tiistaina 1. elokuuta 2006
Sijoittuminen ei ole kehittymistä
Antti J. Peltonen kirjoittaa viimeisimmässä Urheilulehdessä (30/2006) suosikkiaiheestaan, kotimaisesta jalkapalloilusta, otsikolla Arvoituksia & kysymyksiä & vastauksia.
Kolmelle aukeamalle yltävä juttu on vaikeaselkoinen jopa AJP-asteikolla, mutta löytyypä siitä silti muutama tähtihetki. Kuten esimerkiksi:
Mitä merkitystä on sijoituksilla, jos niiden hakeminen viivästyttää, jopa tuhoaa sekä joukkueiden että niiden sisällä operoivien ihmisten, muidenkin kun pelaajien ja valmentajien kehitystä?
Sitä jäin miettimään, että muuttuuko taitojen kehittäminen missään vaiheessa yksinomaa taitojen hyödyntämiseksi — ja jos muuttuu, niin missä vaiheessa?
Kommentit
-
Hyvä pointti. Olikohan se Summanen, joka sanoi, että maajoukkueessa hänen pelaajansa olivat melkein täysiä laseja, joista piti saada vain vahvuudet käyttöön. Seurajoukkueen valmennuksessa ehti enemmän sitten panostaa lasin täyttämiseen.
Oon sitä mieltä, että maailman huipulla pelataan erityisvahvuuksilla ja niitä kehitetään maailman tappiin asti, mutta samalla myös hyödynnetään. Pakko kehittää, koska pallon kanssa ei ole koskaan valmis.
Jotenkin muutenkin taidamme ajatella kehityskeskeisesti: aina on jotain lisää mitä voisi tehdä paremmin. Kuitenkin, huippu-urheilijan on päästävä pelaamaan huipputasolla kovia ja tiukkoja matseja paineessa. Sinne ei koskaan pääse, jos sijoituksilla ei ole merkitystä. Henkinen kanttikin on kehitettävä ominaisuus.