Valeri Motshalov oli Venäjän naisten salibandymaajoukkueen valmentajana tiukan oloinen kaveri, ja sama linja taitaa pitää myös seurajoukkuehommissa Nizhni Novgorodissa. Ainakin Naissalibandy.netin löytämien seuran sivujen mukaan.

Valeri on arvostellut suomalaisvahvistuksensa Aino Moilasen esitykset sen kummemmin kursailematta.

Kiinnostavaa nähdä, kuka valmentaja Suomessa lähtee vastaavaan. Vielä kiinnostavampaa nähdä, miten se otetaan vastaan.

Sitten heräsin ja päästin kissan ulos.

Moilasesta on muuten videokin (mpg).

Talviolympialaiset häämöttävät enää reilun kymmenen päivän päässä, mutta yhtä vääjäämättömästi lähestyvät myös jalkapallon MM-kisat Saksassa. Siispä, MSN: Road to the World Cup. Ovat värvänneet kirjoittajiksi jotenkin tutunoloisia heppuja, kuten Michael Owen, Edgar Davids ja Ronaldinho.

Sivut taitavat olla brittivetoiset päätellen lämminhenkisestä kokoelmasta päävalmentaja Erikssonin ’huippuhetkiä’: Sven’s ten worst moments. Tälle viime viikkoina puidulle valetoimittajahäslingille on näemmä väännetty oma nimikin – Fake sheikh-gate.

Ilmaisjakelulehti Turkulainen lauantaina 28. tammikuuta 2006 jutussa ”Seuraava Palander Turusta?”:

Turkua ei ole yleensä ajateltu alppihiihdon mekkana. Jääkiekko ja muut palloilulajit vievät valtaosan nuorista liikunnanharrastajista jo varhaisessa vaiheessa.

Nyt asiaan on kenties tulossa muutos. 14-vuotias turkulainen Kalle Dahl valittiin taannoin Suomen Hiihtoliiton edustusjoukkueeseen Espanjassa pidettävään kansainväliseen lasten alppihiihtokilpailuun.

Että piakkoin Turku voi sitten tosiaan olla alppihiihdon mekka.

Ja jossakin joku taas nauraa urheilujournalismille.

Pirkkalan Pirkat voitti eilen Turun Palloseuran 8—5 ja piti kiinni otteestaan salibandyn ykkösdivarin länsilohkon kärkisijaan.

Palloseuralla on neljästä viimeisestä ottelusta kolme tappiota ja asema kärkijoukkueiden takana on muuttunut haastajasta kiusaajaksi. TPS voi vielä vaikeuttaa niin AFC Campuksen kuin Finnsta Pronkin liigakarsintahaaveita.

Kaappasin tekstin oheen palan TPS Salibandyn nettisivuston etusivua, jossa on TPS:n päävalmentaja Ray Backmanin positiiviset terveiset: ”Vaikka ottelu hävittiin, niin joukkueen ilme oli hyvä.”

Fantastico! Eikä minun tarvinnut edes itse kursivoida ilmettä.

Ilme on Turun Palloseuran loppukauden tavoite ja haaste.

Tässäkö yhteydessä vihdoin sopii ottaa esiin kenties paras kuunaan lausuttu motto?

Ku pelataan niin pelataan, ku sählätään niin sählätään.

Salibandyn rock-SM-kisat käytiin eilen lauantaina, ja Ilosaarirockin nettisivuilta löytyy tunnelmia niin kirjallisesti kuin valokuvallisestikin.

Ilosaarirockin joukkue sattui myös huuhtomaan kisoista itselleen SM-kullat.

Allaoleva tapaus tietysti pyöri perhepiirissä, mutta saa salibandykin jo sen verran medianäkyvyyttä, että aina välillä vaikkapa liigavalmentaja tuntee toimittajan siteeranneen häntä väärin asiayhteydestä irrottaen tai jopa suorastaan väärin.

Joskus on jo riidelty Julkisen sanan neuvostossa saakka.

Zorronetissä kirjoitti salibandysta ja mediasta Andreas Vanberg.

Toinen asia. Voittoa tekevä Exel vähentää Mäntyharjulla 60-70 henkeä ja siirtää tuotantoaan Kiinaan. Mitä moisesta pitäisi ajatella?

Kiinnitetääs taas huomiomme Avokatsomon kommenttiosastolle, missä AFC Campuksen miesten ykkösdivarijoukkueen päävalmentaja Jani Penttilä kirjoittaa Aamusetin Penttilä vs. Ray Backman -jutun jälkitunnelmista.

Tässä makupala:

Jännitteet eri seurojen välillä ovat hyvä asia, ainakin jos ajatellaan paikallispelejä. Jännitteet, ulospäin. Provokaattoreiden harmiksi totuus on kuitenkin hieman toinen, sillä ne henkilö- ja seurasuhteet eivät ainakaan AFC:n ja TPS:n välillä ole kovinkaan kireät, vaan täysin päinvastoin, asioista keskustellaan hyvässä hengessä ja yhteistyössä ja näille asioille osataan jopa yhdessä hymyillä.

Lisäys kello 15.01: Huomatkaa jälkitunnelmissa myös toimittaja Timo Järvenpään vastaus Penttilälle.

Innebandy större än basket och handboll, rubricerar Innebandy.se.

Salibandyn liigaottelujen katsojakeskiarvo on Ruotsissa ohittanut koripallon ja käsipallon.

Mikäs järjestys Suomen sisäpalloiluissa on, tietääkö joku?

Kelpaako turkulainen salibandy liigaan, kysytään Aamusetissä. Lehti on istuttanut TPS:n ja AFC Campuksen päävalmentajat Ray Backmanin ja Jani Penttilän vastakkain ja saanut herrat laukomaan suoria(kin) sanoja.

Backman kertoo muun muassa, ettei yksikään divarijoukkue ole (välttämättä) ansainnut liiganousua ja ettei hän arvosta AFC Campuksen pelitapaa.

Penttilä uskoo joukkueensa yltävän liigakarsintoihin mutta nostaa hänkin esiin Campuksen pelitavan ja ihmettelee, miten sillä on menestynyt tällä kaudella niin hyvin. Penttilä heittää myös ilmaan pari pohdintaa mahdollisesta liiga-Campuksesta.

Linkkivinkistä jälleen pointsit oikean henkilön himaan.

Jatkoajan keskustelusäikeestä Mario Lemieux lopettaa uransa löytyy linkki 21-minuuttiseen The Mario Lemieux Show -klippiin.

Tiedostonkokoa kavalkadilla on hulppeat 124 megaa.

Itä-Savo-lehden juttu Aki Halkosta: Tykkimies Aki Halko höyryää vain kentällä.

Gunnersien paidassa ensimmäinen liigakausi on sujunut tehokkaasti, mutta mies itse vähättelee hieman rooliaan.

— En ole ihan tyytyväinen, mutta ei tämä mikään floppikaan ole ollut. Aluksi tavoitteena oli vakiinnuttaa pelipaikka ja suurin piirtein näinhän se on mennyt. Kakkoskentässä on tullut rynnittyä ja välillä kyllä penkilläkin istuttua. Ei tässä mitään tähtistatusta voi alemmalta sarjatasolta tulleena heti odotella.

Turku on paras.

— Jotenkin se (pelaaminen) vain rupesi maistumaan ja asettelin pieniä tavoitteita päästä pelaamaan liigassa. Turkuhan se olisi ollut oikea paikka pelata, mutta vielä ei ollut sen aika. Savolaisenahan on helppo olla joka paikassa, Halko naurahtaa tamperelaisessa kahvilassa.

Linkki on voimassa ainoastaan tänään keskiviikkona. Vinkistä kiitokset Mr. AJ:lle.

Salibandyn ykkösdivarin länsilohkossa TPS hävisi eilen FBT Porille 3—5 ja pelasi itselleen paineettoman loppukauden. Liigakarsinnat karkasivat käytännössä ulottumattomiin, ja yhtä käytännössä sarjapaikka divarissa on varma. Mitä seuraavaksi?

TPS:n kauden viimeiset seitsemän ottelua ovat mahdollisuus kolauttaa rattaat paikoilleen ja löytää pelihuumori, joka usein on jäänyt näkymättä Caribian muovimatolla. Eilen tunnelmat vaihtelivat tuttuun tyyliin synkkyydestä pirteään pallolliseen peliin, mutta parhaimmillaankin ratkaisuja haettiin suu mutrulla eikä pirullisesti virnistäen. Kesää kohti olisi mukavampaa käydä kevättä rinnassa.

Varsinkin, kun luvassa on kihelmöivän kiinnostava off-season unelmineen, uhkineen kaikkineen.

Olkoon loppukauden tavoite päästä eroon lukoista ja jarruista, jotka estävät pelaajia ja joukkuetta toteuttamasta omaa parastaan.

On aika toivottaa Naissalibandy.net tervetulleeksi eetteriin ja Avokatsomon puolesta myös kiittää maininnasta. Nähtäväksi jää, onko kyseessä blogi (jota päivitetään silloin kun siltä tuntuu) vai uutis- ja ajankohtaissivusto (jolla päivityspaineet ovat suuremmat).

HIFK:n sanavalmis manageri Tom Sandell tapasi kritisoida pelaajiensa harjoitusmääriä vertaamalla malliksi, kuinka paljon hänen jääkiekkoa pelaava poikansa harjoittelee. Sandellin luottovalmentaja Kai Ahlstedt on hyräillyt saman sävelmän ilmoittamalla malliksi sählynpelaajille, että hänen tuttavaperheensä poika pelaa jääkiekkoa B-junnuissa ja harjoittelee 10-12 kertaa viikossa.

Minun pitäisi kai nyt sanoa, että salibandy ei ole huippu-urheilua, koska esimerkiksi eräällä salibandyvalmentajalla on tuttavaperhe, jonka poika pelaa B-junioreissa jääkiekkoa ja harjoittelee 10-12 kertaa viikossa. Mutta ei nyt laiteta yhdelle kiekkojuniorille liikaa paineita.

Viimeisimmän mutta tuskin viimeisen puheenvuoron käyttää NST:n sivuilla Antti O. Arponen, jonka huomiot joistain naisten liigapelaajista poikivat kenties muutakin keskustelua kuin närkästyneitä tuhahduksia.

• Suomi 2010 -projekti on Nelosen SubTV:n FC Nörtit -ohjelman sidekick.
• Baseball Visualization Tool olisi kiva nähdä jossain muussa lajissa.
• Minun joukkueeni paita – miksei sinunkin: Sports Team.

Yhdysvaltain kahdesta hohdokkaimmasta vientituotteesta freedom on ajankohtainen aina, mutta Super Bowl vain kerran vuodessa. Ja pian on taas se kerta vuodessa.

Super Bowl XL eli neljäskymmenes Super Bowl pelataan sunnuntaina 5. helmikuuta. Vastakkain asettuvat Pittsburgh Steelers ja Seattle Seahawks.

Kainalopallokornerissa ollaan tietenkin jo Super Bowlin ennakkotunnelmissa, ja lisääkin on varmasti luvassa. Tiedätte mitä sivua seurata.

Tammikuu jo pitkällä.

Talven palloilusarjoissa aletaan olla siinä kohdin kun sairaslistat pitenevät, kärki karkaa, play off -paikka liukuu käsistä ja karsinnat häämöttävät.

Yöunet menevät, rypyt otsalla syvenevät ja paineet alkavat näkyä. Samaa tahtia tuomarit huononevat, media jahtaa ja salaliittolaiset kokoontuvat.

Jortikka oli kummissaan siitä pahansuopaisuudesta, joka TPS:n ympärillä jatkuvasti pyörii. Hän arveli, että seuran ulkopuolelta on masinoitu jonkinlaista TPS:n vastaista kampanjaa.

Lausuu Turun Sanomien mukaan hän. Mitähän kukakin vielä ehtii sanoa missäkin lajissa.

Tapanilan Erän Mikrobitti-kolumneista viimeisin on eräläisen Jani Hangan kuva-arvoitus. Oliko Helsingin jäähallissa todella 2052 katsojaa katsomassa Salibandyliigan ottelua SSV—Classic?

Oletteko huomanneet, mitä Mika kirjoitti Avokatsomon kommenttiosastolla sivulauseeseen aiemmin tänään?

— — jos ja kun Finnsta vielä tunkee karsintaan.

Jos ja kun Finnsta vielä tunkee karsintaan.

Maksaako Mikko Kohosen loukkaantuminen Happeelle liigapaikan? Ainakin joukkueen loppukirin pois karsintapaikoilta se tappoi. Kohonen ja Lasse Riitesuo olisivat ehkä voineet joukkueen pelastaa, mutta nyt kauden kahdeksasta viimeisestä ottelusta on melko mahdoton tehtävä napostella yli 10:tä pistettä.

Kommenttien kerjääminen osoittautuu kerta toisensa jälkeen tuloksettomaksi, mutta jos taas koetettaisiin:

Minkälainen joukkue Happee on liigakarsinnoissa? Onko se jo tuomittu ykkösdivariin jyväskyläläisten SC Bluesin ja O2:n seuraksi?

Salibandyn ykkösdivarin länsilohkossa yhdistetyn mäkikisa on käyty ja ladulle startataan tiistaina. Neljä kärkijoukkuetta ovat kaikki pelanneet nyt kauden 19 ensimmäistä otteluaan ja 8 viimeisen kierroksen aikana ratkaistaan, kuka pääsee maaliin kahden parhaan joukossa.

Turun Palloseuralle kauden loppumetrien ensimmäinen viikko on heti ratkaiseva. Vastaan asettuu tiistaina FBT Pori ja lauantaina Pirkat. Vain kaksi voittoa riittää.

1. Pirkat       19  14  2  3  154-94  30
2. AFC Campus   19  13  2  4  115-77  28
3. Finnsta Pro  19  12  1  6  125-88  25
4. TPS          19  12  0  7  125-99  24

Joukkueiden asetelmat olisivat hieman toisenlaiset, jos Henri Kämäräinen olisi ollut virallisesti pelikelpoinen heti kauden alusta eikä Finnsta olisi menettänyt voittojaan Porista ja TPS:stä:

1. Pirkat       19  14  2  3    30
2. Finnsta Pro  19  14  1  4    29
3. AFC Campus   19  13  2  4    28
4. TPS          19  11  0  8    22

Lohkon toisessa päässä asetelmat ratkeavat pitkälti jo tänään, kun FBC Turku matkustaa Kirkkonummelle Rangersin vieraaksi. Jos Rangers jatkattaa FBC:n tappioputkea yhdeksään, divarikarsintarajalle jää 7. ja 8. sijan väliin kokonaiset viisi pistettä.

Antti O. Arponen ottaa NST:n sivuilla esiin tärkeän asian.

En tiennyt, että sähly ja salibandy tuottavat noin paljon silmävammoja.

Olisiko helpointa määrätä suojalasit pakollisiksi edes kaikille junioripelaajille vai riittäisikö alkuun, että mahdollisimman moni huippu alkaisi näyttää esimerkkiä?

Maininnan täälläkin ansaitsee naissalibandylle omistautuva blogi, jonka avajaisia suunnitellaan ensi keskiviikolle.

Ainakin toimitus vaikuttaa lupaavalta.

Pirkat voitti eilen salibandyn ykkösdivarin länsilohkossa Porin 5—4. Päätöserään lähdettäessä porilaiset johtivat vielä kahdella maalilla, mutta peli kääntyi pirkoille. Jussi Lehtinen teki illan neljännen maalinsa, voittomaalin, ajassa 59.25.

Ennen Poria Pirkat voitti Nibacosin rutiinilla 10—5, sitä ennen sarjajumbo Blue Foxin jatkoajalla 7—6 (silloinkin voittomaalin iski Lehtinen).

AFC Campuksellakin on kolme perättäistä voittoa. TPS:stä 4—3, SB Vaasasta 6—1 ja kärkikumppani Pirkoista 6—3.

Pirkat ja Campus ovat Voittamattomia. Niitä ei voi voittaa, sanoo tunne, sanoo järki mitä tahansa. (Vain Campus voi voittaa Pirkat ja vain Pirkat voi voittaa Campuksen.)

Jos AFC Campus pääsee liigakarsintoihin, se nousee liigaan. Se ei häviä tärkeitä otteluita. Viime kaudella se voitti TPS:n cupissa ja tiputti divarikarsinnoissa FBC Turun kakkoseen. Tällä kaudella se voitti cupissa Trackersin ja tippui Josbaa vastaan häviämättä ottelua — rangaistuslaukauksilla. TPS:n Campus on kohdannut kahden viime kauden aikana nyt kolmesti ja kolmesti se on voittanut.

Ihan turha selittää mitään muuta. Campus on Voittamaton. Pirkat on Voittamaton.

(Viime kaudella TPS voitti Pirkat 10—0.)

Salibandyn SM-sarjan osaturnaus Hämeenlinnan Punaportilla 1.12.1990. Johdimme hallitsevaa mestaria S.C. Dalmacia vastaan sitkeästi 2-1 eivätkä mestarit tuntuneet saavan millään kunnon hyökkäyksiä aikaan.

Sitten pallo pomppi vartioimani maalin ohi kohti päätyä. Siihen ehti ensimmäisenä Dalmacin Jarmo Perttilä, joka ei ryhtynyt ottamaan haltuun tai katselemaan syöttöpaikkaa vaan napautti pallon päädystä rystyltä reidenkorkuisena maalin suuntaan. Se kopsahti Jofa-kypärääni (Wall-maskeista ei olisi vielä osattu edes uneksia) ohimon kohdalle ja kimposi siitä maaliin.

Dalmacin seuraava maali olikin jo tutumpi kuvio. Vasenta laitaa noussut Perttilä iski liinat kiinni ja löi kovan poikkisyötön oikealle Heikki Vienolalle, joka napautti pallon yhdellä kosketuksella verkkoon.

Dalmac voitti pelin 4-2 ja juhli keväällä taas mestaruutta.

Mitähän olisin sanonut, jos joku olisi ennustanut, että Perttilä ja Vienola pelaavat pääsarjassa keväällä 2006?

Koska elämme paitsi keskiviikossa, myös salamannopean median aikakaudessa, viime sunnuntain tapahtumat salibandyn ykkösdivarin länsilohkossa tuntuvat jo kaukaiselta muistolta. Hämyiseltä muistolta. Herätelläänpä niitä hieman.

Ei Caribiassa pelattua ottelua TPS—Blue Fox toisaalta paljoa kannata muistella. Pohjanmaalaiset vierailijat pelasivat mitättömästi, mutta kotijoukkue ei intoutunut takomaan ennätyslukemia. 13—4-voitto oli aika peruskamaa.

Avokatsomon näkökulmasta ottelussa oli kuitenkin latausta. Paineita. Piti valita ottelun parhaat pelaajat.

» Lue koko juttu

Hyviä pointteja Jerellä, ja jatkokehittelyn arvoisia.

Salibandysta kirjoittavat koettavat hakea mielenkiintoisia persoonia ja ilmiöitä, ja kovaan peliin profiloituneet pelaajat ovat yksi sellainen. Mutta mikä on kovaa peliä ja mikä pelkästään väärää? Ja viekö näistä kavereista kirjoittaminen lajia väärään suuntaan? Näitä kysymyksiä pohditaan kyllä.

Ruotsalaisen uutuussivuston Zorronetin tämänhetkinen etusivu käy esimerkistä. Jag kommer tackla honom igen, sanoo Niklas Jihden syksyllä sairaslomalle tuupannut Petri Manninen. Jag har mött tuffare spelare än Manninen, vastaa Jihde.

Tätä se on.

Syyttelyä kuitenkin harvemmin kuulee pelaajien suusta, ainakaan korkeammalla tasolla pelattaessa, muistuttaa Anderson, joka lujalla pelikokemuksella huomauttaa että kontaktilajit ja neppailut ovat erikseen.

Totta, joukkueet eivät juuri osoittele toisiaan sormella kun jotain sattuu. Mutta miksi on niin paljon helpompaa osoitella erotuomareita (ja liittoa)?

Viikonloppuna on luvassa vuoden 2006 ensimmäinen TV-ottelu, SSV— Classic ja lienee paikallaan muistuttaa, että nyt ottelu lähetetään myös kokonaisena versiona. Suora lähetys näkyy digitaaliselta MTV3+:lta, joka on ainakin omissa tiedoissani tunnettu mobiilipeleistä, maksukorttien salaustesteistä ja satunnaisista urheilulähetyksistä.

Eipä silti, oli kanava mikä tahansa, näyttäisi siltä että yleisön toiveita on kuultu, joten kiitos siitä. Ainakin tässä taloudessa kaivettiin digiboksi muuttolaatikosta ja tuleehan se syyskaudelta tuttu koostelähetys edelleen tavallisesta MTV3:lta.

Avokatsomo ylpeänä esittää kirjoittajavahvistus Jere Kaistisen kirjoituksen ”Kaiken mitä se vaatii?”.

Tällä ja osittain viime kaudellakin on lähes jokainen salibandyhörhö vuorollaan ilmoittanut huolenaiheensa pelin jatkuvasta koventumisesta ja rumien otteiden määrästä. Pikku-Kohosen reiden räjähtäminen vaikutti olevan nyt sitten se viimeinen korsi, joka toi monen katsomokeskustelun annin vihdoin ”julkisuuteen”. Kyynisesti voi todeta että sitä saa mitä tilaa. Kliseistä toki, mutta ah niin osuvaa.

Koko 2000-luvun ajan ja vähän pidempäänkin olen kuunnellut samaa väsynyttä virsilaulua siitä, kuinka ”mailaan hakkaaminen pitäisi kitkeä pois mutta mies miestä vastaan pitäisi saada vääntää paljon enemmän”. No nyt sitä saa vihdoin ja viimein ottaa niin että tuntuu. Onko tämä sitten kivaa?

» Lue koko juttu

Tapanilan Erän kapteeni Pasi Laitila liiteli kevyesti vietyään joukkueensa alivoimalla 8-3-johtoon OLS:aa vastaan. Viikonlopun jatko oli sitten hiukan raskaampi.

Näyteikkunassa

1. Janne Tähkä Porvoossa. Lämmitti katsoa, kuinka tähti jaksoi nimikirjoituksia jakaessaan jututtaa ympärillä pyöriviä junioreita ja poseerata kaverikuvissa. Hienoa PR:ää koko lajille. Muutenkin mukava tapahtuma edullisine puffetteineen.

2. OLS:n nousu lauantaina kuuden maalin takaa jatkoaikavoittoon. ”Jos kuuden maalin takaa-ajoasemassa 900 kilometrin ja 10 tunnin matkustamisen jälkeen pystyy kolmannessa erässä nousemaan todelliseen hurmokseen kahden erän rämpimisen jälkeen, niin silloin ansaitsee myös tällaisen voiton”, myönnettiin Erän sivuilla. Erittäin totta.

3. ”Kauhujen talossa tilaa vain vessassa” eli Ari Virtasen (teksti) ja Reijo Hietasen (kuvat) juttu maanantain HS:ssa FT Trackersin kotiottelusta HIFK:ta vastaan. Ilmeisen komeita tapahtumia nuo Kalvolan, ja värikäs kuvaus paikan päältä.

Roskisten takana

1. Nimettömät vieraskirjailijat, taas kerran. Mikko Kohosen loukkaantuminen harmittaa kaikkia, mutta uhkausten raapustelu ja muu pahan olon purkaminen Josban vieraskirjaan ei ole ihan täyspäistä touhua. Porvoossa taas nimimiesten hankkiminen oli jonkun mielestä väärin, kaukalo väärässä paikassa ja kengissä lunta. Pidetään ikävää, sielu tyydyttyy, lauloivat Eput jo kauan sitten.

2. Josba – SSV 12-0 naisten liigassa. Onhan SSV ollut huono, mutta 12-0? Ovatko pelihalut jo loppu vaikka kautta vielä riittää?

3. Mika Kohosen 22. sija Elitserienin pistepörssissä. Sikäläinen lehti Zorro Innebandy kirjoitti uusimmassa numerossaan Kohosen olevan vain varjo itsestään.

Vähän kateellisenahan näitä lukee. Porvoolainen kakkosdivarisalibandy jyllää täydessä hekumassa: Janne Tähkä ihastutti Porvoossa ja PSS voittoon suuren yleisön edessä.

Onko aneleminen säälittävää? Sitä vaan, että staraksi Turkuun. Staraksi Turkuun. Staraksi Turkuun. Staraksi Turkuun.

Sonera All Stars -äänestyksessä Janne Tähkä on noussut mukaan joukkueeseen. Tähkä on toisena Lauri Kapasen jälkeen ennen Lasse Riitesuota. Turkulaisten kummilapsi Aki Halko on neljäntenä, mutta kärkkyy tähdistöotteluun tasaprosenteissa Tähkän ja Riitesuon kanssa.

Kommenttituttu Risto Pakarisen mainio juttu jääkiekkoilija Antti Törmäsen kiekkouran päättymisestä ja seuraavan uran käynnistämisestä. Ekonomilehti: Ura ilman mustelmia. (Teksti myös ristopakarinen.comissa, ehkä jopa pysyvämmin.)

Jäähyaitio todistaa hyvän tekstin voittavan mielipiteet tappeluista. (Sami) Helenius Laraquen karusellissa ja Pohjois-Amerikan alempien sarjatasojen tilaa valaiseva Miksi mollata kun ei tiedä paremmin?.

Salibandyn ykkösdivarin länsilohkossa yksi tämän kauden kysytyimmistä kysymyksistä on ollut, haluaako AFC Campus nousta liigaan. Taitaa kuitenkin olla oleellisempaa kysyä, lähteekö AFC Campus voittamaan jokaista pelaamaansa salibandyottelua.

Mitä se tietenkin lähtee.

» Lue koko juttu

HIFK:n joululta jättänyt maalivahti Greger Andersson muistelee uuden seuransa Balrogin sivuilla kokemuksiaan veden väärältä puolelta.

Jag var första svensken att spela i finska elitserien vilket blev väldigt upphaussat. Många i de andra lagen ville sätta mig på prov.

Andersson oli toki tällä kaudella liigan ainoa ruotsalainen, mutta vuosien varrella jopa yllättävän moni pelaaja sählyn emämaasta on seurannut Olof Holmerzin (SSV 1995-96) jälkiä Suomeen, nimekkäimpänä kai Jan-Erik Vaara HIFK:ssa 1999. Viikingeissä vieraili itse Keijo Pollari, HIFK:ssa Kimmy Dalbjer, Gunnersissa Jan Råberus ja keitä näitä nyt on ollutkaan vaikkei edes laskisi ÅSC:ssa pelanneita.

Erän sivujen MikroBitti-kolumnissa Tom Strömsten puolestaan muistelee nuoruuden ja viattomuuden aikoja.

Niin siinä sitten kävi: AFC Campus voitti Turun Palloseuran 4—3 ja petasi turkulaiseen salibandykevääseen ja ykkösdivarin länsilohkoon mielenkiintoiset asetelmat. Siinä missä campuslaiset voivat jo lähestulkoon alkaa skouttailla itälohkon kärkijoukkueita liigakarsintoja varten, TPS:ssä jäädään tuijottamaan teksti-tv:stä, millaisiin tuloksiin Pirkkalan Pirkat ja Finnsta Pro omissa otteluissaan päätyvät.

TPS:n otteluraportissa kehutaan TPS:n parhaaksi aivan oikein 16-vuotiasta Lasse Pajua, joka haastoi pallollisena nälkäisesti Campus-puolustusta ja teki TPS:n maaleista ensimmäisen ja viimeisen. Voittaakseen TPS olisi tarvinnut samanlaista peli-iloa myös ykköskentältä.

Campus pelasi jälleen Omaa Peliään, fiksusti ja vahvuuksilla. Etenkin se näkyi ottelun loppuhetkillä, kun joukkue puolusti organisoidusti ja tylsytti TPS:n poikittaissyötöt ja siten maalintekotilanteiden rakenteluyritykset. Campus oli myös TPS:ää enemmän Joukkue: sen penkillä ja pelaajien eleissä oli enemmän latausta kuin vierailijalla.

Turun paikallisotteluiden sarjataulukko näyttää nyt seuraavalta:

AFC Campus   4  3 0 1  26-12  6
FBC Turku    4  2 0 2  15-27  4
TPS          4  1 0 3  24-25  2

Loppuun vähän muuta: Ovatko Avokatsomon ”otteluraportit” alkaneet maistua puulta? Ajattelin irrottautua tutuksi tulleesta formaatista ja kirjoittaa tulevaisuudessa miten milloinkin.

Eilen Avokatsomossa houkuteltiin staroja Turkuun ja väitettiin, että Turussa on tilausta uusille tähdille.

Ettei jäisi kuva, että tempaan väitteitä puolihuolimattomasti tuulesta, kurkataan hetkeksi 5-vuotiaan Axelin ja hänen äitinsä viikontakaiseen aamupuurokeskusteluun, jossa selvitellään muun muassa perheen suosikkijoukkueen, TPS:n, tätä kautta.

— Mä muuten taidan tietää miks Tepsi ei oo enää niin hyvä!
— No?
— Kun niillä ei oo enää Aki Halkoa ja Janne Mikkosta! [pitkä huokaus] Koska ne oikein tulee takasin?

Tämänpäiväisessä megapaikallisottelussa ei nähdä Halkoa eikä Mikkosta eikä sen paremmin taideta nähdä Axelin tämän kauden suosikkejakaan, Ilkka Pajua ja Juha Kiviniemeä, jotka lienevät sivussa pelikuntorajoitteisina.

Huomisen megapaikallisottelun lisäksi Sonera All Stars -ottelun äänestyksessäkin on turkulaisille jotain jännättävää. Vasempien laitahyökkääjien listalla Aki Halko on taistellut urhokkaasti tunnetumpia pelimiehiä vastaan, ja tämän hetken tilanteen perusteella Halko olisi saamassa paikan tähdistöottelusta juuri ennen Janne Tähkää.

Hetkinen… Tähkää? Ihan kuin olisin kuullut tuon nimen joskus jossakin.

En tiedä mitä siellä muualla ajatellaan, mutta täällä Turussa uskotaan Halkon (kuvassa #90) sijoituksen johtuvan meistä. Siis turkulaisesta salibandyväestä.

Hyvä Te salibandytähdeksi haluava, Turussa on tilausta uusille tähdille. Toivotankin Teidät tervetulleeksi ensi kaudella Turkuun. Täällä on nostetta.

Oho, lisäys: Juuri tämän kirjoituksen julkaisuhetkellä Halko nousi toiseksi ohi Lasse Riitesuon heti Lauri Kapasen perään. Sanoma sama.

Keskiviikkona salibandyn ykkösdivisioonan länsilohkossa pelataan Kauden Ottelu, kun sarjakärki AFC Campus isännöi kolmantena kärkkyvän Turun Palloseuran vierailua Samppalinnan paikallisottelussa.

Campuksen ennakko ehtii ensimmäisenä painottamaan ottelun merkitystä:

”Paineet ovat Palloseuralla, sillä tappio tarkoittaisi että me karkaamme jo kauas horisonttiin. Lähdemme otteluun luottavaisin mielin: meillä on lohkon paras maalivahti, tiukin puolustus ja ykköskentällisemme vetää kyllä vertoja paljon kehutulle tepsin ykkösviisikolle. Pelaamme omaa peliämme mutta Tepsin Backmanilla on kyllä miettimistä siinä, mistä löytää voiton avaimet. Eikä niitä kyllä taida tälläkään kertaa löytyä. On esimerkiksi mielenkiintoista nähdä, miten Palloseura uskaltaa karvata vai uskaltaako ollenkaan.” AFC:n päävalmentaja Jani Penttilä uhoaa.

”Haluamme pelata liigakarsinnoissa, ja keskiviikkona sen tulee huomaamaan myös TPS”, Penttilä jatkaa edelleen.

Keskiviikon kaksi pistettä olisi Campukselle jo lähestulkoon pääsylippu kevään liigakarsintoihin.

Vilhelm Sandström on osannut pelata Suomessa aina kohtuullisen oikeassa joukkueessa. Nuo rivien viimeiset kirjaimethan tarkoittavat (K)ultaa ja (H)opeaa. Mihin lie Sandströmin tämän kauden seura, Espoon Oilers, matkalla?

Joka tapauksessa: Salibandyliiga.fi:n osasto Liigapelaajat 1990— on selaamisen arvoinen.

Tämä viikko on hyvä aloittaa vinkillä: viime perjantaina Avokatsomo sai jälleen ylpeänä esittää kirjoittajavahvistuksen kirjoituksen, kun Toni Lötjösen kirjoitus Turussa pyyhkii hyvin julkaistiin.

Älkää missatko sitä.

Pari pikaista vinkkiä sunnuntaisurffareille:

• Salibandyn ykkösdivariottelun FBT Pori—TPS pöytäkirjan maalimerkintöjä voi seurata netissä salibandyliiga.fi:ssä. Ottelu on alkanut hetki sitten ja Porin Markus Maijala on ehtinyt viedä joukkueensa 1—0-johtoon.
• Salibandyn Euroopan cupin miesten finaali Warberg—SSV on seurattavissa kisasivujen tekstiseurannassa kello 19.00 alkaen.
• Urheilukanavalla TV:ssä Espanjan jalkapalloliigaa kello 19.55 alkaen: Villarreal—Real Madrid.

Kirjataanpa tämä kansakunnan julkiseen muistiin vielä ennen kuin TPS ehtii aloittaa kevätkautensa salibandyn ykkösdivarin länsilohkossa kello 18.30 vieraissa FBT Poria vastaan. Aloitetaan suurieleisesti:

Vuosi 2006 on TPS:lle Ratkaisujen Vuosi.

» Lue koko juttu

Amerikkalainen baseball-legenda Reggie Jackson ei ole Suomessa tuttu kuin kevyesti television ja elokuvien välityksellä, mutta hiljentykäämme hetkeksi mestarin edessä kuulemaan hänen sanaansa. Hän nimittäin auttaa meitä ymmärtämään, mikä kumma oikein on bloggaaja.

AOL Sportsin Sports Bloggers Live on Avokatsomon Avokaudion tapainen urheilubloggaajien äänitallenneohjelma, mutta toteutukseltaan ja kuulijakunnaltaan pariin potenssiin korotettuna. Kun Sports Bloggers Live haastatteli Reggie Jacksonia, he pyysivät ”Mr. Octoberia” lausumaan radio-ohjelmista tutun mainoslausahduksen. Sen sellaisen ”Hei, minä olen ja aina kun kuuntelen” -litanian.

Syntyi pariminuuttinen keskustelu siitä, mikä oikein on bloggaaja (mp3). Huomaamme jälleen, että bliipatut kirosanat ovat kaikista hauskimpia.

(Wikipediassa jälleen lisätietoa Jacksonista, pätkään meidät avusti Off Wing Opinion.)

Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria, tuo tarpeettoman tiedon aarreaitta, palaa vuoteen 1988, jolloin erään Matti Nykäsen kanssa Calgaryn olympiamäissä loisti Eddie Edwards, maailman huonoin mäkihyppääjä.

Valmentautuessaan Olympialaisiin Britannian yhden hengen mäkimaajoukkue kävi ulkomaan leirillä Puijolla. Minimaalisella budjetilla harjoitellut Edwards joutui toteamaan hyvin pian, että hänen rahansa loppuvat vääjäämättä kesken. Etsiessään mahdollisimman halpaa yösijaa Kuopion alueelta Edwards päätyi yöksi mielisairaalaan. Hän maksoi huoneesta 7 markkaa yöltä, ja kertoo muistelmissaan pelänneensä läpi yön, että raivostuneita hulluja ryntäisi hänen huoneeseensa kirves kädessä.

Wikipedia tietää lisää Eddie ”The Eaglestä”.

Avokatsomo ylpeänä esittää kirjoittajavahvistus Toni Lötjösen kirjoituksen ”Turussa pyyhkii hyvin”.

Turkulaisten salibandyseurojen toimistoissa uusi vuosi on vaihtunut perinteisissä merkeissä. Raketit on poksauteltu ja kuohujuomat nautittu — maltillisesti tosin, ehkä keväällä sitten on aihetta suurempaan juhlaan. Tinatkin on valettu ja on aika ennustaa mitä vuosi 2006 tuo tullessaan.

» Lue koko juttu

Kun Turun Sanomat kysyy TPS:n ahdingosta, kansa haluaa vaikuttaa: 112 vastausta lääkkeeksi TPS:lle. Tämä siis jääkiekossa.

Salibandyssä ”Tusari” katsastaa joulutauolta palaavan ykkösdivarin. Jutusta selviää muun muassa, että AFC Campuksen Jani Penttilä ei ole jarruttelemassa vaan haluaa taistella liigakarsintapaikasta ja että Jarkko Penttisen varusmiespalvelusta harmitteleva TPS-koutsi Ray Backman vihjaa odottavansa maalivahtiosastolle jonkinmoisia uusia ratkaisuja.

Vilkaisin noita linkeissämmekin mainittuja blogilistan urheilu- ja liikuntakategorioita ja molempiin näytti kertyneen melko mukavasti uusia tulokkaita sitten viime näkemän (56 + 28 kpl). Muutama poiminta:

Reikäpallon perässä joku muukin kuin me sählyhörhöt. Mukavan pituisia kirjoituksia, toivottavasti into kirjoitteluun säilyy.

Koko talvi Sveitsissä, joka rehellisesti tunnustaa hiihtopummiutensa heti kuvaustekstissä.

Lahti 2011: (kuvassa Lahti 2001)

Lahtelaisittain talviurheilu on kaupunkikulttuuria ja mäkihyppy runoutta, sillä tarinan mukaan Mukkulan kävijä Pentti Saarikoskikin on hypännyt suurmäestä ja tietenkin palsa päällä.

-Movin`up- tähtää maratonille, minä en.

Ja viimeisenä mäkiviikkomme erikoismies: Jari Porttila, jonka ”päivitykset” eivät näemmä päädy listoille asti, mutta muuten mennään tutuilla laduilla.

Ehdimmekin jo käväistä Urheilulehden numerossa 1/2006, jonka lainaamista jatkamme nyt eri aiheesta.

Urheilulehden jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen asettaa palstallaan ”median jalkapuuhun” vuorollaan ”koko Rinkelinmäen mediakatsomon hämeenlinnalaisen toimittajakunnan”. Sihvonen syyttää hämeenlinnalaistoimittajia fanituksesta ja ammattimaisuuden hylkäämisestä. Lopuksi hän pohtii taas urheilujournalismia:

Olen paljon miettinyt hengessäni, että onko urheilujournalismi journalismia ollenkaan. Ei se taida valitettavasti olla. Urheilutoimittajilta puuttuu eri ilmiöihin tarvittava etäisyys ja viileä suhtautuminen.

Toimittajan rakkaus johonkin urheilulajiin on ymmärrettävä lähtökohta. Mutta sen jälkeen ei voi eikä saa olla toiveita voittajasta. On journalismin eetoksen vastaista olla jonkun puolella.

Oma lukunsa on sitten nämä jariporttilat, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä sinne, missä on sinivalkoista menestystä hiukankin luvassa.

Opportunismi ja asetetut menestystoiveet halventavat paitsi urheilua myös urheilutoimittajien ammattietiikkaa.

(Ehkä tässä yhteydessä sopii taas mainita, ettei Avokatsomo yritä olla journalistinen tuotos.)

Jari Kupila kirjoittaa Urheilulehdessä (1/2006) maastohiihdon olympiavalinnoista. Kupilan haastattelema päävalmentaja Reijo Jylhä vakuuttaa, että Kaisa Variksen ja Jari Isometsän vanhat dopingkäryt eivät estä heidän matkaansa Torinoon, jos hiihtovauhti sitä edellyttää.

Juttu käväisee myös Norjan ja Suomen ”hiihtosodissa”, dopingissa ja mediassa. Jylhä löytää Suomen dopingkäryistä hyvääkin:

”Norjassa tuntuu vieläkin olevan toimittajilla sellaista kummaa ajattelua. Ihan vilpittömästi uskotaan, että Norjan urheilu on ollut ja on jotenkin erityi-sen puhdasta. Eivät he pahuuttaan meille irvaile, aivan tosissaan uskovat että meillä päin ollaan oltu koko ajan täysin mätiä ja heillä päin täysin puhtaita. Onneksi meillä ei enää sellaista hurskastelua ole. Suomessa osataan jo suhtautua dopingiin aika realistisesti. Se on omien käryjen hyvä puoli.”

2005 blev det sämsta året hittills för svensk innebandy.
Vi lyckades faktiskt inte vinna ett enda guld till innebandyns moderland.
Pinsamt?
Ja!

Niklas Jihde ei taida pahemmin U19-poikia noteerata.

Aftonbladetin kolumnissaan Jihde laulaa myös tuttua laulua Euroopan Cupista, jonka voittaminen ei paljoa säväytä mutta osallistuminen paljon maksaa (trad. arr.).

Jihde haikailee salibandyyn omaa Champions Leagueta, jossa huippumaiden parhaat seurajoukkueet kisaisivat keskenään.

Samaa muistan muutaman suomalaisenkin liigamanagerin puhuneen.

Sellainen olisi varmasti mielenkiintoinen. Ainakin suurissa maissa. Entä minkä viestin se lähettäisi pienille?

Salibandyn ykkösdivari palaa viikonloppuna joulutauolta, ja sen kunniaksi FBC Turku muistelee menneitä ja tuumii tulevia länsilohkokatsauksessaan.

Lisäksi seuralla on ilo ilmoittaa neljästä uudesta pelaajasta: joukkueeseen liittyvät Jussi Huuskonen ja Markus Aeschbacher Sveitsistä sekä Saku Vina ja Janne Niemi Mynämäeltä.

Ei aina vain salibandykuvia kun tarjolla on jääkiekkokuviakin. Jatkoajan kolumneissa nimittäin. Mukavia kuvatekstejä.

Ville Salminen: ”Maalivahdeillakin on siis itsesuojeluvaisto”. Tämä on juuri sellainen hyvin kaapattu hetki, jossa pieni suhruisuus ei haittaa lainkaan.

Jarno Kylmänen: ”Rob Hisey yritti maalia ilmaveivillä. JYP esti kuitenkin aikeet.”

Joulun aikaan sain vihdoin luettua Raimo Summasen Meidän päivän sekä Risto Pakarisen Joukkueen vailla vertaa. Ne saivat taas vaihteeksi miettimään, miten valmistautuminen todella erottaa voittajat häviäjistä ja Voittajat voittajista.

Valmistautumisessa on taikaa.

Yhdysvaltain yliopistokoripallossa valmentajalegendaksi 1960- ja 70-luvuilla noussut John Wooden kertoo kirjassaan Wooden, mikä oli ensimmäinen asia, jonka hän opetti joka kauden alussa joukkueelleen. Se oli sukkien vetäminen jalkaan oikein. Woodenin mukaan se on oleellinen taito, sillä siten pelaajat säästyisivät turhilta hiertymiltä ja poissaoloilta harjoituksista ja otteluista. (Wooden valmensi kaikkiaan 40 kautta yliopistossa ja lukiossa. Koko valmennusuran voittoprosentti on huima 81,3. Lisätietoa ja statistiikkaa miehen kotisivulla ja Wikipediassa.)

Valmistautumisen merkitys on ratkaiseva.

Raimo Summasen kirja muistaa muistuttaa, että joukkueurheilussa joukkueen valmistautumiseen ei riitä pelaajien ja valmentajien valmistautuminen. Myös joukkueen taustojen pitää sitoutua huolelliseen valmistautumiseen. Se on koko joukkueen valmistautumista.

Että uudenvuodenterveiset vain itselleni ja kaikille muille joukkueurheilussa mukana olijoille: mieti, oletko todella valmistautunut parhaalla mahdollisella tavalla. Todennäköisesti et ole.

Jos vaikka tänä vuonna yrittäisit.

Tekikö Porin Ässien Rob Hisey palveluksen salibandylle eilisellä maalillaan jääkiekon SM-liigassa? Ainakin Suomen Tietotoimiston uutiseen ja Helsingin Sanomiin pääsi livahtamaan piilomainoslausahdus ”salibandyn tapaan”.

Onko Henri Johansson -niminen Salibandy Club Classicista Ilvekseen siirtyvä Johansson sama Johansson, joka valittiin juuri Salibandyliigan joulukuun pelaajaksi?

Mitä, tekikö Ässien Rob Hisey Bluesia vastaan ilmaveivimaalin?

Lisäys: kyllä vain ja komeasti tekikin. Kommenttia videolinkkeineen löytyy Yhden miehen elämästä.

Mainio mainoskuvitus: Decathlon.

Samana päivänä kun Hannu Mannisen voimat ehtyvät yhdistetyn hiihto-osuudella ensimmäistä kertaa miesmuistiin: The New Yorkerin artikkeli Up close and not personal. Kritiikkiä Amerikan mantereen ammattilaisurheilijoiden superihmisyydestä ja etäisyydestä tavalliseen tallaajaan.

Todd Radom suunnittelee urheilutapahtumien, -joukkueiden ja -sarjojen logoja. Näistähän tulee ensin mieleen, että joopa joo, ihan ovat urheilulogon näköisiä. Sanonpa vaan, että ovat muuten hiton työläitä tehdä tuolle tasolle.

Kaksi videota, joissa Hannu Jortikka laittaa kloppeja ruotuun. Tukio-pätkä on sen luokan klassikko, että se piti oikein metsästää verkon syövereistä. Nauratti jo ulkomuistista.

Tiistaisessa lehtikatsauksessamme:

• Turun Sanomat: Mikä lääkkeeksi TPS:lle? Osallistu kyselyyn.
• Turun Sanomat: Perinteinen suomalainen urheiluseuramalli vaarassa.
• Helsingin Sanomat: Suomi mitalipeleihin Laakson jatkoaikamaalilla.

Kaikki palaute on arvokasta. Huomasi myös Tapanilan Erän webmaster Jani Hanka muistuttaessaan medioita lähestyvästä paikallisottelusta.

Kokemus pääsi Erän sivujen MikroBitti-kolumniin.

Siivotaanpa vuoden alkajaisiksi nurkkiin kertyneitä kuvalinkkejä. Yhteiseksi tekijäksi näyttää muodostuvan Lappeenranta ja se onkin ajankohtaista sillä NST:n A-juniorit kävivät vuoden 2005 päätteeksi hakemassa turnausvoiton Storveta-cupista Ruotsista. Seuran foorumilta löytyi linkki reissu- ja pelikuviin kyseiseltä reissulta. Samalta suunnalta nostetaan esiin myös koottuja ottelukuvia NST:n miesten ja naisten otteluista, lisää samaa tavaraa ja otoksia myös Josban peleistä.

Muutama poiminta: Kaarinan Sheriffit itärajalla, Tedy, Halko ja erimielisyys.