Italia voitti. Hyvä. Minä en ole ollut Ranskan puolella edes (Ranskan) vallankumouksessa, kirjoittaa blogissaan valtiotieteen tohtori ja historiantutkija Jari Sedergren.
Ehkä yksi jalkapallon MM-kisojen viehätys on siinä, kuinka se asettaa joukon maita vastakkain ja päästää meidät vertailemaan käsityksiämme niistä. Zidanen ja sen italialaisen kaverin yhteenotto nostaa pohjavirtoja näkyviin esimerkiksi tuolla Vapaapotkujen kommenteissa tai vaikkapa Korennon elämässä tai Hanhensulan ja Rauno Räsäsen blogissa, etenkin tässä merkinnässä.
Italialaiset ”ovat” sellaisia, ranskalaiset ”ovat” tällaisia ja saksalaiset ”ovat” jonkinlaisia. Niin kuin brassit pelaavat iloista ja kaunista sambafutista, italialaiset tylsää catenacciota, saksalaiset konemaista jauhamista ja Hollanti totaalista jalkapalloa. Vai pelaavatko? En tiedä, kertokaa te.
Mikä tekee jostain maasta suosikkimme, mikä saa meidät satunnaista ottelua katsoessamme toivomaan toisen voittoa? Maan pelityyli tai -kulttuuri? Joku entinen tai nykyinen huippupelaaja? Sympatia tai antipatia jotain maata kohtaan? Muu, mikä?
Suomessa tunnettuja tekijöitä ovat ainakin ”Ruotsin vihaaminen”, ”heikomman puolelle asettuminen” ja ”poliittiset mieltymykset” jääkiekon historiallisena alalajinaan ”Tshekkoslovakia vastaan Neuvostoliitto”.
Minua kiehtoo kliseisesti ”iloinen jalkapallo”, eli hyökkäysvoittoisesti paljon maaleja. Odotin sitä Brasilialta, mutta yllättäen Saksa olikin mukavin.
Toiseen suuntaan vaakakupin kääntää pienet epäurheilijamaiset tekoset. Englanti ja Crouch rupesi v****amaan oikein kunnolla, kun näin sen hiuksistarepimismaalin.
Ja sitten jos ei muuten, niin altavastaajan kannalla. Tai patonginpurijoita dissaten.
Olen kannattanut yli 20 vuotta sinisiä, koska nuori isäni näytti 1984 Platinilta, liikkuikin aivan samalla tavalla. Pienen tytön emotionaalinen valinta siis.
Nykyään joukkueen (ja Olympic Lyonnaisen) kannatuksen perustelevat rakkaat ranskalaiset futishullut ystävät. Mielestäni patonkipalloilijoiden väitetty ylimielisyys on yksi naurettava myytti muiden jalkapallosteretypioiden joukossa, mutta kaipa sitä, kuten muitakin, on ylläpidettävä mailman tappiin.
Kiittää ja kuulisi näitä tarinoita ja perusteluja mieluusti lisää.
Ensimmäistä kertaa FC Futura (Porvoo) pelasi junioreiden Helsinki-cupin finaalissa.
Mieltä lämmittää maanantain Uusimaa-lehden haastattelut,jossa pelaajat & valmentaja myöntävät rehdisti hävinneensä paremmin PELAAVALLE joukkueelle finaalin ( 0-2 ).
Kun joukkueen kotisivuilta vielä lukee ryhmän sääntöjä,tavoitteita ja harjoitusten läpivientiä,tulee erityisen hyvä olo.Toivottavasti pojat jaksaa!
Näitä tuli väkisin verrattua MM-kisoissa tapahtuneisiin typeriin temppuihin.Eivät Futuran pojat olleet lienee löytäneet itselleen esikuvia ainakaan niistä kisoista?
- respect futuralle -
( en ole seuran ihmisiä )
Avokatsomo 2003—2008