Jalkapallo tarjoaa hyvät puitteet keinoälyn ja robottiteknologian kehittämiseen. RoboCup on kansainvälinen projekti, joka tähtää siihen, että vuonna 2050 robottien joukkue voittaa jalkapallon maailmanmestarit. (Siis Brasilian.)

RoboCup 2006 pelataan kesäkuussa sattumalta Saksassa, Bremenissä. Viime vuonna kisat käytiin Osakassa, mistä meille tarjotaan 26-megainen koostevideo Windows Media -formaatissa.

Parasta on torjunnat.

Jari Lehtisen kirjoitus Hämmentävä spektaakkeli kertaa, mitä kaikkea mahtui Ylen tv-lähetykseen Leijonien hopeajuhlista Helsingin Kauppatorilla.

Kertokaa minulle, että kirjoitus on sepite.

Radioasema KNBR:n The Razor & Mr. T tarjoaa nettisivuillaan kaksi mixiä curlingin äänistä. Pysyvää linkkiä ei tarjota, mutta ainakin tällä kellonlyömällä sivuilta löytyy linkki kumpaankin MP3-fileeseen.

Siitä USA:n curling-joukkueen kapteenin Pete Fensonin kuvan alta.

(Vinkistä tänks Samuli H:lle.)

Aftonbladet: Ällös mutrua, Suomi-poika. Tee mitali itse!

Voi Suomea. Ei tullut kultaa tälläkään kertaa. Tre Kronor oli yksinkertaisesti liian hyvä. Mutta tässä tulee pikaopas omien mitalien tekoon, jotta voitte tuntea, miten mukavalta tuntuu roikutella kultamitalia kaulassa.

Aaargh!

(Linkistä kiitos Jussi O:lle.)

HockeyBlog on koostanut näpsäkän tilaston jääkiekon arvokisojen finaaleista vuodesta 1992 lähtien.

Tilastosta selviää, että ennakkoasetelmiltaan selvin mahdollinen arvokisafinaali ”seitsemän suuren” kesken olisi Tshekki—Suomi. Tshekki on ollut finaalissa kuudesti, ja kuudesti se on finaalin voittanut. Suomi, kuten tiedämme, on voittanut vain yhden kahdeksasta finaalistaan.

Voittoprosenteissa 100 ja 12,5 on hieman eroa.

Finaaliinselviytymisprosentti 40 sentään on komia.

Tämän kirjoitushetkellä Radio Helsingin taajuudella Jukka Relander ja Tuomas Nevanlinna keskustelevat Tukevasti ilmassa -ohjelmassaan suomalaisuudesta, ruotsalaisuudesta ja urheilusta. Kello viideltä loppuva lähetys tulee aikanaan verkkoon kopioitavaksi.

Sivukorvalla napattuja pointteja (muotoilu oma ja mahdollisesti väärä):

1. Suomen ja Ruotsin ero tiivistyy Abban ja Eppu Normaalin eroon. Eppu Normaali ei ikinä voisi voittaa euroviisuja.
2. Suomalaiset eivät voita, vaan torjuntavoittavat.
3. Suomen kansa ei yhdisty voitoissa vaan tappioissa. Jos Suomi olisi voittanut jääkiekon olympiakultaa, olisimme ollut vain hetken aikaa jotain voittoa juhliva ihmisjoukko. Mutta tappiossa yhdistymme kansakunnaksi.

Taannoisen itäblokkikiekkopätkän aiheuttama aaltoilu Avokatsomon kävijäliikenteessä ei ole tasaantunut vieläkään, mutta täällä vaan heilutellaan vatia. Nyt kokeilussa YouTube-videopalvelun linkitysominaisuus ja aiheena koripallo. Penkiltä nousee ratkaisija.

His last basket, right at the buzzer, created total mayhem.

(Linkki nyysitty Killingistä.)

Voisiko olla niin, että jääkiekon olympiafinaalitappion jälkeen jää Suomen salibandymiesten näytettäväksi, osaako suomalainen voittaa?

Ja että Ruotsin MM-kisoissa olisi suomalaista mielenterveyttä ajatellen kyse enemmästäkin kuin vain yhdestä salibandyn maailmanmestaruudesta?

Ei paineita, mutta.

Ajatus: Pahinta mitä tänä vuonna urheilussa voisi sattua olisi, että Suomi voittaisi Latvian MM-lätkät.

Ruotsalaisen Alexander Lukasin evankeliumi sai jatkonsa. Minkä tahansa muun maan kuin Ruotsin Suomi olisi voinut voittaa.

Nimimerkki Huerzo Jatkoajan keskusteluissa:

Nyt tiedän, mitä helvetissä tapahtuu — ei pisteleviä piruja, ei kärventäviä liekkejä. Vain saatanasti ruotsalaisia, hymyileviä ruotsalaisia hyppimässä toistensa kauloissa ja juhlimassa taas jotain voittoa yhä uudelleen ja uudelleen. Itse asiassa tajuan, että minua ei harmita niinkään Suomen tappio kuin Ruotsin voitto. Jep, on tämä Suomi—Ruotsi-asetelma outo tapaus nykymaailmassa…

Vähän vihaa, vähän rakkautta — siinä taitaa olla resepti hyvään naapuruussuhteeseen.

(Hauska viestin allekirjoitus Huerzolla muuten: Jarkko Ruutu — kovien poistojen erikoismies.)

Turun Sanomien paperiversiosta poimitaan mielenkiintoinen fakta tämän hetken kuumimmasta urheilulajista — curlingista. Lehdessä visioidaan kotimaisten curling-kivien valmistuksen aloittamista, sillä tällä hetkellä lähes kaikki pelivälineet valmistetaan graniitista, jota saadaan ainoastaan Ailsa Craigin saarelta Skotlannin länsirannikolta.

Surrealistisen näköinen kivi. Siihen voisi oikeastaan kiinnittää jättimäisen kahvan.

Mia Alén kertoo Naissalibandy.netissä mielipiteensä siitä, mikä taannoisen naisten tähdistöottelun liepeillä ei mennyt ihan putkeen ja miten tapahtumaa voitaisiin jatkossa parantaa.

Ja omalla nimellä.

Näin.

Tässä pätkässä eletään Romanian lätkäliigan finaalia vuonna 2000, ja finalistit Steaua ja Sport Club panevat parastaan. (Syöttöpointsit Off Wing Opinionille.)

Lisäys 24.2.2006 klo 15.41: Tähän kirjoitukseen tai ehkä paremminkin videoon on linkitetty hyvin monelta sivustolta ja keskustelupalstalta, ja se on tuonut Avokatsomoon kaikkien aikojen kävijäryntäyksen. Eilen sivuillamme vierailtiin 8786 kertaa, mikä rikkoo aiemman ennätyksemme yli 7000 vierailulla. Se on hieno juttu, ja kiitoksia kaikille syyllisille. Toivottavasti pystymme kaappaamaan edes osan uusista vierailijoista vakiolukijoiksemme. Tänään kävijämäärälaskuri näyttää painelevan rutkasti päälle 10 000:n.

Tämän kirjoituksen kommenttiosasto sulkeutuu kuitenkin nyt. Sitä ennen poistimme muutamia epäasiallisia kommentteja.

Kiitos kaikille kommentoijille ja eritoten Antille, joka kiinnitti huomion Steauan kirjoitusasuun. Aluksi kirjoituksessamme luki Steua. Joukkueen koko nimi on CSA Steaua Bucuresti.

Viimeisen pään viimeisellä kivellä määris nänniin ja olympiafinaaliin.

Jos Markku Uusipaavalniemi joukkueineen meille jotain opettaa, niin riskinottohalua.

Vinkkilinkki: Mousebrakerin sivustolla on pelattavissa kevyt curling-peli. Vastustaja tavoittelee aina määristä pesään, päitä pelataan vain kaksi ja kiviä on päässä vain neljä, mutta ei haittaa. Eikä haittaa sekään, että harjoja ei ole ollenkaan. (Kiitos vinkistä, Merten.)

Testataanpa, toimiiko Googlen videoarkistosta tuonti omalle sivulle kuinka kätevästi.

Pätkässä ilmeisesti tanksalainen ilmaveivauspari Patrick og Kenneth treenaa vuoden 2014 pari-ilmaveivauksen MM-kisoihin. (Not.)

Pankaahan protesti tulemaan, jos tekniikka qc.

Videokooste klassisista futismaalivahtien huonommista hetkistä.

Via Just sopivasti.

Minä olen sentään heittänyt omiin vain kahdesti. Ja toinen oli treeneissä.

Keisari Känkänen vaanimassa kuningas Lehtolan valtikkaa.

AFC Campuksen Teemu Känkänen nousi illan ottelussa länsilohkon pistepörssin kärkeen ja Rami Lehtolankin sijoitus on kuudes, mutta kentällä näytti siltä että Känkänen teki mitä lystäsi ja Lehtola puolestaan pyöritti minkä pystyi, mutta käsijarru pysyi päällä.

AFC Campus voitti kauden viimeisenkin TPS-ottelunsa ja pääsee pelaamaan liigakarsintoihin. Caribian muovimatolla 6—4 Campukselle, ja keisarimaiset tehot 1+3 Teemu Känkäselle.

Valitettavasti Avokatsomon ”videokameraan” ei tallentunut ainuttakaan onnistunutta ja jakoon panemisen arvoista pätkää, mutta kootaan tarjolle tekstuaalinen leikkelelautanen.

» Lue koko juttu

Toimittajille heitetty haasteeni olla kommentoimatta Kiira Korven ulkonäköä alkaa tuottaa.

IS Veikkaajassa 21.2.2006, Satu Kiltalan juttu Ei pelkkä nätti naama:

Vasta 17-vuotias suloinen tamperelainen hurmasi luistelupiirit kauneudellaan, mutta Korpi osaa myös luistella.

Helsingin Sanomissa 21.2.2006, Petteri Ala-Kivimäen juttu Carolina Kostner on Italian Kiira Korpi:

Taitoluistelija Carolina Kostner on Italian Kiira Korpi. Molemmat ovat nuoria, viehättäviä ja sympaattisia eli kaikkea muuta kuin diivoja.

Rahat tililleni pankkiin tai sitten valitsemaanne hyväntekeväisyyteen. Kiitos.

Maailman valmistautuessa yhdistetyn olympialaiseen sprinttikilpailuun, Turussa pystytetään illaksi mellakka-aitoja ja rassataan vesitykit kuntoon. Villit ihmismassat pitää saada kuriin.

Sillä mellakkahan siitä tulee: Turun Palloseuran ja AFC Campuksen fanijoukot iskevät yhteen, käy joukkueiden paikalliskohtaamisessa illalla Caribiassa miten tahansa. Avokatsomo tekee parhaansa estääkseen hulinoinnin ja lähettää täsmäterveiset kummallekin kannattajaryhmälle.

TPS-fanit: Jos joukkueenne häviää, hävitkää tekin kunnialla. Myöntäkää tulosten lahjomattomuus. Ja vaikka voittaisittekin, Campus on vienyt teitä koko kauden. Ei siis auta pitää kamalaa meteliä. Mutta nauttia saa: teidän jengi sentään pelaa nautittavaa salibandyä.

Campus-fanit: Joukkueenne pelitavasta ei ole pakko pitää. Ymmärtäkää se ja kääntäkää ajatus ympäri: olette jo voittaneet yhden salibandykauden mittaisen älykkyystestin. Miksi riehaantua TPS-fanien yllytysyrityksistä, kun olette tykittäneet suurseuran lippulaivan purjeet riekaleiksi?

No jo on! Curling on olympiarytäkässä saanut salamannopeasti aivan valtavasti huomiota. Ilmankos Suomen Curlingliiton sivuilla kerrotaan, että sivusto on muuttanut tänään maanantaina uudelle palvelimelle.

Kiirettä pitää myös Avokatsomon palautesähköpostissa, mihin tipahtelee tasaisin väliajoin Uusis-linkkivinkkejä. Markku Uusipaavalniemi on breikkaamassa väkevästi kansakuntamme tietoisuuteen.

Lienevätkö iskevät Uusis-faktat saaneet alkunsa Jatkoajasta? Siellä nimimerkki Uleåborgir on 17.2.2006 perustanut nimimerkki psychodadin idean innoittamana keskusteluketjun Facts about Markku Uusipaavalniemi.

Henkilökohtainen suosikkini: Ei ole olemassa mahdotonta poistoa. On vain kiviä, joiden Uusis antaa olla pesässä. Tai ehkä tämä: Uusis on laskenut päässään äärettömään. Kahdesti. Tässä vielä yksi: Jos suututat Uusiksen, hän poistaa kivesi ilmeenkään värähtämättä.

Ylen blogeissa taloustoimittaja Mika Rahkonen kirjoittaa olympialaisten sponsoroinnin monimutkaisesta maailmasta: Väijytys! Väärä mainos!

Näyte:

Väijytysmarkkinointia torpataan uusien pykälien voimin etukäteen vuoden 2012 kesäkisat järjestävässä Britanniassa.

Tuore Economist-lehti kertoo, että brittiparlamentin ylähuoneessa keskustellaan parhaillaan laista, joka kieltäisi mm. sanojen ”kulta”, ”kesä” ja ”2012″ käytön sellaisilta yhtiöiltä, jotka eivät sponsoroi Lontoon kisoja ja jotka mahdollisesti jotenkin yrittäisivät hyötyä kisoista.

Arvostelijoiden mielestä laki rikkoisi törkeästi sananvapautta.

Maanantain Helsingin Sanomissa kulttuuritoimittaja Mikael Fränti kritisoi kolumnissaan olympialaisten televisiointia ylimitoitetuksi ja kutsuu Ylen toimituksellista näkökulmaa kapeaksi (HS 20.2.06 s. D 7).

Ainakin jälkimmäisessä hän osuu varmasti oikeaan. Eilen esimerkiksi teki pahaa katsella Suomen ja Kanadan välistä lätkämatsia. Laskitteko, kuinka monta kertaa lähetyksen aikana puhuttiin liikkeestä? Tai onko yhtään suksimiestä tai -naista, jolta hiihtostadionilla ei ole kysytty terveystilanteesta, keleistä, suksien luistosta ja — eikä siis missään nimessä tai — tunteista urheilusuorituksen jälkeen?

Pariin otteeseen on ollut pakko käydä oksentamassa. Barf!

Mutta mitä Fräntin kolumniin tulee, niin tätä: Kun Fränti toteaa, että ennakkoon luvattua kultamitalisadetta ei ole tullut ja että saalis on muutenkin jäänyt laihaksi, hän lipsauttaa jotakin omituista.

Jotakin on tullut lajeista, jotka ovat nuorten elämäntapa, eivät urheilua — kuten lumikourussa laskettava halfpipe.

Onko urheilu jotakin elämäntapaa suurempaa (tai pienempää)?

Milloin oikein saamme tyhjentävän selityksen urheilusta?

Aamun lainaus liitoksissaan natisevalta FutisForumilta:

Ja varokaa kaikki, jotka eivät ota vastaan Curling-uskonnon kutsua… Mäkelä tulee ja tekee tuplapoistoja. Siinä ei auta vikinä, koska kivi napsahtaa paikkaan kuin paikkaan suojista välittämättä ja vääräuskoiset kolisevat pitkin pääty- ja sivuseiniä.

”U-15″ Wikipediassa ja nyt myös Jatkoajan keskusteluissa.

Kiira Korpi on kaunis. Sovitaanko niin, että se on todettu julkisesti jo tarpeeksi monta kertaa?

Hyvä.

Yhteisellä päätöksellämme sitä ei tarvitse enää koskaan sanoa eikä kirjoittaa.

Haastan toimittajat kautta maan kympillä mukaan.

Wikipedia on vapaasti muokattava tietosanakirja. Sen englanninkielisestä versiosta voi esimerkiksi kaivaa esiin tietoa kaupungista nimeltä Turin.

Ja kun Turiniin päästiin, niin voidaan jatkaa samoja polkuja eteenpäin. Wikisitaateista löytyy lupaava alku herkullisten lainauksien kokoelmaksi. Bubin tähtihetkiin voi palata aina arvokisojen aikoihin. Miehen kyvyt itäisten kansojen nimiääntämyksessä ovat kiistattomat, vaikka muuten välillä tökkisikin. (Wikisitaattien luokka urheiluselostajat)

Selostajista löytyy materiaalia myös wikisivujen ulkopuolelta, katsokaa ja ihmetelkää: Legendaariset selostajat ja urheiluhenkilöt. Esimerkiksi Pentti Salmi ja parhaillaankin Italiassa viilettävä Jari Porttila. Sivuilta löytyy myös eilistä nimijuttua mukavasti sivuava nimijoukkue.

Lähetys etä-Torinosta päättyy HS:n olympiablogin hienoon Unirengas-kuvaan.

Käsirysy Porissa » Pelikieltoja.

Finnsta vs. Tuomarit » Vastalausetta ei käsitellä.

Korvakuulo- & ulkomuistilainaus viime viikonlopun YleX:n Salibrändystä, jossa Reeo Tiiaisen haastattelussa selvisi, että Mika Kohonen pelasi seurajoukkueessaan Storveta IBK:ssa syyskauden aikana enimmäkseen puolustajan paikalla sentterien ylitarjonnan takia.

Muistelenpa vain, että ruotsalainen, lievää MM-kisapsyykkausta harrastava salibandylehdistö olisi syksyllä kovaan ääneen julistanut Kohosta entiseksi peluriksi, kun pisteitä ei ropissutkaan tuttuun tahtiin.

Vai muistelenko väärin?

”Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.”

Keskustelu lähti siitä, että Italian maalilla torjui Gunther Hell. Hetkessä mieleen palasivat vanhat NHL-pelurit Pat Falloon ja Brendan Shanahan, jonka selostajalegenda Pentti Lindegren aikoinaan väänsi muotoon Shandon Brenahan.

Jalkapallon katselemisesta kieltäytyvä perheenosakin tietää Mestarien liigan selostuksista Steve McManamanin ja Ruud Gullit on pienellä taivutuksella päätynyt aina sählyjoukkueen nimeksi asti.

Seuraavaksi löytyivät Amerikan massiiviset palloilusarjat. Sanotaanko tätä miestä ihan vaan Chiefiksi? Tiedä häntä, mutta CollegeFootballNews.com on koonnut 50 tulevaisuuden nimen listan perustuen tietenkin pelaajien nimiin.

Kukapa ei haluaisi joukkueeseensa Michael Hoomanawanuita tai Dominique Hunsuckeria.

TV-sopimukset ovat rahakkaita — kenelle, se onkin toinen juttu.

Suomen kaikki EM-karsintaottelut nähdään televisiossa — nimittäin Canal+:lla, jota minäkään en ole tainnut vielä koskaan kurkistaa. Pressikatsomo pohtii asiaa.

Veikkausliiga panostaa ensi kesän sarjapelien TV-näkyvyyteen lähtemällä itse mukaan tuottamaan ottelulähetyksiä ja maalikimaroita. Pressikatsomo pohtii sitäkin asiaa.

Ohoh, huomasin juuri Teksti-TV:n sivuilta, että miesten jääkiekossa on menossa Suomen peli. Näin aikaisin?

Tuomas Nyholm kastaa lusikkansa ikuisuusaiheeseen IS NHL -blogissa.

Joku taisi töissä todeta, että jos Suomi voittaa helpot alkupelit, se kaatuu ensimmäiseen kovaan peliin. Kysymys kuuluukin oliko Sveitsi helppo? Osa NHL-miehistä pelasi kuitenkin ihan yössä — sikäli kun aikavyöhykkeitä katsellaan.

Pohjois-Amerikan kiekkojoukkueet ovat mestareita mylläkän järjestämisessä. Ei hienoja kuvioita, mutta liikkeitä joilla vastustajalle laitetaan hoppu housuihin. Tarvittaessa osataan myös järjestää nahina, jolla sekoitetaan vastustajan peli.

Vajaan kahden ottelun perusteella tuomarilinja vaikuttaisi todellakin yllättävän tarkalta ja siten tämän kauden NHL-tulkintaa noudattavalta. Purnausta esiintyy kuitenkin normaalilinjaakin vähemmän. Mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu kun loppuottelu lähestyy.

Latvia on joka kisojen piriste. Joukkue pelaa useimmiten iloista kiekkoa ja punavalkoisiin kääriytynyt kansa viihtyy ja viihdyttää katsomossa. Mieleen palautuvat aina vuoden 1991 kisat ja torvi pohjassa, Latvian lippuja heiluttavia kiekkoturisteja ikkunoista pursuava vanhahko henkilöauto kiertämässä Turun keskustaa. Siinä muutama paikallinen miltei kävi kehottamassa pitämään pienempää meteliä, mutta pojilla taisi olla kansallistunne tuohon aikaan melko vahvasti pinnassa muutenkin kuin kaukalossa.

Naissalibandy.netin kirjoituksessa Eiväthän tytöt riko… jutellaan erotuomari Mervi Flinkmanin kanssa tyttöjen salibandyotteluiden tuomarilinjasta: Istuvatko tytöt vähemmän jäähyllä kuin pojat? Miksi istuvat? Ja niin edelleen.

Kirjoituksen loppupuolelta täytyy poimia tähtihetki tänne Avokatsomoonkin. Flinkman sanoo:

Olen aina ollut sitä mieltä, että me tuomarit tarvitsisimme lisää koulutusta salibandypelien taktiikasta — esim. mitä rikkeet maalin edessä voivat tehdä pelille, mitä karvaamistaktiikan muutos aiheuttaa kentällä ym.

Suomi sinnitteli pitkään komeasti, mutta 60 minuuttia oli liikaa. Kun ote sitten lipsahtaa, iso kivi vyöryy päälle. Jäähyminuutteja 60?

Teksti-TV:ltä huomasin, että jääpallon MM-kisatkin ovat menossa. Minna Isoniemen, Nina Reijosen ja kotiinjääneen varamiehen Sirpa Juneksen nimet muistan salibandykaukaloista, mutta muuten Suomen kokoonpano ei sano paljoakaan.

Ei se aina niin prameaa ole perinteisissäkään lajeissa, huomaa nettisivuista.

Venäjältä tuli näköjään kuokkaan 0—8, mutta USA kaatui 2—0. Arvaankohan oikein, että ei kannata pidättää henkeään odottaessaan Urheiluruudun kisavälähdyksiä?

Jo Ateenan olympialaisten ajoilta Avokatsomon lukijoille tuttu DFL-blogi on täällä taas.

Celebrating last-place finishes at the Olympics. Because they’re there, and you’re not.

DFL:ssä (Dead F*cking Last) Jonathan Crowe seuraa olympialajien viimeiseksi sijoittuvia urheilijoita ja pitää siltä kantilta yllä ”mitalitilastoa”.

Ateenassa Suomen ainoan viimeisen sijan toi kaksoistrap-ampuja Joonas Olkkonen. Torinossa ei vielä olla valitettavasti päästy juhlimaan sitä ainuttakaan. Riemua sen sijaan on riittänyt Etelä-Korean kisajoukkueessa, jonka 48 urheilijasta jo kolme on yltänyt olympialaisissa viimeiselle sijalle.

Because they’re there, and we’re not.

Salibandy syntyi liian myöhään. Turun Sanomien juttu Salibandyssa kaikki hyvän joukkuepelin elementit yltyy rutkasti otsikkoaan mielenkiintoisemmaksi, kun Paimion Ruoskan puheenjohtaja, poliittisen historian erikoistutkija Ville Pernaa pääsee analysoimaan salibandyn syntyä ja kohtaloa:

» Lue koko juttu

P-P Sintonen sai viikonloppuna kauan odotetun näyttöpaikkansa maajoukkueessa.

Perjantaina Suomi hävisi 5—6, ja pelin jälkeen valmentaja Petteri Nykky kehui maalivahtia — nimittäin Sveitsin maalivahtia.

Lauantaina ehdin sportradio.ch:n webcastiin pari minuuttia myöhässä, ja puskuroinnin valmistuttua ruudulle aukesi kuva Suomen vaihtoaitiosta. Henri Toivoniemi sovitteli juuri pelihanskoja käsiinsä, ja vieressä P-P Sintonen kiskoi hämillisesti hymyillen verkkaritakkia ylleen. Peliä oli käyty 5.23 ja Sveitsi johti 3—0.

Jaaha, ajattelin, ja että siinä pukeutuu mies, joka tietää, ettei pelaa kevään MM-kisoissa.

Me turistithan tiedämme aina paremmin kuin valmentajat, jotka analysoivat jokaisen maaottelun, vetävät leirit, tuntevat taustat ja tarkkailevat liigapelejä harva se ilta.

Ei siis ihme, että minä tiedän jo, ketkä valitsisin MM-kisoihin. Harmi vain, että Mikko Kohonen ja Jani Kukkola loukkaantuivat.

Anderson havainnollistaa roolit kääntämällä, millainen on perinteinen naisurheilijakirjoitus.

Havainnollistaminen toimii.

Lisää olympialinkkejä.

Chicago Tribunen Scott Strazzante lähetettiin Torinoon kuvaamaan, ja aikaa jää myös blogiin.

Samoilla kulmilla kamera kourassa pyörivät nämä herrat ja tämä.

Koska eilisiltaiset olympiasähkeemme hautautuvat tässä hektisessä julkaisutahdissa jonnekin etusivun syvyyksiin, nostamme ihan omaan merkintäänsä Passin ansiokkaan listauksen olympiajulkaisuista verkossa.

Näyttäisi siltä, että myös Turun Sanomilla on jonkinlaista blogitoimintaa.

Tasapuolisuuden vuoksi ainaisten Aki Halko -hehkutusten joukkoon sopii sopia taas Ville Veikkolais -hehkutusta: NST:tä vastaan tehot 3+2 ja kolme IS-tähteä.

Paljonkohan mies olisi tehnyt kakkosdivarissa Rauman Salban riveissä Turun Weikkoja vastaan? Ei sillä, että Salba vahvistuksia olisi kaivannut, kun se tuhosi Weikot maata järisyttävästi 24—2.

Sunnuntain turkulaisittain kiinnostavista salibandyotteluista se ”vähemmän kiinnostavampi” päättyi Caribiassa Nibacosin hyväksi ja TPS:n tappioksi 7—8. Vaikka TPS ehti ottelun aikana olla taas vaikka miten yössä, peliin saatiin kuitenkin latausta, kun C-juniori-ikäinen Mikko Hautaniemi pääsi toisessa erässä kentälle ja aloitti show’nsa. Kaksi maalia ja yksi maalisyöttö ei ole ollenkaan hullummin.

» Lue koko juttu

Vuoden 2005 uutiskuvat. Yksittäiseen osastoon linkittäminen ei näytä oikein onnistuvan, mutta yksittäisiin kuviin sentään. Paha osuma, karunkaunista jalkapalloilua ja mustavalkoinen Maria.

Urheilukuvien ulkopuolelta täytyy poimia Pål Hermansenin otos, jota katsellessa voi miettiä minkälaisen kestävyyssuorituksen takana kuva on ollut.

Melko fiktiivisiä mash-up -urheilulajeja: Ampumapaini, täyskontaktikeilailu, umpihankihiihto, yösähly, shakkinyrkkeily.

YleX:n Peltsi Torinossa.

Lehden urheiluosastolla jaetaan taas nisupuukkoja ja raportoidaan rinnakkaistodellisuudesta.

Ja saammeko tuomariston pisteet? (video).

Salibandykikkoja mainosvideossa (video, WMV, 2,7 Mt). On siellä jotain ilmaveiviäkin, mutta muut temput vievät kyllä voiton.

(lisäys 23:27) Helsingin Sanomien kisablogi Torinosta.

Salibandyn ykkösdivarin superyllättäjä AFC Campus voitti eilen Nibacosin, toisen sarjanousijan, 3—2 ja kiristi otettaan liigakarsintapaikasta.

AFC voitti nihkeälläkin pelillä, otsikoi Turun Sanomat.

Tavallaan siinä tiivistyy koko kausi yhteen otsikkoon. Tavallaan.

Viikon Urheilulehti (6/2006) ei arkaile saada kiloittain palautetta, vaan kiertelemättä panee Suomen olympiajoukkueen 92 urheilijaa paremmuusjärjestykseen. Hurja teko.

Hannu Manninen on ykkönen, Olli Jokinen ysi, Tanja Poutiainen kymppi, Teemu Kattilakoski 24., Teemu Selänne 25., Markku Uusipaavalniemi 29., Kiira Korpi 38., Keijo Kurttila 46., Jussi Jokinen 56. ja Sari Fisk 84.

Saku Koivu (27.) on huonompi kuin Anssi Koivuranta (19.), Sami Jauhojärvi (20.) ja Tami Kiuru (21.).

Jere Lehtinen (18.) häviää Antti Autille (6.), Pekka Koskelalle (14.) ja Susanna Pöykiölle (17.).

Olympiajoukkueemme menestyksestä Torinossa raportoiva Jari Porttila on samaan aikaan toisaalla öljynnyt taas kirjoituskoneensa kisakuntoon ja herättelee Italian pääministeri Silvio Berlusconia korjauttamaan kisakylässä Suomen yhdistetyn valmennusjohdon oven saranat.

Valmentajien analyysi on selkeä, oven saranat on asennettu väärin.

Jotta niin.

Viikon päivät vanha uutinen TPS Salibandyn miesten edustusjoukkueen ensi kauden valmennuksesta on jäänyt vaille palstamillimetrejä Avokatsomossa, ja se on huomattu saamassamme palautteessa.

”Onko Avokatsomo heittänyt pyyhkeen kehään?”

Ei sentään.

» Lue koko juttu

Raahelaisella Jani Juusolalla on meneillään vallan hurja mutta mielenkiintoinen projekti: 3D-salibandypelin tekeminen. Juusolan ikuisuusprojektiksi leimaaman hankkeen etenemistä voi seurata TriplaJ-blogista.

Linkki löytyi Salibandy.orgin keskustelusäikeestä, jossa innokkaimmat fanit toivovat jo EA Sportsin kiinnostuksen heräävän.

Toisaalla Salibandy.orgissa haastatellaan liigajoukkueiden valmentajia:
Seppo Pulkkinen kertoo Happeen pelaavan jo liigakarsinnat mielessään, ja Antti Ruokonen kaipaa piristystä Josban juniorityöhön.

Lokakuussa Carina Kovanen laukoi ensimmäisessä liigaottelussaan kaksi maalia Suomen mestareiden verkkoon, kun NST yllätti Tiikerit 5—2.

Eilen iltapäivällä Jönköpingissä Kovanen pelasi ensimmäisen maaottelunsa ja teki maailmanmestari Sveitsiä vastaan 1+2.

Alppiväen mukaan maalin lipsautti Tanya Ertürk omiin, mutta saldo on joka tapauksessa komea.

Ei ihme, että yksi ja toinen on kysellyt, kuka tällainen Kovanen oikein onkaan.

Ruotsalaisessa I divisioonan ottelussa pelaajaa taklattiin selkään niin pahasti, että hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. Kenen syy, raivostuneen valmentajan mielestä?

Erotuomarien tietysti.

Toki erotuomarien ratkaisuilla ja pelin kovuudella on yhteytensä, mutta tämä logiikka on liian toistuvaa ja käsittämätöntä ollakseen aina vain ihmetyttämättä minua.

Pelaajan selkään on jymähtänyt jokin nimetön ja hallitsematon luonnonvoima, mutta erotuomarit voi ja pitää haukkua nimet mainiten.

Viikon IS Veikkaajassa Tomi Auremaa muuten kysyi kymmeneltä, kenellä on vastuu kenttätapahtumista: pelaajilla, valmentajilla vai tuomareilla.

Gunnersin Kari Jussila: Ensisijaisesti tuomareilla.
Gunnersin Vesa Punkari: Pelaajilla.
SPV:n Sami Matikainen: Pelaajilla.
Josban Mika Muukkonen: Valmentajilla ja pelaajilla.
Happeen Seppo Pulkkinen: Kaikilla näillä oltava yhteinen näkemys jne jne
Josban Markus Ketonen: Erotuomareilla ja sen jälkeen pelaajilla.
SSBL:n Jukka Parviainen: Sillä, joka peluuttaa eli valmentajilla.
HIFK:n Yrjö Taajamaa: Ehdottomasti pelaajilla.
Happeen Lasse Riitesuo: Pelaajat pelaavat sen mukaan mitä tuomarit sallivat.
Erän Tom Strömsten: Viime kädessä pelaajilla.

Päivän Turun Sanomissa Jouni Kontio on tavannut AFC Campuksen päävalmentaja Jani Penttilän ja jutellut tämän kanssa siitä, miten maailma makaa: Penttilä ja AFC Campus matkalla kohti liigakarsintaa.

Kun jutussa kirjoitetaan

Maalinsa AFC tekee erikoistilanteista. Joukkue on sarjan tehokkain vapaalyönneissä ja ylivoimalla. Myös alivoimapelaaminen on parantunut kauden mittaan.

tuli mieleen aina ajankohtainen aihe: tilastot. Salibandyssä ei vielä valitettavasti pystytä tilastoimaan — ainakaan virallisesti — kaikkea ns. kivaa, ja siksi ihmettelen:

Voidaanko tosiaan sanoa, että AFC Campus on sarjan tehokkain vapaalyönneissä?

(Ja: missä on tilasto divarin länsilohkon ylivoimaprosenteista? Tahtoo nähdä. Himottaa, suorastaan. Onko printti-Tusarissa jotain mitä netissä ei?)

Tapanilan Erän MikroBitti-kolumnissa havisevat historian siivet, kun Jari Oksanen selaa seuran miesten edustusjoukkueen kaikkien aikojen tilastoja.

Mosan mäellä on viilettänyt yksi jos toinenkin tuttu nimi Tedy Salutskij’sta aina olympiavoittaja Thomas Johansoniin.

Loistava puhallus -blogissa, tai siis yhden sen merkinnän kommenteissa, pohditaan, voiko älykkökin kiinnostua urheilusta.

Onko kulttuuri-ihminen sherryä pikkusormi pystyssä lipittävä Frasier ja urheiluihminen Moen kapakassa röyhtäilevä Barney?

Avokatsomon portti kävi juuri päättyneenä vuorokautena sen verran ahkeraan, että laitetaan vielä bonuskuvaa linjoille.

Jukka Multisilta passaa Finnsta-puolustuksen välistä kurkkivalle Jarkko Penttiselle.

Finnstan käänteistä kiinnostuneiden kannattaa lukea myös Campus-raportti Maaniitun reissusta:

Varsinkin Finnsta oli hyvin tyytymätön ottelun erotuomareihin. Sikäli kummallista, että erotuomarien munaton toiminta ehdottomasti suosi Finnstaa. Kämäräinen ja Hautajoki saivat sikailla lähes mielin määrin, eivätkä erotuomarit puuttuneet Hautajoen ala-arvoiseen käyttäytymiseen ja alituiseen riidanhaastoon ja tökkimiseen kentällä.

Tältä pohjalta voi vain arvailla eilen Caribian katsomossa istuneiden AFC-sotureiden aatoksia kun Ville Hautajoki sai mitä tilasi Turun divarituomareilta. On toki mahdollista, että Finnsta koki vääryyttä penkinpotkijaisepisodissa, mutta sehän selvitellään jälkipyykeissä.

(AFC:n raportteja kannattaa lukea muutenkin, ne kun tuppaavat olemaan hyvässä mielessä perinpohjaisia)

Tasaisin väliajoin kuulen ihmisiltä, jotka eivät seuraa tai tunne salibandyä, että laji on liian nopea. Että televisiosta sitä on mahdoton seurata ja että paikan päällä seuraaminen on rankkaa. Kaikki tapahtuu niin nopeasti ja hetkenkin herpaantuminen saattaa heittää katsojan täysin pihalle tilanteesta.

Tuttu fiilis itselläkin, toisinaan.

» Lue koko juttu

Ruotsin salibandymaajoukkue luopuu paljon puhuttaneista hihattomista pelipaidoistaan.

Kevään MM-mallistossa, Puman, on hihat.

Ja Brasilian futismaajoukkueen innostamana rinnassa viisi tähteä merkkinä viidestä maailmanmestaruudesta.

Seuraako Oilers taas esimerkkiä?

Hajanaisia tekstinkappaleita eilisestä salibandyn ykkösdivarin länsilohkon ottelusta TPS—Finnsta Pro:

» Lue koko juttu

Sen kummemmitta jorinoitta nyt lyhyesti linkki pieneen videohetkeen eilisen salibandyn divariottelun TPS—Finnsta Pro tunnelmista. Ottelu on päättynyt Tepsille 12—8 ja ratkaisevaksi tekijäksi Finnstan tappioon jäi Ville Hautajoen ulosajo ajassa 49.00 ja siitä seurannut seitsemän minuutin istuminen. Ja TPS:n neljä ylivoimamaalia.

Tunnelmapala ottelun TPS—Finnsta Pro jälkilöylyistä (.mov, 4,5 megaa)

Explicit lyrics.

Kuvia Ässien peleistä ja jokunen sananen jääkiekon kuvaamisen aloittamisesta.

Zorronet puolestaan hehkuttaa Toni Lötjösen tehneen Elitserienin kauden torjunnan, kun hän takasi eilen Caperio Råsundalle voiton Järfällasta.

Missä ovat videoklipit kun niitä todella tarvittaisiin?

Let the match begin. (via js)

Kääpiöpäiväkentän analyysi Salibandyliigan halleista on kirkkaasti viikon salibandyteko. Kirjoittajat tietävät, mistä puhuvat. Mutta menivätkö Pasila-jutussa Sandellit sekaisin?

Merkintä itselle: päästävä näkemään pelejä Iittalaan, Seinäjoelle ja Ouluun.

Kuvakavalkadista päätellen Porissa on pelattu erilainen salibandyottelu. Laskinko oikein, että 130 minuuttia jäähyjä? Ei enempää tätä.

Niklas Jihdeä odotettiin sairaslomalta kuin messiasta, mutta nyt mies kieltäytyy Tshekki-otteluista huonoon vireeseensä vedoten. Mitä ihmettä?

Aamun lainaus:

Hur kommer det sig att när Sverige vinner VM i t ex innebandy eller bandy så ska det gnällas från media om ”smal sport”, ”dålig konkurrens” o s v, men när t ex Carolina Klüft vinner VM i en sport med totalt tre utövare, då är det riktigt stort ?

- Michael Kling Innebandynytt.se -sivuilla

Eikä hän sanonut mäkihypystä mitään.

Hienointa uutta sählymedioissa toviin ovat olleet nuo naissalibandy.netin videopätkät. Ja vielä hidastukset päälle.

Ollapa vielä permalinkit yksittäisiin merkintöihin.

Yön Super Bowl -koitoksia odotellessa hengitetään hieman eri lajin Amerikan-meininkiä, kun tsiigataan Ducks TV:stä, kuinka Teemu Selänne tekee tuhannennen NHL-pisteensä ja saa ansionsa mukaan huomiota osakseen.

Videostriimiin pääsee käsiksi Windows Media Playerillä. Linkin varastin tietenkin HockeyBlogista.

Pysäytetyt kuvat:

• Jääpallokuva juuri päättyneistä MM-kisoista.
• Michael Muller: Speedo.
• Pintaliitoblogi: Yks-kaks-motocross (nimeäminen tehty täällä päässä ja lainattu Karkkiautomaatilta).

Videot:

• Torjunta on joskus vain osuma.
• Invisible boards.
• Diego Armando lämmittelee.

Turun Sanomissa on tänään Sakari Itälän toimittama juttu Loistava yhteishenki siivitti menestykseen, jossa palataan helmikuuhun vuonna 1956, jolloin Turun Palloseura voitti ensimmäisen jääkiekon suomenmestaruutensa.

Meininki oli erilaista kuin nykyään, sillä koko joukkue varusteineen mahtui jutun mukaan kahteen taksiin.

Pakolliset välineet olivat maila, luistimet ja paita. Säärisuojiksi kelpasivat Valitut Palat ja Kuvalehdet.

Mestaruusjoukkueesta haastatellaan Matti Sundelinia ja Voitto Soinia.

Samasta Tusarista löytyy myös nykypäivän vastapainoa historiallisille muisteloille: Jääkiekkoliitto kielsi komposiittimailat nuorimmilta junioreilta.

Suomen Lehtikuvaajat ry. on valinnut 15 ehdokasta, joista saa äänestää vuoden urheilukuvaa.

Ehdokkaat osuivat silmään Ilta-Sanomien sivuilta.

Tässä vanhemmassa jutussa kerrotaan, miten Super Bowlissa otetaan 16 183 kuvaa ja valitaan niistä Sports Illustratedin kansi. Ja kiire on.

Satunnaisia kausien 2005, 2005—2006 tai 2006 mittoja:

1. jalkapallon Valioliiga 268 päivää
2. jalkapallon Allsvenskan 219 päivää
3. jalkapallon Tippeligaen 211 päivää
4. jääkiekon NHL:n runkosarja 196 päivää
5. jalkapallon Veikkausliiga 194 päivää
6. koripallon NBA:n runkosarja 192 päivää
7. jääkiekon SM-liigan runkosarja 182 päivää
8. Korisliigan runkosarja 170 päivää
9. käsipallon SM-sarjan runkosarja 169 päivää
10. Salibandyliigan runkosarja 162 päivää
11. jääkiekon Elitserienin runkosarja 162 päivää
12. salibandyn ykkösdivarin runkosarja 155 päivää
13. salibandyn Elitserienin runkosarja 146 päivää
14. lentopallon SM-liigan runkosarja 141 päivää
15. jenkkifutiksen NFL:n runkosarja 116 päivää

HC TPS Turku Oy hakee toimitusjohtajaa suomalaisen urheilun näköalapaikalle.

Tehtävän menestyksekäs hoitaminen edellyttää kokemusta ja näyttöä myyntitaidoista, kykyä rakentaa luottamuksellisia ja pitkäjänteisiä kumppanuuksia, hyvää organisointikykyä sekä kokemusta tuloshakuisen tiimin johtamisesta. Onnistumisen ehtoja ovat myös liikkeenjohdossa tärkeiden taloushallinnon järjestelmien tuntemus, tehtävään soveltuva peruskoulutus ja hyvä kielitaito. Vastaavasti tehtävässä tarvitaan luovuutta ja viihdetuotteen kehittämisessä vaadittavaa draaman tajua, karismaa ja esiintymistaitoa sekä kykyä luoda nostetta. Urheiluhenkinen tausta ja intohimo jääkiekkoon auttavat jaksamaan ja onnistumaan.

Vinkki kaikille median junioriurheilujutuista kiinnostuneille. Tämän torstaipäivän Helsingin Sanomissa on Pasi Peltolan juttu helsinkiläisen Pohjois-Haagan yhteiskoulun liikuntaluokkien soveltuvuuskokeista. (HS 2.2.2006, ”Liikunta jännitti Markusta”, sivu B 13.)

Ei mitään täydellisen ihmeellistä, mutta vaihteeksi juttu, jossa kuudesluokkalaiset ovat kiinnostuneet urheilusta. Huomionsa voi kiinnittää esimerkiksi kokeisiin osallistuvan Markus Hännikäisen kommentteihin, joissa hän arvioi omia kykyjään ja suorituksiaan.

Lapsena aina joku kertoi, kuinka joku oli lämännyt kiekolla maaliverkon läpi ja joku toinen nokitti heti väittämällä, että joku laidasta läpi.

Yllättävän usein kyllä joku sählylle uusi kysyy, että no kuinkas kovaa se reikäpallo oikein lentää ja sattuuko se.

Nyt joku Ruotsissa on laukonut ”epävirallisesti” 193,19 km/h. Ja ”virallinen” maailmanennätys ”korkean mailan ilmaisimen kanssa” on 188,73 km/h.

Mitään sen virallisempaa ei tietysti ole kuin että joku on kehittänyt pienen Speedshooting-nimisen bisneksen ja ilahduttaa väkeä kiertämällä mittaamassa halukkaiden laukauksia.

Mutta kovaa lähtee. Ja sattuuhan se.

• Retrourheilupaitoja.
• Uinnista blogimuodossa.
• The Onion: Roger Federer admits tennis his fourth-favourite sport.
  

  ”People always assume I’m concentrating on the match, but how can you concentrate on tennis when there are literally 10 football games being played at the same time?”

• Scottish Leader Whiskyn voittoisaa printtimainontaa vuodelta 2004. Support Latvia, not England.