keskiviikkona 12. huhtikuuta 2006
Kaikkia osapuolia kiinnostava aihe
Helsingin Sanomien Erno Rautarinta haastaa Pressikatsomossa lukijat kertomaan mielipiteensä meitäkin kiinnostavasta aiheesta eli siitä, minkälainen olisi lukijoita kiinnostava sekä houkutteleva urheilusivusto netissä.
Löytyy myös linkki Rautarinnan journalistiikan alalta laatimaan graduun, jossa on kaikenlaista kiintoisaa. Kuten Seppo Pänkäläisen listaamat kuusi tosiasiaa suomalaisesta urheilujournalismista.
- Se on miesten luomaa ja ylläpitämää
- Se muuttuu hitaasti, perusrakenteiltaan tuskin lainkaan
- Se on miesten kilpa- ja huippu-urheiluun keskittyvää
- Se on tiettyihin kansallisiin ja ns. valtalajeihin keskittyvää
- Se suhtautuu uusiin lajeihin passiivisen myönteisesti
- Se on erityisesti nuorten ja keski-ikäisten miesten suosima sisältöaines
Mutta nyt taisi mennä turhan teoreettiseksi. Lätkätappelu. Hyvä Suomi. Dumari on nuija. Fyysistä rähinää. Muurinen ulos. Telaketjuosasto. Kylmää kaljaa. Röyh.
Kommentit
-
Hätkähdin vähän, kun luin tämän, koska olin juuri edellisenä iltana pitänyt kaverilleni pitkää esitelmää vähän sivuavasta aiheesta, kun ajoimme kotiin Rinkelinmäeltä.
Sikakatsomo pisti puhuttamaan.
Itse asiassa siemen tälle ajattelulle kylvettiin Tre Kronorin seksiskandaalin jälkipyykissä, kun kiekkokulttuuria alettiin tonkimaan – ja ohueksi ja machoksi havaittiin.
Onhan aika erikoinen tilanne, että vuonna 2006 (kun kuussakin on käyty, he he), aikuisten ihmisten ryhmä huutaa kurkku suorana ”ÄM-MÄ, ÄM-MÄ, ÄM-MÄ” tai ”ÄM-MÄ-LAU-MA, ÄM-MÄ-LAU-MA”. Lehdistä löytyy etsimättä kuvauksia ”neitikiekosta” ja valmentajat laittavat toisensa ”ostamaan hamekangasta” tai ”vetämään hameen päälleen”.
Naiseus on siis urheilu- tai ainakin kiekkokatsomossa (ja -maailmassa) samaa kuin olla raukka, heikko, valittava ja ärsyttävä.
No, vastaus on varmaankin, että olen tiukkapipo, ja että ei sitä kukaan oikeastaan tarkoita, ihan niin kuin emme tarkoita, että kaikki homottelun kohteeksi joutuvat ovat oikeasti homoja. ”Se vaan kuuluu siihen maailmaan”.
Piste? Annetaan olla?
Kieli ohjaa ajatteluamme ja niin kauan kuin helposti maahan kaatuva kiekkoilija (tai futaaja tai salibandyn pelaaja) saa kuulla olevansa ”ämmä” tai ”neiti”, niin kauan jossakin tajuntamme sopukoissa olemme sitä mieltä, että miehet ovat sittenkin vähän parempia kuin naiset.
En tiedä, harmittaako se minua entistä enemmän nyt, kuukauden vanhan tyttären isänä kuin ennen. Ehkä.
Tukholman jalkapallopiiri seurasi muuten Göteborgin esimerkkiä ja otti käyttöön nollatoleranssin. Sukupuolielimen huutelusta tulee automaattisesti punainen kortti. Muusta kiroilusta ainakin varoitus.
Tulipa kirjoitettua. Taidanpa postata kommentin HockeyBlogiinkin.