Yksi urheilukulttuurin suurimmista valheista on, että vain voittajat muistettaisiin.

Vain voittajat muistetaan. Roskaa.

Urheilun maailma on täynnä hävinneitä, jotka muistetaan hyvyydestä, jotkut jopa parhaudesta. On jalkapallon Unkaria 1950-luvulla ja Hollantia 1970-luvulla. On kaunis Kamerun MM-Italiassa vuonna 1990. On Juha Mieto ja Lake Placidin olympialaiset. On Miikka Kiprusoff ja Calgary Flames NHL:n pudotuspelien finaaleissa vuonna 2004. On Mika Kohonen ja salibandyn MM-kisat. On Markku Uusipaavalniemi.

Tarinat muistetaan.

On Eddie Edwards. On Jamaikan kelkkailujoukkue. On Todd Bertuzzi.

Muistatko Niki Laudan kolmesta F1-maailmanmestaruudesta vai häkellyttävästä onnettomuudesta Nürburgringillä? Mitkä tarinat elävät?

Kumpi on Serie A:n mestari keväältä 2006, Juventus vai Internazionale?

Tarinat muistetaan, ja kun tarinoita kerrotaan myydään, myydään meille sellaisia epä-älyllisyyksiä kuin että vain voittajat muistetaan.

Ihmiset, vaatikaa kielenkäytöltä enemmän.

Kirjoituksen kommentointi on suljettu.
Kirjoitusten kommentointi suljetaan 30 päivää kirjoituksen julkaisun tai viimeksi jätetyn kommentin jälkeen.