Uskottava se on. Suomen paras erotuomaripari pistää pillit naulaan. Tuplaharmi, koska sitten ei taida tulla enää niitä kisapäiväkirjojakaan, paitsi yksi, jota odotellaan.

Jotain hyvääkin. Zorronetin Magnus laittaa kisablogissaan miesten MM-kisat paremmuusjärjestykseen ja ykkösenä on Helsinki 2002. Jäävi toki olen, mutta ehdottomasti ja järkkymättömästi samaa mieltä.

Akateeminen urheilu- ja raittiusseura AC Temptation Jyväskylästä järjestää jalkapallon MM-kisoista fantasialiiga ACT Fantasy Footballin.

Tätä kirjoitettaessa mukana on jo 232 joukkuetta. MM-kisojen alkuun on aikaa yhdeksän (9) päivää.

Naissalibandy.net on Jyrki Paajasen johdolla kauden 2005—2006 salibandyteko.

Onnea muillekin päivänsankareille!

Päivän IS Veikkaajan kolumnissaan Tomi Auremaa kertaa MM-pettymyksen jotenkin aika terapeuttisesti ja kurkistaa jo kohti tulevaa.

Ja kyllähän sen ymmärtää. Kuvittele nyt, että olisit rakentanut kaksi vuotta taloa, ja salama iskisi siihen tupaantuliaisissa. Aika vaikea siinä olisi raunioilla lähteä suunnittelemaan uusia valutalkoita. Aloittaa alusta, tiili kerrallaan. Urheilussa sitä vain täytää kaivaa jostain se usko tulevaan. Niin mahdottoman vaikealta kuin se tuntuukin.

Sitä on lisää, lukekaa itse. Sama lehti kertoo myös, että ruotsalaisten kisajärjestelyissä parannettavaa jäi paljon. Jälkipyykki on alkanut pyöriä ja päitä saattaa putoilla, arvioi. Aihetta sivuaa myös Dagens Nyheterin TV-kolumni.

Andersonin merkinnän kommenteissa on minun silmääni aika laadukkaita pohdintoja hopean syistä.

Timo Mäkynenkin hipaisee, Erän sivujen MB-kolumnissa.

Lappeenranta on Suomen monipuolisin palloilukaupunki, vertailee Turun Sanomat. Kaupungissa on 11,7 pääsarjatason joukkuetta 100 000 asukasta kohti.

Mika Packalén MM-finaalista: Vilken dramaturgi!

Packalénin mukaan Globenin ehdoton kuningas oli Mika Kohonen, joka häikäisi kuin kuunaan Michael Jordan. Kävi vain niin, että joukkuekaverit pettivät kuninkaan.

Det är alltid segrarna som skriver historien och därför lider jag med Mighty-Mika. Han är den ohotade kungen av innebandyvärlden, men han saknar ett eget världsmästarbälte.

Lider, lida, on suomeksi kärsiä, kertoo sanakirja.

Finaalin tuomarilinjaa Packalén kuvailee sanalla parodisk.

[Muutos: Packalén on muokannut kirjoitustaan, ja siksipä minäkin vaihdoin tuon lainauksen vastaamaan nykyistä versiota.]

Ensimmäinen lämmin ateria kolmeen päivään ja muutama iso vahva pehmensivät mutteivät edes alkaneet sulattaa hopeaa.

Kaikki puhuvat siitä jäähystä. Ei toista pelaajaa revitä hiuksista, mutta vain toinen istumaan MM-finaalin jatkoajalla… kova ratkaisu. Silti se jäähy oli vain yksi tilanne, ja Suomella oli paikat ratkaista. Mitä tapahtui selvässä johdossa, miksi Ruotsi otti pelin ja pääsi pyörittämään?

Quist ja Hellgård… uskomattomia pelaajia.

Ruotsalaisia tuli kertomaan, kuinka hyvää vallankumous olisi lajille tehnyt. Mutta myönsi kuitenkin, että 0—3:ssa ajatus oli kom igen nu grabbar för fan. Niin se menee. Eikä voittoja anneta eikä haluta sympatian vuoksi.

Kahden vuoden päästä, sanoi tänään moni, ja totta kai, mutta kun sen on kuullut kuusi kertaa kahden vuoden välein… Tshekissä Kapanen ja Kukkola lienevät jo avainpelaajiamme, ketkä muut uudet? Suurin osa kuitenkin tästä joukkueesta, toivon.

Oli niin paljon positiivista. Maalivahdit. Kohonen MM-finaalissa, viimeinkin. Selkeä roolitus, valpas peluutus, Vehkaoja, Kivilehto, Bollström, Laine. Joukkue vaikutti kisojen alusta loppuun paremmin valmistautuneelta ja johdetulta, keskittyneemmältä ja terävämmältä kuin koskaan. Semmoiselta, josta voi olla ylpeä.

Kaikesta huolimatta.

Kisaedustajamme ehti jo välittää ensimmäiset tunnelmat paikan päältä, mutta lisätäänpä soppaan pari sanaa myös television välityksellä finaalia seuranneelta kotikatsomolta. Luottoa riitti siihen jäähyyn asti. Siitä selviäminen olisi ehkä vienyt rankkareihin asti, jos ja jos…

Sen verran korpeaa, että oikean tekstin tuottaminen tekee tiukkaa — tyydyn siis irtohavaintoihin ja tuntemuksiin:

• Niklas Jihde. Siinäpä oiva punainen vaate seuraavalle MM-projektille. Kaikille leirityksiin osallistuville pelaajille tulee jakaa muikea kuva NJ:stä tekstillä ”Ethän halua nähdä tätä hymyä enää ikinä.”
• Tähkä kommentaattorina. Oikein toimivaa. Ei virheetöntä, mutta hyvä ääni ja havaintokyky.
• Laukaisukartat erien päätteeksi — mikä mainio ja yksinkertainen tilastopaukku. Tämä pakolliseksi kaikkiin vähänkin merkittäviin salibandylähetyksiin.
• Valmentaja Nykyn suorasanaisuus pressitilaisuudessa. Plussa siitä, että niin pelaajan kuin tuomarienkin tunarointi tuli todettua ääneen.
• Vihellykset: Molemmat rankkarit tv-kuvan perustella aiheesta. Molemmat suomalaisjäähytilanteet tv-kuvan perusteella hieman metsään.
• Suomen välieräpelissä oli enemmän katsojia kuin Ruotsin vastaavassa matsissa. Globenissa tyhjiä paikkoja finaalissa. Sinikeltainen yleisö oli kylläinen, siinäkin olisi ollut hyvä syy viedä se mestaruus. Mutku ei. Kai tässä kuitenkin uni tulee.

Pressikeskus on tyhjenemässä neuvotellun lisäajankin hiipuessa umpeen. Suurin osa suomalaisista jo matkalla laivalle tai hotelleilleen.

Sekä Nykky että uittomärkä Landgren Carestam saapuivat pressiin liikuttuneina, eri syistä. Ja suomalaiset olivat todella tuohduksissaan Salmisen jäähystä, vaikka olihan pelissä oikeasti niin paljon muutakin. Pokaali vierellään seisoskelleen Niklas Jihden leveä hymy ei ainakaan helpottanut tilannetta.

Näillä hetkillä on vaikeaa olla ulkopuolinen ja objektiivinen, kun jokaisen kasvoista näkee uhratun työn määrän ja pettymyksen jättimäisyyden. Mutta kuten Nykky sanoi: This is sport.

Lisää myöhemmin.

Kyllä välillä näytti huonolta, kun Sveitsin pesukone pesi ja linkosi, punaiset voittivat jokaisen pallon ja vaniljainen kimpoili Henri Toivoniemen suojuksissa Sveitsin fanien pomppiessa pystyyn. Ota herranjumala Nykky nyt se aikalisä, pressituoleilla parahdeltiin. Mutta Paroni näytti rauhalliselta. Ja mainoskatkolla, anteeksi, power breakilla, spekuloitiin, voisiko veljekset vielä korvata Jussilalla ja Vänttisellä vai onko jo liian myöhäistä muutoksiin.

Kymmenen sekuntia myöhemmin tuomari vihelsi pilliin, isoveli käynnisti kuvion maalin takaa ja pikkuveli siirsi 4—2. Hieno kuvio. Ja onneksi pressi ei valmenna.

Olin luvannut itselleni seurata kisat kylmänviileästi, mutta Markus Bollströmin rullatessa pallon tyhjiin huomasin seisovani kädet pystyssä.

Suomi—Sveitsi oli armoton peli, täynnä kaksinkamppailuja ja raakaa raastoa. Piikissä Bollström, Pikku-Kohonen ja kumppanit juoksivat jalat altaan ja Kohosen karvaus Sveitsin yrittäessä kuudella oli suorastaan sankarillinen näky.

On Globenissa hienoa, mutta ei siellä täyttä ollut. Eilen huhuttiin, että finaalikaan ei olisi loppuunmyyty vaan ainakin toistatuhatta lippua olisi vielä jaossa. Ainakin sinivalkoiset värit hallitsevat.

Ja Aftonbladetissa Peter Wennman sahaa taas.

Innebandymagazinetin perustajat Magnus ja Martin poikkesivat aamiaispöydässä virnistelemässä ja yrittivät onnitella suomalaisia mestaruudesta. Minä en usko ennen kuin näen, joten kiitoksia vain mutta brukar ju inte Sverige vara bäst när det gäller. Martin puhui saarnamiehen palolla paljon muutakin, pitkään ja asiaa, salibandysta, missiosta ja median roolista.

Hotellissa respan väki on pukeutunut Ruotsi-paitoihin, aamiaisella näkee Jihden pelipaitoihin ja Ruotsin lippuihin sonnustautuneita syöjiä. Huoneeseen oli ilmestynyt vaniljapallo höystettynä erään välinevalmistajan tervehdyksellä ja katalookilla.

Kuva: Olli Laukkanen

Mika Packalénin tuoreimman blogikirjoituksen otsikko on kuin suoraan Suomen salibandymaajoukkueen pelikirjasta: viimeiset 10 minuuttia ratkaisevat tänään. De sista 10 minuterna avgör idag.

Eilen Suomi voitti Sveitsi-välierän viimeisen kympin 2—0. Ruotsin ja Tshekin ottelussa päätöserässä ei tehty yhtään maalia.

Packalénin arvio Suomesta on Suomen kannalta positiivisempi kuin muutama päivä sitten.

Hesarin Pressikatsomossa Kristian Sundqvist on jo niin varma Suomen maailmanmestaruudesta, että siirtyy suoraan jälkianalyyseihin. Miten maailmanmestaruus otetaan Suomessa vastaan? Dissaajille Sundqvist esittää pari muisteloa jalkapallon ja jääkiekon MM-historiasta.

Aamiaishuoneen lasiseinästä aukeni avara näkymä Globeniin. Kaukana alhaalla Latvia ja Tanska lämmittelivät. Aamun lehti haastatteli Kristina Landgren Carestamia, joka kertoi Singaporen vain pronssin jälkeen huomanneensa, ketkä ovat niitä todellisia ystäviä.

Hallin edessä seisoskelee kiireettömän näköisiä miehiä, jotka haluavat ostaa ja / tai myydä lippuja.

Maailman paras salibandyjournalisti Micael Fasth on saapunut kaupunkiin. Hän halusi tietää, saammeko huomenna uuden maailmanmestarin. Vastasin, etten tiedä.

Monet muut tuntuvat tietävän. Ruotsalainen toisensa jälkeen kertoo paikallisissa medioissa, miksi Suomi ei voita. Suomalainen toisensa jälkeen kertoo, että iskussa ollaan.

Kieltämättä alkaa vähän jännittää.

Alankomaalaiseen tapaan.

Kuva: Olli Laukkanen

Yksi jäämies jäillä ja F1fanatic.co.uk:n esikatsaus Monaco-viikonloppuun.

Mummo ei löytänyt torstaina Solnahalleniin vaan harhautui Etelä-Ruotsiin. Onneksi sielläkin urheiltiin, kuten Mummon kammarissa kerrotaan.

Toisen kirjoittajasuosikkimme Andersonin alter ego on päässyt ääneen Naissalibandy.netissä.

Rankkoja akkoja.

Avokatsomon taannoinen raapaisu salibandyn ykkösdivarin länsilohkon kilpailuasetelmista sai nimimerkki Jarpan kommentoimaan, että Porissa SBS Porin ja FBT Porin paikalliskilpailu käy kuumana.

Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä vahvistaa Jarpan kertomuksen siitä, että SBS Poria hallinnoiva Porin Salibandyosakeyhtiö — SBO Pori on rekisteröinyt (marraskuussa 2005) aputoiminimekseen myös Porin Salibandykarhut, joka historiallisesti kuuluu fuusioseura FBT Porin taustoilta löytyvälle Porin Salibandykarhuille (nykyään FBT Karhut).

Parin poistetun keskusteluketjun jälkeen Salibandyosakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja Jouni Lehtimäki ottaa SBS:n keskustelupalstalla kantaa asiaan. Perustelut ovat tiivistettynä:

1. Varainhankinta (nimellä ei tehdä mitään, mutta se voidaan myydä hintaluokassa 15 000 euroa)
2. Halu suojata perinteistä nimeä joutumasta ”nk. vääriin käsiin”

Reilu peli on Porista, vai miten sitä sanotaankaan?

Hotellinvaihto, ikkunanäkymästä päätellen aletaan lähestyä Globenia.

Solnahallenia alettiin pistää pakettiin eilen heti Suomen pelin jälkeen, roudarit ahkeroivat samalla kun jutut hakattiin. Ei kannattanut lähteä välillä vessaan jollei halunnut palatessaan huomata pöydän häipyneen.

Sain kunnian seurata toisen erän itse Midas Ahlstedtin kanssa. Hän ihmetteli, miksi Latvia ei tappioasemassa hyökkää rohkeammin kun mitään hävittävää ei ole.

Pallo tottelee Esa Jussilan mailaa todella nöyrästi, ja paikan ratkaisupelien kokoonpanossa luulisi auenneen. Mutta sitten on yksi sentteri liikaa, mikä ratkaisuksi? Peik Salmisen otteita ihastellaan pelistä toiseen, ja pitääkö Mika Kavekaria nyt kutsua hyökkääväksi puolustajaksi?

Joukkue kävi lopuksi kiittämässä sinivalkoista fanijoukkoa, jonka koko oli Latvia-peliin yli tuplaantunut. Hyvää meteliä.

Tunnelma alkaa tiivistyä pressissäkin, kun verkkojohdoista tapellaan ja nopeat syövät hitaat.

Kun heittää, että Sveitsin historiallinen piste Ruotsilta on skandaali, saattaa päätyä Sebastianin blogiin. Suostui sentään pyynnöstä lisäämään, että se oli sanottu med glimtan i ögat. Vastaiskuna esittelin Sebastianille Avokatsomoa, vaikka kielimuuri korkea onkin.

Maaleja tihrutaan SVT:n sivuilta, näköjään Sveitsi on treenannut vapareita.

Paha tulos Suomen kannalta, Sveitsi sai aimo annoksen itseluottamusta muttei kuitenkaan kadottanut nälkäänsä. Joku mainitsi Sveitsi—Tshekki-finaalin.

Miksi Nieminen on ilmoitettu maaliin vaikka Toivoniemen piti olla ykkönen, mitä se Nykky oikein touhuaa, onko se aina tuollainen, ruotsalaiset tivaavat. Entinen seiväshyppääjä, heille vastataan.

Ympärillä puhutaan venäjää ja huoneessa on kylmä.

Kysymys kuuluu: onko maalivahdin maali maalivahdin maali?

Entäpä tämä Hans-Jörg Buttin tapaus sitten?

» Lue koko juttu

Petteri Sihvonen kommentoi Urheilulehden verkkosivuilla HIFK-junioreiden ”maallemuuttoa” ja tulee samalla maininneeksi fanien nimijanon:

Niin, fanit ymmärtävät Suomessa vielä merkillisen vähän itse pelistä. Kompensaatioksi he keskittävät kaiken tarmonsa näiden lähtevien ja tulevien nimillä spekulointeihin. Ja lopulta SM-liigassakin joukkueet hankkivat mitä sattuu pelaajia vielä kesken kauden ihan vain tyydyttääkseen tätä fanien asiantuntematonta janoa nimiä kohtaan.

Nimien janoaminen ei tietenkään rajoitu vain SM-liigaan tai vain jääkiekkoon.

Salibandyneuvos Mika Packalén vaati eilen blogissaan Suomen terästäytymistä ja jatkaa tänään aihetta kirjoituksessa, jossa kaipaa salibandyn vallanvaihtoa.

Jag har haft förmånen att följa den finska innebandyn, både på klubb- och landslagsnivå, från nära håll under en relativt lång tid. Vågar mig till och med påstå att jag kan det östra grannlandets idrottsmentalitet ganska väl (med den bakgrunden jag har). Därför är jag trött på att se den kompetens och talang som man förfogar över gå till spillo vid varje stort mästerskap.

Packalén on kyllästynyt näkemään, kuinka suomalaiset tosipaikan tullen hukkaavat kykynsä ja lahjansa.

YLEn kaksikko oli ehtinyt pressiin ennen meitä ja pääsi tarjoilemaan pakolliset herjat aamu-unisuudesta. Raporttia aamun vierailusta Suomen majapaikassa leikattiin esityskuntoon, liekö esitys illan U-ruudussa vai Aamu-TV:ssä.

Aamiaisella selattujen Dagens Nyheterien sarjataulukoissa voitosta on sitkeästi saanut kolme pistettä. Piti tarkistaa kisasivuilta, onko itseltä jäänyt sääntömuutos huomaamatta, mutta kyllä näissä kisoissa lasketaan edelleen vanhalla tavalla.

Italia sai vihdoinkin pallon mukaan nopeisiin vastaiskuihinsa ja vei Venäjää pahemman kerran. Jopa Roman Druzhininski sai aikaan vain päänpyörittelyjä ja käsienlevittelyjä, ja ilmaveiveissäkin pallo tuppasi putoilemaan. Viimeinkin Italian valmentaja Luca Tomatis sai vastata haastattelijattaren kysymyksiin hymyillen. Erään toimittajan mielestä Gianpaolo Caroprese on pullea, minä tarjosin hiukan kohteliaampaa vankkarakenteista.

Viikonlopun lähestyessä pressiin ilmestyy yhä lisää väkeä, osa tuttuja, osa ei. Läppärien, sikin sokin makaavien aanelosten ja järjestelmäkameroiden aalto velloo pitkillä pöydillä, johtojen, reppujen ja laukkujen meri lattioilla. Tyhjiä kahvimukeja ja limsapulloja, puheensorinaa arviolta viidellä kielellä. Millainen kuhina lienee viikonloppuna Globenissa, kun shown Etelä-Ruotsin osasto saapuu samaan paikkaan.

Kaukalossa Tshekki ei ole oikein kotonaan joutuessaan viemään peliä, mutta silti Latvia ei näytä yllättävän. Vaan Ainars Juskevics linkosi kyllä ylivoimassa kohtalaisia pommeja.

Eilispäivän ”megauutinen” jalkapallo-TPS:n yksityisrahoituksesta tänään Turun Sanomissa: TPS:n taustalle yksityisiä rahoittajia. TPS itse tiedottaa, että TPS:n kehityshankkeelle lisävauhtia.

Rytäkässä ”selvisi”, missä seurassa Antti Niemi pelaa, jos palaa koskaan Veikkausliigaan.

Suomi voitti 23.5.06 Italian 20—0 mutta tämä Peik Salmisen laukaus osui vain sivuverkkoon. JP Lehtonen tarkkailee.

Zorronetin ja Innebandymagazinetin heinäsirkkalaumat hallitsevat Solnahallenia kuin Topi Naskalin sorsapilliliiga katsomoa. En tiedä, mistä heillä kaikki ne kuvaajat ja kirjoittajat riittävät ja millä rahalla, mutta mitäpä siitä: taidan nojautua tuolissa taakse ja nauttia hienoista tuloksista.

» Lue koko juttu

HockeyBlogissa kerrotaan sanoin ja kuvin (ensimmäisen ja viimeisen kerran), miksi Ruotsi voittaa useammin kuin Suomi.

Ei kovin yllättäen syy on rento meininki.

Sähkeiden painopiste on jalkapallossa. Ensimmäisenä uusi tuttavuus urheilumedioiden verkkorintamalla: Futismaailma.com, jonka uumenista nostetaan esille ainakin MM-kisablogi ja mukavan kokoinen artikkeliarkisto, esimerkkeinä jutut Rene Higuitasta ja Maradonan vuosituhannen maalista. Enpä muistanutkaan, että Jumalan käsi ja tuo soolomaali sattuivat samassa ottelussa.

Paitsio.com on kerännyt listan MM-kisojen suurimmista flopeista.

Pixelgoals tarjoaa hienoimmat maalit t-paitapritteinä. Idea ei kyllä ihan aukene loppuun asti, mutta pikseliukkoanimaatiot maaleista ovat jotenkin viehättäviä.

Lopuksi sähkeet viimeistelevä ulkojalkapalloilullinen linksautus: Suomen hurahdus curlingiin voidaan nyt todeta myös Google Trendsin piirtämänä tilastopiikkinä. Samalla työkalulla voidaan myös ihmetellä urheilulajien hakumääriä. Heitetään analysoitavaksi ihan satunnaiset neljä lajia ja katsotaan tulokset.

Alkujännitykset on jännitetty ja kisat vauhdissa. Suosikit voittivat, mutta sekä Italia että Venäjä olivat yllättävän hyviä: pakka pysyi kasassa niin kauan kuin voimia riitti ja vastaiskuissakin oli ideaa. Venäjän Erofejev (197 senttiä ja 107 kiloa) oli jättiläinen ja Druzhininski vallan pelimies. Pressissä joukkueenjohto toivoi kaverille kehittymispaikkaa ulkomaille, joten siinähän olisi kelpo vahvistus vaikka NST:lle.

Illan tentti oli hidastempoinen, kun juontajatar kysyi englanniksi ja tulkki käänsi venäjäksi pelaajalle, joka vastasi venäjäksi, jonka tulkki käänsi englanniksi. Ja Jäntin ja Hintikankin vastaukset tulkattiin venäjäksi ja niiden kohteliaisuuksille nyökyteltiin kiitokseksi.

Tänään mitataan Suomen latausta: Mummo kammarissaan veikkaa selvää peliä, minä tiukempaa.

Mitä ihmettä Helsingborgissa tapahtui, ihmeteltiin pressissä. Jossa kiekkofinaalia seurattiin netistä erätauoilla laiskanlaisesti ja vain yksi paikallinen hihkaisi ”VM-guld”, kerran. Plussaa lämpimästä ruoasta, miinusta kameroille pimeästä hallista.

Zorronet kertoo oudoista maaleista.

Kuva: Markku Huoponen

En tiedä, miten huolellisesti pelaajat ovat tutkineet valmentajien kuulemma maajoukkue-ehdokkaille jo kesällä 2004 jakamat Lokki Joonatan -kirjat, mutta ainakin Suomi on valmistautunut MM-kisoihin huolellisemmin kuin koskaan. Tällä kertaa on painotettu myös henkistä puolta, joka on kääntänyt monta ratkaisevaa ottelua — vastustajan hyväksi.

Joonatan uskalsi uhmata sovinnaista ja harjoitella loputtomiin löytääkseen itsessään olevan täydellisyyden. Sunnuntaina tiedämme, kuinka pitkälle kohti omaa täydellisyyttään Suomen parhaat salibandypelaajat ovat jo ehtineet.

Kisat ovat valmiit alkamaan, sillä myös sorsapillin suurvisiiri, Nokian suuri floorballholic Topi Naskali on saapunut Ruotsiin. Ensi kosketus uuteen maahan on usein taksikuski, ja tämä vanhempi herrasmies aloitti keskustelun onnittelemalla suomalaisia kyydittäviään Euroviisuvoiton johdosta. Suomen putoaminen kiekkofinaalista oli hänen mielestään luonnollisesti tråkigt. Itse jalkapalloa harrastava kuski ihasteli Sami Hyypiää ja kertoi viikko sitten Suomessa vieraillessaan ihastuneensa saunapalvattuun lihaan, jonka veroista ei Ruotsista saa.

Sveitsiläisten mukaan ainakaan Helsingborgissa ei ole vielä MM-huumaa eikä Aftonbladet osaa kirjoittaa Ruotsin kapteenin sukunimeä oikein.

NBA:n pudotuspeleissä Dallas Mavericks ja San Antonio Spurs ovat keskellä kiihkeää konferenssivälieräsarjaa tilanteessa 3—3.

Samaan aikaan Mavericksin omistaja Mark Cuban kirjoittaa blogissaan pitkän ja antoisan kirjoituksen siitä, miksi kilpailu ja vastakkainasettelu kuuluvat niin oleellisesti urheiluun myös pelikenttien ulkopuolella: Rivalries are Fun!

Kappas, YLEn MM-kisastudion jälkiviisaiden neljännessä istunnossa Pekka Jalonen (Iltalehti), Jouko Vuorjoki (Kaleva), Petteri Sihvonen (Urheilulehti) ja Jukka Jalonen (HPK) panevat Tapio Suomisen isännöimänä pystyyn vallan makoisan keskustelun jääkiekkojournalismista.

Sihvonen jopa avaa vähän Urheilulehden raa’an linjan taustoja julkisuuteen.

Hyvää shittiä. Pakko katsoa!

Avokatsomon postilaatikosta poimittua:

Voisiko Avokatsomossa spekuloida myös pesäpalloa tai saada esimerkiksi Avokatsomon kautta turkulainen yleisö innostumaan pesäpallosta?

Yleisön kiinnostus ja tuki ei olisi pahitteeksi naisten ykkössarjaa pelaavalle Turku-Pesikselle.

Ei vain taida keneltäkään avokatsomolaiselta löytyä luontaista kiinnostusta sen paremmin pesäpalloon kuin turkulaiseenkaan pesäpalloiluun.

Ja tuo luontainen kiinnostus on se juttu, miksi Avokatsomossa jotakin — mistä milloinkin — kirjoitetaan.

Tietoyhteiskunta-alan moniottelija Kari A. Hintikka referoi blogissaan, miten Hollannissa haetaan akustiikasta ratkaisuja jalkapallohuliganismiin.

Aiheesta enemmän: New Scientist.

Auts. Lohja sitten pullahti tiistai-iltana salibandyn ykkösdivarin länsilohkosta itälohkoon, kun Kokkolan Nibacos sai kabineteissa toisen SB-Pron ja Lihamyllyn jäljiltä tarjolla olleista divaripaikoista.

Lännessä lohko voidaan nyt typistää viiteen osaamiskeskukseen, kun Turusta, Porista, Vaasasta, ”Tampereelta” ja ”Pohjois-Pohjanmaalta” tulee kaksi jengiä per keskus.

Tässä vaiheessa kesän pelaajamarkkinoita lohkon suosikeiksi näyttävät valikoituvan (aakkosjärjestyksessä)

• AFC Campus (pelitapa!),
• Nokian Kristityt Palloilijat (keitä vielä signaavatkaan?) ja
• Turun Palloseura (ykkösdivarin ykkösviisikko, Penttinen—Lehtola—Veikkolainen, Fager—Pekkala).

Mielenkiintoisia kysymyksiä muiden joukkueiden suhteen on sitten, miten Blue Fox vahvistuu tai ei vahvistu ja mitä kova paikallinen kilpailu merkitsee Porissa ja Vaasassa.

TPS:n kannalta tärkeää olisi saada rakennettua Jere Jokisen ympärille toinen vaarallinen viisikko ja tukkia maali vahvalla maalivahdilla.

Millä numerolla Gittan Ahonen pelasikaan? En enää muista, mutta kuitenkin maailman naissalibandya dominoineessa Högdalenissa Dahleruksen, Rosellin, Karlssonin, Schjölinin, Callendorffin ja kumppanien kanssa.

Ahonen myös kirjoittaa etevästi, ja uusimmassa käydään läpi Elitserienin joukkueiden kausi. Lopussa muistutus, ettei näkyvyys tule tarjottimella lajin emämaassakaan.

Det är tufft att som utomstående följa daminnebandyn och alla profiler. Utan TV-sända matcher gäller det för lagen att slåss om mediautrymmet. Syns ni inte, finns ni inte…

Ahosen vaiheita googlatessani törmäsin myös Mika Packalénin blogiin, ja se oli klikattava heti suosikkeihin. Maistiaisiksi valmentajavelhon mietteitä Suomen maajoukkueen mahdollisuuksista.

Huomenna pelataan Mestarien liigan finaali Arsenal — Barcelona ja BBC:n urheilutoimituksessa eletään täysillä mukana tässä ottelussa ja tulevissa MM-kisoissa. Tarjolla on nimittäin tulostettavia pelaajanaamareita, joiden joukosta nostetaan tässä vaiheessa esille finaalipeluri Thierry Henry. Saman sivuston Skills-osio on myös tutustumisen arvoinen.

Fonttisivusto Linotype puolestaan käy läpi jalkapallopaitojen kirjasintyylejä.

Lopuksi jalkapalloteemasta lipsuen, infografiikkaa menestyksen ja palkkakulujen keskinäisestä suhteesta baseballissa. (Siinä päivämäärän yläpuolella on liukusäädin ajalle.) Vuoden 2005 versiossa pääsee kelaamaan koko kautta. Näin toteutettuja tilastoja jaksaisi katsella enemmänkin, mutta ymmärrettävästi ne eivät synny itsekseen.

Kuva: * No. Pip, no!!!.

Salibandyssä tehdään liikaa maaleja, kirjoittaa Tero Hakola Hesarin Pressikatsomossa.

Tosiasia on, että tällainen maali-iloittelu tekee hallaa hienolle lajille. Ensinnäkin maalit menettävät nopeasti arvonsa, kun niitä mätetään urakalla. Maalin pitää olla ansaittu ja odotettu, ja sitä pitää olla syytä juhlia.

Pakostakin tulee myös mieleen, että salibandyn kotimaiset huippujoukkueet eivät kykene kontrolloimaan peliä, joka on kuitenkin pallopelien perusajatus huipputasolla.

Maaleja syntyy runsaasti kuitenkin lähinnä siksi, että maalintekijät ovat nykyään yksinkertaisesti liian hyviä.

Ratkaisu ongelmaan? Maalien pienentäminen, Hakola uskoo.

Ville Aapro ohjaa takatolpalta vain sivuverkkoon 3.2.06.

Viimeviikkoinen Avokatsomo-kirjoitus Tulopuoli on hankalampi lähti liikkelle siitä, että Josban naiset joutuivat luopumaan liigapaikastaan taloudellisten syiden vuoksi, ja sai peräänsä aimo kasan kommentteja.

Samaan keskusteluun osallistuu tavallaan Antti Ruokonen, joka SB Magazine 2/2006:ssa käyttää ”periferian puheenvuoron”. Joensuulaisen huippusalibandyjoukkueen taloudellisia vaatimuksia selvitettyään Ruokonen päättää kirjoituksensa vetoamalla salibandypäättäjiin:

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Todennäköisesti mikään ei muutu — maksut nousevat (mm. Suomen cup- maksu sisältyy liigan sarjamaksuun = ”velvollisuus” osallistua cupiin = lisää matkakuluja) ja yhä useampi liigajoukkue tulee Helsingistä, Espoosta, Tampereelta tai Vantaalta. Huomaatteko käsipalloefektin? Joensuussa Josba ry joutui luopumaan naisten liigajoukkueen toiminnasta johtuen aivan liian korkeista kustannuksista. Eikä pelaajille makseta senttiäkään. Toivottavasti naisliigaa jonkun toisen ry:n suojissa Joensuussa jatkossakin. Toinen joensuulaisseura Lihamylly joutui lopettamaan 1. divisioonatoimintansa myös taloudellisista syistä.

Päättäjät. Minua huolestuttaa tämä kehitys, eikö teitä?

Valkku kirjoittaa viheriöiden kuolevista joutsenista.

Eikös se ollut kylläkin Rudi Völler, joka oli vuoden 1990 MM-finaalin rankkariin johtaneen tilanteen saksalainen osapuoli? Ja muistelen, että vähän aikaisemmin punaisen kortin saanut Pedro Monzon olisi osunut Klinsmanniin aika ronskisti, vaikka tämän tuskainen kärrynpyörä suorin vartaloin kerien kovin dramaattiselta näyttikin.

Saksan kannattajana täytyy tietysti muistuttaa siitä ensimmäisen jakson lopussa viheltämättä jääneestä pilkusta kun Augenthaler vedettiin kumoon, mutta se on tässä sivuseikka.

Itse asiassa Valkku on oikeassa: filmaaminen on vastenmielistä.

Padel on laji, jonka kehittäjä näyttää oivaltaneen mikä tenniksessä on vikana. Tällaisilta ei-ihan-niemisiltähän pallo karkaa herkästi takalaittomaksi ja pallon joutuu vielä hakemaan itse, joten miksipä ei asennettaisi squashista pöllittyä seinää takakentälle.

Laji löytyi Passista ja aiemmin Avokatsomossa on bongattu myös samanhenkinen yhdistelmälaji Racketlon. Padelia voi ihmetellä myös video-muodossa.

Samaan merkintään Avokatsomo kaivaa muistilokeroistaan päivän teemaan liittyvän anekdootin:

Olipa kerran äiti, joka yritti patistaa poikaansa itselleen tutun lajin, suunnistuksen, pariin. Taivuttelu oli kuitenkin turhaa, sillä poika oli jo oivaltanut saavuttaneensa huipun. Hän nimittäin oli jo lajin maailmanmestari. Naisten maailmanmestari. Tarinan äiti on entinen opinto-ohjaajani ja suunnistuksen maailmanmestari Liisa Veijalainen. Tiedot näyttäisivät täsmäävän, tarina on siis tosi.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Isätkin ovat varmasti muistaneet keskittyä perheeseen formuloiden ja jääkiekon sijaan, eikös juu?

MM-kisoihin valmistautuva Viron maajoukkue kohtasi viikonloppuna kahdesti nykyisistä ja entisistä suomalaistähdistä koostuvan All Stars -kokoonpanon. Idea ei ole uusi, sillä jo toukokuussa 2000 Viron silloinen päävalmentaja Lasse Eriksson tuotti MM-sparraajaksi harjoitusvastustajan Suomesta.

Kahden vuoden takainen hopeajoukkue Tshekki tuo MM-kisoihin 10 ensikertalaista, joiden joukossa poikien MM-turnauksesta mieleen jääneet maalivahti David Rytych (kuvassa) ja puolustaja Pavel Brus. Ryhmän kokenein on Radim Cepek, jolle kisat ovat jo kuudennet. Hankala vastustaja Suomelle taas kerran, luulen.

Kai kaikki kuuntelivat X3M:n suoraa nettiselostusta futiksen naisten MM-karsintaottelusta Espanja—Suomi? Suomi lähti voittamaan mutta kuului olevan Pozoblancossa pahasti alakynnessä. Mainio selostaja joutui kaivamaan esiin jo Summan ja Taipaleenkin kuvatessaan loppuvihellystä epätoivoisesti odottaneen Suomen taistelua edes pisteestä.

Muistatteko takavuosien tähden Jari Litmasen, jonka ura hiipui ainaisiin loukkaantumisiin? Nyt joku samanniminen dominoi Allsvenskanissa.

HJK:kin pääsi viimein pisteiden makuun, joten ehkä kriisipalaveri lykkääntyi ainakin vähän.

Pelikirja-termiä sekä sitä, mitä Petteri Sihvonen sillä tarkoittaa, on kommentoitu tänä keväänä jääkiekkomediassa vähän siellä sun täällä. Viimeksi eilen Ylen kisastudiossa, kuten TV-yleisö ja Avokatsomon lukijat jo tietävät.

Nyt Avokatsomossa: pelikirjan pikalinkous.

» Lue koko juttu

Eilisessä MM-kisojen iltalähetyksessä YLE tarjosi viimein jotain sähäkkää. Erätaukostudiossa mittelemässä Petteri Sihvonen, Juhani Tamminen ja Jukka Jalonen paimenenaan Tapio Suominen. Menkää ihmeessä YLE:n mediasaliin niin kauan kuin tuo Jälkiviisaat siellä pyörii.

Josban naisista tuli yksi merkintä lisää niiden huippujoukkueiden listaan, jotka ovat joutuneet heittämään pyyhkeen kehään vaikka pelitaidot olisivat riittäneet. Karjalaisen mukaan naisten edustusjoukkue oli tehnyt seuralle kahdessa kaudessa 50 000—60 000 euroa miinusta.

Tuollaisten summien edessä puheet hätiköidystä päätöksestä tai seuran ”satsaamattomuudesta naisiin” kuulostavat hiukan ontoilta. Jollei joukkueella ole taustatyöntekijöitä, olisi aika raaka veto ottaa riskiä, että seuran muut jäsenet joutuvat maksamaan lystistä vielä lisää.

Moni joukkue niin salibandyssa kuin monessa muussakin lajissa toimii vuodesta toiseen pelottavan harvojen tekijöiden varassa. Ihmisten takana ei ole enää ketään ”seuraa”.

Nyt olisikin ehkä hyvä hetki muistuttaa: jos kaupunkinne tai seuranne edustusjoukkue on teille tärkeä, tilatkaa ne kausikortit tai tarjoutukaa mukaan talkoisiin jo nyt. Jonain päivänä voi olla liian myöhäistä.

Tuo HockeyBlogista kaksi viikkoa sitten löytynyt taklaus, jossa Brian Campbell sammuttaa R.J. Umbergerin valot. Jäähallin B3:ssa 25 vuotta sitten olisin osoittanut seisaallani suosiota kun Rassa Hirvonen tai Simo Saarinen olisi ajanut samalla tavalla pystyyn vaikkapa Arto Javanaisen tai Reijo Leppäsen, mutta nyt pikemminkin hirvitti. Olikohan se Aravirta, joka joskus sanoi, että puhtaat taklauksetkaan eivät ole enää sama asia kun miehet ovat 20 kiloa painavampia ja luistelevat entistä kovempaa.

Illan Tshekki—Suomi-matsin loppu toi mieleen Tukholman 1995 ja Suomen tasoituksen USA:ta vastaan. Vaikka kiekko ei lennä siten, voisin melkein vannoa, että Mika Strömbergin lämäri upposi silloin jenkkien verkkoon vahvalla sivukierteellä.

Salibandya. Asiantuntija Jani Hangan saappaita on paha täyttää, mutta Tapanilan Erässä olisi paikka webmasterille. Hyvä haaste ja pätevöittävä posti.

Pelikirja. Pelikirja. Pelikirja. Pelikirja. Pelikirja. Pelikirja. Pelikirja. Pelikirja. Pelikirja. Pelikirja.

Klikatkaa tuota edellistä linkkiä. Se löytyi Tuomas Nyholmin Haitankista.

Pelikirjasta puheen ollen The Urheilulehti WebbiTV with Petteri Sihvonen esittelee toisessa jaksossaan Leijonien kulmapelaamisen.

Pintaliitoblogissa on lyöty kasaan hyvä nippu urheiluvideoita. Suosittelen ainakin Ari Vatasen Pike’s Peak -rykäisyä. Aikana ennen rattivaihteita aurinko häikäisee vuorenrinnettä kiertävää Vatasta, jolloin mies vain tyynesti nostaa kätensä silmien suojaksi ja ns. pitää vedon päällä. Maitolasia kuvissa ei sentään näy, mutta kypärässä taitaa lukea joku tänäkin päivänä tuttu tuotemerkki. Myös ääniraita toimii pakkauksesta huolimatta varsin vaikuttavasti.

Avokatsomon pääkuvituksessa esiintyvän Kupittaan stadionin nurmi näyttää tällä hetkellä varsin surulliselta. Vihreää on vain maalien edustoilla, muu kenttä koostuu irtoilevista keltaisenharmaista palasista.

Salibandykauden odotellessa huipennustaan siellä sun täällä tapahtuu sentään jotain. Hollolan hiusmalli Suntilan sivusto aukesi aluksi matkailuosaltaan. Salibandypuoli käynnistyy syksymmällä ja luvassa lienee Suntun nurkkaa sekä muita tarinoita lajin tiimoilta, lupailee maestro tuktukin takapenkiltä.

Toinen vieläkin järisyttävämpi uutinen tulee Exelin pallolaboratoriosta. Ei se mitään, että uusimman ja hienoimman pallon nimi on Precision WFC Vanilla, mutta että siinä on 1516 dimpleä — sellainen vetää amatööripelaajan hiljaiseksi kunnioituksesta.

Loppuun miettimistä mykistävän syvällisten pelaajakorttien ja vauhdikkaiden formulakisojen väliin. Jarkko Nieminen on tenniksen miesten maailmanlistalla sijalla 16. Pimahtaisiko Suomi tennikseen jos Jarkko ottaisi ja voittaisi toisenkin turnauksen?

Lontoossa asuva Kristian Sundqvist kirjoittaa Hesarin Pressikatsomossa jääkiekon MM-kisoista ja kisahuuman kuolemasta:

Euroopan länsireunalta tarkastellen kyseessä on vain eksoottinen jämäturnaus, ei kuitenkaan niin kummallinen että se ansaitsisi eukonkanto- tai sääskentappokisojen mediahuomiota. Ei täällä pääse fiiliksiin. Kyynikko sanoisi, että kauempaa katsoen MM-kisat näyttäytyvät juuri sellaisina kuin ne oikeasti ovat.

Mutta lisää:

Ei silti ruveta kyynikoiksi, heitä on suomalaisessa urheilussa ja urheilumediassa jo ihan riittämiin.

Veddesta Finska IBK, salibandyä Ruotsin nelosdivarissa pelaava seura etsii pelaajia pelaajapörssi.netissä.

Kyseessä on se Veddesta, joka on tullut suomalaisille — tai ainakin korsolaisille — tutuksi vantaalaisen Greasersin Korso Cupissa. (Tsekkaa myös Avokatsomo-haku: korso.)

Viime kaudella Greasers uutisoi Veddestan-liikenteestä pariinkin otteeseen: Jere Ruotsiin, Tony Suomeen ja Kuulumisia kruunuliigasta.

Jouko Leskelän Kisakatu. Katuvalokuvia Ateenan olympialaisista 2004. Poimintana kuvasarja Voitto — The Victory. (via Peter Forsgård)

Pekka Nikrus: Helsinki Cup. Väritettyjä mustavalkokuvia junnufutisturnauksesta. (via)

Petteri Sihvonen. Urheilulehti. Videoanalyysi.

Urheilulehden jääkiekkoanalyytikolla Petteri Sihvosella on jääkiekon MM-kisoissa missio. Hän haluaa opettaa suomalaisille sen, mistä hän on viimeiset kaksi vuotta puhunut. Mitä ovat kaksivaiheinen karvauspeli, keskikarvaus, takakarva, välikarva, hyökkääjien kurkkaava esiliike, painoton puoli, kenttätasapaino, haukiryntäys, rintamahyökkäys ja ylivoimapelin rauhoittava liike?

Pelikirjan salat julki, julistaa Urheilulehti. Erityinen kunniamaininta siitä, että 9-minuuttinen, 23,3-megainen wmv-tiedosto on vapaasti kopioitavissa kotikoneelle.

Suomen Curlingliitto on julkistanut koulutus- ja valmennusjärjestelmän, kertoo torstain Turun Sanomat.

Vielä muutama sekunti sitten aiheesta löytyi lisätietoa lohjalaisen Kisakallion urheiluopiston nettisivuilta uutisessa, missä esitellään ensimmäiset suomalaisesta graniitista valmistetut curlingkivet (kuvassa), mutta sivua mitä ilmeisemmin muokattiin juuri sivustoa selatessani ja linkit pdf-tiedostoihin päättivät kesken kaiken skipata pronssiottelun ja lähteä suoraan baariin.

Vaan mikäs siinä, Kisakallion curlingkausi näyttääkin olevan lopuillaan.

Ei mutta sittenkin: curlingvalmennusuutinen, nyt omalla sivullaan.

Mikä seikkailu!

Ihan kelpo kokoonpanonhan maajoukkuekoutsit saivat aikaan, ainakin, jos Kirjonen ja Sandström tosiaan ovat parempia kuin Ratsula ja Toivonen.

Jotenkin on kuitenkin sellainen luottavainen olo, kun Nykky on puikoissa, ja näinä 23 kuukautena kaiken nähnyt ja analysoinut valmennus tietysti tietää paljon enemmän kuin me satunnaisia välähdyksiä näkevät.

Moniko olisi syksyllä uskonut, että Raine Laine lähtee MM-kisoihin? Urheilija isolla uulla, joukkuepelaaja, kokenut ulottuva karvaaja. Mielenkiintoista. Ja Mikko Kohonen kunnossa. Jos lähelläkään syksyn virettään, tulosta voi odottaa vesi kielellä.

Naisten MM-kisoissa Ahvenanmaalla 1997 saarivaltakunnan viestimet käyttivät paljon palstatilaa Sussin (Susann Simolin) ja Söderin (Mikaela Söderlund) peliajan mittaamiseen, joten ei ihme, että Hanneksen puuttuminen 23 nimen listasta älähdyttää. Uppsalassakin vähän.

Ruotsin maajoukkuekoutsit yrittivät vakoilla Suomea(kin) viikonloppuna Tshekissä matalalla profiililla, mutta paljastuivat pian, kertoo Zorronet. Liekö tekopartojen liimaus pettänyt vai naamio lämpimässä sulanut kuten Clouseaulla?

Ja lopuksi: Näkyy se naistenkin salibandy, kun oikein potkii, kuten Tapanilan Erä näyttää mallia.

Valokuvaaja Tom Dahlin sai tehtävän kuvata ”erilaisia” valokuvia NBA-joukkue Minnesota Timberwolvesista, ja päätyi sitten kuvaamaan infrapunakuvia. Näytekuvagallerian kuvista pelikentällä otetuissa kuvissa (ensimmäiset kolme) on jotain Pyhää.

Toisaalla: FBC Turun keskustelufoorumi on jälleen auki.

Kiitokset vielä kerran Saijalle, Kimmolle ja muille KOO-VEElaisille mukavasta risteilystä. Aikansa ja vaivansa taustatyölle uhraavat tulisielut ovat salibandymaan suola.

Katsaus KOO-VEEn historiaan nosti pintaan omiakin muistoja City-Pelikaanista, Atalpasta ja wanhasta Mosahallista, toisesta tamperelaisesta legendasta ManUsta myös. Tiukan asiantuntevan Kati Pasasen luento salibandyn fyysisestä harjoittelusta kertasi ja täydensi ammoin Suomalaisesta valmennusopista tankkaamani, ja muistakaa etenkin tämä: eniten parannettavaa salibandyn kilpajoukkueilla on voimaharjoittelussa. Hanna Markela valotti TPS:n tyttöjen nousua maan eliittiin, ja sain itsekin kertoa huomioitani sählysoseesta mediamörkön apeämpärissä ennen kuin Marko Martansaari kutsui naisia mukaan myös erotuomareiksi.

Naissalibandy.netistä puhuttiin ja ihmeteltiin, kuinka Jykä kaiken oikein ehtii. No, ei välttämättä ehdikään, kertoo vappuyön viesti ja nostaa kylmän hien meille naissalibandyn ystäville.

Miehet menestyivät Tshekissä, ja nyt valamiehistö vetäytyy miettimään, ketkä 23 matkustavat Ruotsiin pelaamaan maailmanmestaruudesta. Voinee olettaa ainakin Esa Jussilan vahvistaneen asemiaan, mutta miten käy Kukkolalle ja Kapaselle?

Ruotsin valmentajatkin olivat kuulemma paikan päällä vakoilumatkalla. Mitä lienevät muistiinpanoihinsa saaneet?