Toimittaja Tero Hakola Hesarin Pressikatsomo-blogin kirjoituksessa Porilainen juttu:
Uusi finaalipari virkisti kummasti SM-liigan loppukautta. Samalla HPK ja Ässät osoittivat, että Suomen ainoassa todellisessa ammattilaisliigassa pienemmilläkin resursseilla toimivat seurat voivat saavuttaa kirkkaimmat mitalit, kunhan henkeä riittää, ja seuroilla on vankka paikallinen tuki takanaan.
Kunhan henkeä riittää ja seuroilla on vankka paikallinen tuki takanaan…
Oliko tämä nyt sitä löysää urheilujournalismia? Missä tässä mainitaan peli, jääkiekko?
Luulisi, ettei Petteri Sihvosen ajatuksista muotoiltua teesiä Ensin on peli, sitten hulluus voi kukaan kolumnisti enää ohittaa. Ainakaan ei saisi.
Niin … onko?
Kaikki kolumnit eivät tarkastele peliä ”jään pinnasta”, eikä kaikkien kolumnistien tehtävänä ole seurata kärkikarvaajan liikeratoja - ja kertoa niistä muille.
Itse asiassa, se taitaa olla analyytikon hommia.
Ehkä lehdissäkin olisi paikallaan ”roolittaa” miehet oikein ja antaa ”kaikkien käyttää vahvuuksiaan”.
Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea, ja on enemmän kuin vaikeaa sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin.
Ja loppuun suositus jääkiekkotarinoista pitäville:
The Greatest Hockey Stories Ever Told : The Finest Writers on Ice
Mutta varoitus: kirjassa ei ole nuolia, ei käppyröitä, ei mainita kenttätasapainoa eikä edes … pelikirjaa.
Vahvuuksien kautta voittoon, totta. Urheilusta on (peli)analyysien lisäksi paljon muutakin kiehtovaa kerrottavaa.
Niitä kiehtovia juttuja vain toivoisi kerrottavan.
Tässä vaiheessa kiekkokautta HPK:n ja Ässien menestyksen kuittaaminen pyhällä hengellä ja innokkailla kannattajilla kuulostaa korvaan jotenkin… No, löysältä.
Avokatsomo 2003—2008