Kasan Gatlin-kommentista päädyin Apun sivuille Kaarlo Kangasniemen haastatteluun. Luin yhdeltä istumalta, suosittelen.

Kostaja saapuu, ennemmin tai myöhemmin.

Kun triathlonistit lähtevät matkaan, meno on kuin Pamplonan härkäjuoksussa. Kilpailijat törmäilevät toisiinsa, kyynärpäät iskeytyvät vierustoverien kylkiluihin, jalat tallovat toisia jalkoja. Kaoottista.

Mutta sitä varten voi harjoitella.

(Videosta kiitti JS:lle.)

Sunnuntaisessa Veikkausliigapelissä TPS—Haka kentältä bongattiin tuttuja hahmoja salibandyn puolelta. Kuvassa vasemmalla kolme IS-tähteä pokannut ja kieltämättä pirteästi pelannut Mikko Manninen — salibandyn nuorten maailmanmestari 2003. Mutta kuka onkaan herra erotuomari?

» Lue koko juttu

Jalkapalloblogi Valkku on listannut Valkun valokeilaan kirjallisia kulttuuriaarteita, joihin Valkun mukaan jalkapallonystävien pitäisi tutustua.

Enemmänkin futiskirjoja toki kaupoista ja kirjastoista löytyy, mutta valokeilassa loistavat vain ne, joista jalkapallofani saa enemmän iloa kuin epätoivon kyyneliä.

Kirjojen lisäksi listalta löytyy myös Pauli Kallion ja Pentti Otsamon FC Palloseura -sarjakuvat, jotka sattuneesta syystä ovat rakkaita Avokatsomollekin.

Valokeilan kirjat ovat luettavissa suomeksi, mutta jos kielipolitiikasta joustettaisiin, listalle kuuluisi ehdottomasti muun muassa David Winnerin kirja Brilliant Orange: The Neurotic Genius of Dutch Football.

Uulalaa, sanoi Heikki Hedman.

Eilen nähtiin Helsingissä Hietaniemen uimarannan tienoilla Taivallahden tenniskentillä epävirallinen salibandypelaajien tennismestaruusottelu.

Vastakkainen olivat kivikasvoinen Marjaniemen ”Pete Sampras” Harri Forsten ja Keravan ”Leyton Hewitt” Kari Koskelainen.

» Lue koko juttu

Leivonmäen Pyryn järjestämät suosählyn SM-kisat kisataan tänä vuonna huomenna lauantaina. Kuinkas sattuikaan, että juuri tänään digitaalisista arkistoistani löytyi kuva-aineistoa Absoluuttisen Massan suosählyreissulta, kesältä 2000. Pannaanpa pari kuvaa tänne näkyviin.

» Lue koko juttu

RSSSF eli Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation on vallan tarkasti maailman jalkapalloilua tilastoiva säätiö, jonka ”major goal” on

collecting all kind of statistics, in particular league tables from all over the world, on football, and making this information available to those sharing our interest.

Nyt kun Saksan MM-kisat 2006 on pelattu, löytyy RSSSF:stä aimo kasa statistiikkaa niin itse MM-kisoista kuin karsinnoistakin.

Yksi urheilukulttuurin suurimmista valheista on, että vain voittajat muistettaisiin.

Vain voittajat muistetaan. Roskaa.

Urheilun maailma on täynnä hävinneitä, jotka muistetaan hyvyydestä, jotkut jopa parhaudesta. On jalkapallon Unkaria 1950-luvulla ja Hollantia 1970-luvulla. On kaunis Kamerun MM-Italiassa vuonna 1990. On Juha Mieto ja Lake Placidin olympialaiset. On Miikka Kiprusoff ja Calgary Flames NHL:n pudotuspelien finaaleissa vuonna 2004. On Mika Kohonen ja salibandyn MM-kisat. On Markku Uusipaavalniemi.

Tarinat muistetaan.

On Eddie Edwards. On Jamaikan kelkkailujoukkue. On Todd Bertuzzi.

Muistatko Niki Laudan kolmesta F1-maailmanmestaruudesta vai häkellyttävästä onnettomuudesta Nürburgringillä? Mitkä tarinat elävät?

Kumpi on Serie A:n mestari keväältä 2006, Juventus vai Internazionale?

Tarinat muistetaan, ja kun tarinoita kerrotaan myydään, myydään meille sellaisia epä-älyllisyyksiä kuin että vain voittajat muistetaan.

Ihmiset, vaatikaa kielenkäytöltä enemmän.

Turku Trojansin kanadalaisvahvistusten Dan Mottin ja Chuck Guedon blogi seikkailuista Suomessa: Chronicles of the Canadian Connection.

Löydetty vuoden 2006 kaupunkilehdestä — Turkulaisesta. Vain linkki puuttui.

Itävaltalainen FAS.research-tutkimuskeskus tarjoilee makupalan tutkimuksistaan. Harald Katzmair ja Helmut Neundlinger ovat analysoineet jalkapallon MM-finaalin Italia—Ranska ja laatineet graafisen esityksen, jossa on kuvattu jokaisen kentällä olleen pelaajan kolme suosituinta joukkuetoveria, kun mittarina käytetään annettuja syöttöjä.

Kaaviosta selviää muun muassa seuraavaa:

• Maailmanmestarijoukkueen eniten käyttämä ase oli syöttö Gennaro Gattusolta Andrea Pirlolle.
• Kisojen parhaaksi pelaajaksi lähes valittu Fabio Cannavaro ei ollut kuin yhden joukkuetoverinsa 3 suosituinta syöttökohdetta -listalla. Tämä yksi pelaaja oli Pirlo, joka olikin sitten Fabio Grosson, Daniele De Rossin, Marco Materazzin, Alessandro Del Pieron, Francesco Tottin, Mauro Camoranesin, Gattuson ja Cannavaron samaisella listalla.
• Pirlo syötteli Cannavaron lisäksi eniten Grossolle ja Luca Tonille.
• Italian toiseksi käytetyin syöttölinja oli Gianluca Zambrottalta Camoranesille.
• Ranska pelasi eniten syöttöjä Willy Sagnolilta Franck Ribérylle. Toisena Zinedine Zidanelta Florent Maloudalle.
• Ranskalla oli neljä pelaajaa, jotka eivät olleet kenenkään listalla. He ovat Lilian Thuram, Patrick Vieira ja Alou Diarra sekä (tietysti?) maalivahti Fabien Barthez.
• Italialla tällaisia pelaajia oli kaksi. Maalivahti Gianluigi Buffon sekä — kappas, kappas — Francesco Totti.

Italia voitti. Hyvä. Minä en ole ollut Ranskan puolella edes (Ranskan) vallankumouksessa, kirjoittaa blogissaan valtiotieteen tohtori ja historiantutkija Jari Sedergren.

Ehkä yksi jalkapallon MM-kisojen viehätys on siinä, kuinka se asettaa joukon maita vastakkain ja päästää meidät vertailemaan käsityksiämme niistä. Zidanen ja sen italialaisen kaverin yhteenotto nostaa pohjavirtoja näkyviin esimerkiksi tuolla Vapaapotkujen kommenteissa tai vaikkapa Korennon elämässä tai Hanhensulan ja Rauno Räsäsen blogissa, etenkin tässä merkinnässä.

Italialaiset ”ovat” sellaisia, ranskalaiset ”ovat” tällaisia ja saksalaiset ”ovat” jonkinlaisia. Niin kuin brassit pelaavat iloista ja kaunista sambafutista, italialaiset tylsää catenacciota, saksalaiset konemaista jauhamista ja Hollanti totaalista jalkapalloa. Vai pelaavatko? En tiedä, kertokaa te.

Mikä tekee jostain maasta suosikkimme, mikä saa meidät satunnaista ottelua katsoessamme toivomaan toisen voittoa? Maan pelityyli tai -kulttuuri? Joku entinen tai nykyinen huippupelaaja? Sympatia tai antipatia jotain maata kohtaan? Muu, mikä?

Suomessa tunnettuja tekijöitä ovat ainakin ”Ruotsin vihaaminen”, ”heikomman puolelle asettuminen” ja ”poliittiset mieltymykset” jääkiekon historiallisena alalajinaan ”Tshekkoslovakia vastaan Neuvostoliitto”.

Vuoden 2006 jalkapallon MM-kisoista meni maku sillä Zinedine Zidanen ja Marco Materazzin siunaamalla hetkellä.

En näe Italiaa maailmanmestarina, en usko mestarin jäähyväisottelua todeksi, en voi kuvitella jalkapallontäyteisen kesän todella huipentuneen todelliseen antikliimaksiin.

Rangaistuslaukauskilpailulla ei ole tämän antikliimaksin kanssa mitään tekemistä. Jos 120 minuutin pelin jälkeen tilanne on tasan, rangaistuslaukaukset ovat oivallinen ja harvinaisen mielenkiintoinen tapa päättää ottelu. Puheet onnenkaupasta ovat roskaa. Rankkarit mittaavat mitä suurimmissa määrin kykyä. Kykyä keskittyä ja suorittaa koko maailman katsellessa.

Mutta yksi italialaisen miehen rintalastaan kohdistunut pukkaus meni ja nollasi kisat yhdellä iskulla. Nollasi kisat, nollasi jalkapallon.

Onko jalkapallo vitsi? Jalkapallo on vitsi.

Anil Dash on editoinut netin parhaista Zidanen pääpukkaus -animaatioista koosteen, Zidane World Cup Headbutt Animation Festivalin.

Ne ovat ohi nyt, siispä pihalle julkaisujärjestelmästä viimeiset kisalinkit.

• Joukkueiden lempinimet.
• Lenkkariputiikki Popoissa huutokaupataan MM-kisojen henkeen kustomoituja Adidaksia: Ghana, Argentiina ja Australia. Kenkien maalaukset ovat jmonen käsialaa.
• Materazzi — suurimmat iskut via JS
• Kesähyeenamme bongasi mittavan kommenttiketjun Zizoun ja Materazzin ”keskustelusta”.

Ilta-Sanomain verkkolehti analysoi Jarkko Niemisen eilistä Wimbledon-tappiota:

Nieminen ei saanut murrettua ainoatakaan vastustajan syöttöä ja onnistui ainoastaan melkein pitämään omat syöttönsä. Se ei tämän tason tenniksessä riitä.

Minä kun en ymmärrä tennistä enkä matematiikkaa, jäin ihmettelemään. Että minkä tason tenniksessä sitten riittää, jos ei murra ainoatakaan vastustajan syöttöä eikä pidä omiaankaan?

YLE tuli, näki ja hankki kolmeksi vuodeksi Mestareiden liigan TV-oikeudet. Asia on sinänsä mainio ja näkeepähän taas kunnon pelejä jostain muualtakin kuin maksullisilta kanavilta. Juttua sivuaa myös Valkku.

Silti tuli heti pieni pelko puseroon.

Miettikää tätä: UCL starttaa joskus syksyllä ja kisastudiosta löytyy yllätys, yllätys, Suomisen Tapsa ja aina miellyttävä Miksu Paatelainen. Ja paketin kruunaa tietenkin selostaja Hoopi ”David Trezequet” Hänninen. Suomista ja Hännistä lomittaa luonnollisesti Bubi Wallenius. Kiitos ja näkemiin.

Siitä on leikki kaukana ja äkkiä tulee ikävä jopa Matti Eveä, Pasi Rautiaisesta puhumattakaan.

Minulla olisi toki tarjota YLE:lle mainio ratkaisu: Laitetaan studioisännäksi Riku Riihilahti tai vaikka Anna Sorainen. Kommentaattorit akselilta Keke Armstrong — Pasi Rautiainen — Jukka Rönkä — Juha Malinen. Sen jälkeen kermaksi kakun päälle tämän hetken selkeästi paras futisselostaja Tuomas Virkkunen.

Asiat eivät tietenkään ole aina niin yksioikoisia, mutta saahan sitä aina unelmoida.

Eilen Dennis Bergkamp, tänään Johan Cruijff.

Aina avulias Wikipedia kertoo Cruijffista, että tälläkin urheilusankarilla on oma legendaarisiin ja mahdollisesti hämmentäviin lausuntoihin perustuva kielensä, Cruijffiaans.

Letkautuksista muutaman sopii nostaa esille näin sunnuntaisen jalkapallon MM-finaalin alla. Ranskalaisten on syytä pitää mielessä Cruijffin toteamus italialaisista:

Italialaiset eivät voi voittaa meitä, mutta me voimme takuulla hävitä heille.

Filippo Inzaghista Cruijff on sanonut seuraavaa:

Katsokaas, oikeastaan hän ei osaa lainkaan pelata jalkapalloa. Hän vain on aina oikeassa paikassa.

Nyt se on täällä. Niin mikä siis? No Tirsamaa tietenkin.

Kyseessä on netin kuumin (pienellä värityskirjalla) blogi heti Avokatsomon jälkeen.

Salibandytoimittaja, pesisfani ja (ehkä) entinen liigapelaaja Timo Mäkynen kirjoittaa puujalkablogissaan muun muassa KaMasta, Tuskasta ja vähän myös sählystä.

Kokeile itse.

Hollannin MM-kisaesitykseen pettynyt Avokatsomon lukija kaipaa Dennis Bergkampin aikoja ja lähettää muistutukseksi linkin tähän hollantilaisen NOS-kanavan tribuuttiin ”The Icemanille”.

Mahtava pätkä.

Kuten tavallista, Wikipedialla on lisätiedonjanoisille kattava artikkeli Dennis Nicolaas Maria Bergkampista.

Voiko nainen pärjätä miehelle tenniksessä (tai salibandyssa tai ja niin edelleen)?

Ja jos voi tai ei, mitä sitten?

Kanadalainen Ilkka Kokkarinen kirjoittaa.

Olisi mukava kuulla lisää feministisestä urheilusosiologiasta.

Maailma, joka valmistautuu samaan aikaan sekä jalkapallon MM-kisojen välieriin että Serie A:n legendaaristen joukkueiden tiputtamiseen sarjaportailla alaspäin, tarvitsee annoksensa jalkapallotaidetta. Jalkapallo ei ole vain likaista.

Salibandyliiton pelaajasiirtolista vahvistaa kesän mielenkiintoisimman huhun: Aki Halko on Espoon Oilersin miehiä.

Ensi kauden säkenöivimmästä kolmoskentästä taitaa löytyä siis akseli Halko—Tedy Salutskij. Kun Halkon mukana Tampereelta Espooseen vaihtaa vielä joku Pekka Nieminen, niin ratkesiko kevään 2007 Suomen mestaruus jo tässä?

Toistaiseksi uutisoimattomia siirtoja listalta löytyy myös yksi Turun Palloseuran divarijoukkueeseen liittyen: Juha Tauriainen siirtyy OLS:sta Tepsiin.

Tauriaisen (tämänhetkisestä) pelaajakortista ja liiton historiatilastoista voimme kaivaa tiedot, että heinäkuun lopussa 25 vuotta täyttävä Tauriainen on pelannut kausina 2001—2006 yhteensä 111 liigaottelua, joissa tehoja on kertynyt 32+22=54. Jäähyminuutteja on kaikkiaan 52.

Päättyneen kauden tehot Tauriaisella olivat 29 ottelussa 12+11=23.

Väki vähenee, pidot paranee? Mutta samalla MM-kisat tuntuvat yhtäkkiä hiljenneen kun pelitulva loppui.

Aku Ankka, Suomi ja Englanti. Saarivaltakunnan ylpeys ei ole ykkössuosikkini, mutta kuinka voisi olla tuntematta myötätuntoa? Se alkaa jo rankkarikisan häämöttäessä.

Seuraavaksi syynätään Svenniksen anti Englannin maajoukkueelle. Tässä Guardianin näkemys.

Puukonheiluttajat ovat ilmeisesti siirtyneet Naissalibandy.netiin kun Jykä on joutunut jo poistelemaan pahimpia ja muistuttamaan käytöstavoista. Ei miesten puolella minun mielestäni ihan tuollaista ole. Mikä ei tietenkään tarkoita, että puukottajat eivät olisi miehiä.

Jotkut ilmeisesti viitsivät kuitenkin vielä valmentaa naisjoukkueita nyppien samalla tikareita selästään.

Kemppinen kirjoittaa reilun kaupan jalkapallosta.

Entäpä naisnäkökulma MM-kisoihin: Soccergirlz vai Nainen ja pallojournalismi?