Päivän IS Veikkaajan kolumnissaan Tomi Auremaa kertaa MM-pettymyksen jotenkin aika terapeuttisesti ja kurkistaa jo kohti tulevaa.
Ja kyllähän sen ymmärtää. Kuvittele nyt, että olisit rakentanut kaksi vuotta taloa, ja salama iskisi siihen tupaantuliaisissa. Aika vaikea siinä olisi raunioilla lähteä suunnittelemaan uusia valutalkoita. Aloittaa alusta, tiili kerrallaan. Urheilussa sitä vain täytää kaivaa jostain se usko tulevaan. Niin mahdottoman vaikealta kuin se tuntuukin.
Sitä on lisää, lukekaa itse. Sama lehti kertoo myös, että ruotsalaisten kisajärjestelyissä parannettavaa jäi paljon. Jälkipyykki on alkanut pyöriä ja päitä saattaa putoilla, arvioi. Aihetta sivuaa myös Dagens Nyheterin TV-kolumni.
Andersonin merkinnän kommenteissa on minun silmääni aika laadukkaita pohdintoja hopean syistä.
Timo Mäkynenkin hipaisee, Erän sivujen MB-kolumnissa.
Ikävien yhteensattumien summa, sanoisin. Ehkä olisi ollut vain ajan kysymys, kun hurrit olisivat 4-4 tehneet sen voittomaalin, silloinkin. Ikävää on myös se, että Sirkka&Riihimäki vihelsivät viimeiset sävelet Globenissa. Onnittelut äijille hienosta pronssiottelusta!
Avokatsomo 2003—2008