun manageri sanoi että sen nilkka vaivaa. Koulun jälkeen pitäisi muka lähteä pimeässä treeneihin, pakkasta on ainakin 30 astetta ja viime yönä piti koeviikon takia lukea matikkaa.

Tammikuussa sitten manageri masentuu, kun kausikorttirahat jäivät tilittämättä, maksavia katsojia ei näy ja Tähti kitisee bensarahojaan. Vieraspelin bussilasku makaa maksamatta. Öisin ei saa unta, töissä on kiire eikä tulisi todellakaan mieleenkään lähteä katsomaan sen spedelauman treenejä.