Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2006

Tiiseritraileri

Suomen cupin välierä oli kaikin puolin erinomainen tiiseri paitsi Turun Palloseuran pelaajille ja toimijoille, myös turkulaiselle salibandy-yleisölle.

Pelaajat kuten Mikael Lax ja Harri Karjala näkivät pärjäävänsä Suomen parhaita vastaan. Jopa maailman parhaita.

Valmentajat saivat jälleen yhden todisteen pelikirjansa toimivuudesta — myös hallitsevaa Suomen mestaria vastaan. Edustuksen taustaryhmä sai 908 katsojan konkreettisen todisteen siitä, että Turussa on mukavasti huippusalibandyn ystäviä. Katsojat näkivät TPS:n haastavan Salibandyliigan huippujoukkueen… tasaväkisesti?

Mikähän sana olisi sopivin valinta tässä maailmassa, jossa kaikki liigajoukkueetkaan eivät haasta toisiaan tasaväkisesti?

Espoon Oilers teki kaikkensa markkinoidakseen kansallista salibandyhuippua turkulaisille. Nyt se on sitten enää meistä kiinni, mitä ensi keväänä tapahtuu.

Hintikka välierän jälkeen

Espoon Oilers voitti Turun Palloseuran salibandyn Suomen cupin välierässä 6—3. Yllä Oilersin kapteeni Jaakko Hintikka Avokatsomon pikahaastattelussa. Huomio: kuva ja ääni eivät ole videopätkässä synkassa. Sori.

Petteri Nykyn ja Ray Backmanin sekä Tero Tiitun ja Paolo Keinäsen kommentit myöhemmin, mikäli tiedotustilaisuuden taltiointi on tuottanut tarpeeksi kelvollista teknistä laatua.

Heikossa Happeessa

Salibandysta kiinnostuneelle päivän IS Veikkaaja on mielenkiintoisin vähään aikaan, luulisin.happee.jpg Skuuppi Happeen kuvioista, tietysti, mutta myös maalivahtiartikkeli, jossa Markus Suntila laukoo arastelematta.

Taktiikoista ja pelikirjoista en tiedä mitään, mutta lauantaina HIFK:ta vastaan Happee näytti joukkueelta, jonka itseluottamuksen jatkuva häviäminen on vienyt. Rekan valoihin jähmettyneen peuran silmät, oikeidenkin asioiden tekeminen vähän väärällä hetkellä, outo flegmaattisuus josta hetkittäin havahdutaan ylikovaan yritykseen, ylivaikeat ratkaisut pallon kanssa, vaihtoon tulevien vitun huutamiset ja mailojen paiskomiset silloinkin, kun vaihto ei ollut mennyt erityisen huonosti, takaiskun jälkeen vaihtoon tulevat pelaajat, jotka ensimmäiseksi hakeutuvat valmentajan luo selittämään kiivaasti, mitä (muiden?) olisi tilanteessa pitänyt tehdä.

Taustajoukoista homma ei ainakaan ollut kiinni, kun penkin takana päivysti seitsemän mustapaitaa.

Tietäen, keitä Happeessa pelaa, olisi melkein tehnyt mieli sanoa, että hei, kyllähän te salibandyn osaatte, sen kun lopetatte turhan jännittämisen ja alatte pelata. Vaan paljon hävinneessä joukkueessa asiat ovat solmussa ja kaikki vaikeaa.

Pelikirjasta 9/10

Happee hävisi eilen HIFK:lle Pasilassa. Kymmenestä pelaamastaan ottelusta Happee on hävinnyt nyt yhdeksän.

Kuka analysoisi Happeen valmentaja Juha Hirvosen pelikirjan?

Kun päivä pari sitten esitin TPS:n Ray Backmanin ja Atte Juutin pelikirjan olevan kunnossa, esitystäni kommentoitiin kysymällä, eikö TPS:n miehistöllä monen muunkin joukkueen pelikirja olisi divarissa kunnossa. Ja tosiaan, voisihan se olla.

Samaa, liigassa, voisi kuvitella Happeen nimilistaa katsomalla.

Mitenhän jyväskyläläisen SC Bluesin päävalmentaja Juhani Hynysen pelikirja Happeeta peluuttaisi? Ykkösdivarin itälohkossa Hynysen pelikirjalla on tullut yhdeksän voittoa yhdeksästä ottelusta.

Mä lehden luin

Uusi Salibandy-lehti kolahti eteisen matolle.

Mikä lie se Erän valmentajan Petteri Bergmanin mainitsema kuvio kolmois-sluts. Kuulostaa ainakin kiehtovalta.

Ja Happeelle spekuloidaan jo seuraavaa päävalmentajaa. Jutun perusteella joukkueen tilanne kuulosti vielä huonommalta kuin tuloksia katselemalla. Pitääpä lähteä tänään Pasilaan katsomaan, miltä se luonnossa näyttää.

Aamun Helsingin Sanomissa Ari Virtanen siteerailee Jouni Laakkosen keskustelunavausta nykysalibandyn kovuudesta.

Mutta NST:n sivuilla kerrotaan, millaista oli päästä liigajoukkueen mukaan reissuun.

Onko mitään aihetta, joka naissalibandyssa ei lipsuisi puukonheitoksi?

Hämeenlinna, ZERO points

Salibandyliigan jokaisessa ottelussa palkitaan tänä vuonna Kopparberg-pelaaja. Tähän asti palkinnot ovat jakautuneet seuraavasti:

1. Mika Savolainen, Trackers 7

2. Jyrki Holopainen, OLS 2

3. Tom Strömsten, Erä 2

4. Aki Seppälä, NST 2

5. Jussi Viitanen, Classic 2

Trackersin Mika Savolainen on saanut palkinnon siis seitsemän kertaa.

Trackers on pelannut yhdeksän peliä tähän mennessä Salibandyliigassa. Kahta peliä lukuun ottamatta valinta on mennyt samalle miehelle.

Savolainen on saanut Kopparberg-palkinnon Trackersin jokaisessa viidessä kotiottelussa tällä kaudella. Lisäksi Savolainen on saanut palkinnon kauden kahdessa ensimmäisessä vieraspelissä (OLS ja HIFK).

Savolainen sai Kopparberg-palkinnon jopa Classicia vastaan, vaikka hän sai ottelussa punaisen kortin ja lensi suihkuun.

Tarvitseeko tätä enää selvemmin sanoa? Hämeenlinnassahan ei missään tapauksessa vedetä kotiinpäin. Avokatsomo lähettää lämpimät onnittelut Savolaiselle jo nyt kisan voitosta.

Pelejä on vielä paljon jäljellä, mutta tuskin kukaan voi voittaa häntä enää. Tätä tahtia Savolaiselle tulee vähintään 15 osumaa kyseisessä kisassa, koska Trackersilla on vielä 8 kotipeliä jäljellä.

Kun Salibandyliigan suuret miehet juonivat kyseistä palkintoa ennen kauden alkua, tämä oli varmasti juuri sitä mitä he halusivat siltä: tiukka ja mielenkiintoinen kisa ja sponsori on tyytyväinen.

Kumma juttu muuten, että myös Juho Järvinen johtaa IS Tähtipörssiä ylivoimaisesti. Okei, 22 maalia on huikea suoritus, mutta silti…

Puhtaita taklauksia

Tuo Jouni Laakkosen keskustelunavaus salibandyn suunnasta NST:n blogissa.

Ja yksi sen kommenteista:

Tuomareilla pitäisi olla selvät ohjeet siitä, että selvästi vahingoittamistarkoituksessa tehdyistä taklauksista tulee aina vähintään 5 min. tai mieluummin punainen kortti eli 5+20.

Luulen, että ohjeet saattavat hyvinkin olla. Vaan millainen on se taklaus, joka kaikkien osapuolten mielestä täyttää kriteerit?

Rumia otteitahan käyttää vain vastustaja. Ja tuomari vain halusi taas päteä.

Backmanin-Juutin pelikirja kunnossa

Se salibandyn ykkösdivarin ensimmäinen kolmannes on sitten takana. Ja TPS on edelleen voittoputkessa, kun SBS Pori kerran kaatui eilen Porissa maalein 8—5.

Tämän kirjoituksen otsikossa lukee Backmanin—Juutin pelikirja kunnossa. Se on huono otsikko sikäli, ettei minulla ole tässä esittää pelianalyysiä sen puolesta. Mutta jos vaikka käyttäisimme aihetodisteita? Mikä voisi kertoa siitä, että Ray Backmanin ja Atte Juutin pelikirja todella on kunnossa?

Voisiko se olla vaikka fakta, ettei TPS ole kauden yhdeksässä ottelussaan kertaakaan päästänyt yli viittä maalia eikä kertaakaan tehnyt alle viittä?

TPS:n päästämien maalien määrät kauden otteluissa ovat 5, 3, 2, 5, 4, 2, 4, 2 ja 5. Ja samaan aikaan tehtyjä maaleja on 8, 6, 9, 7, 9, 6, 5, 6 ja 8. Yhdistellään näitä miten vain, niin ei TPS:ltä saa teoreettisestikaan pois kuin yhden sarjapisteen nyt saavutetuista 18:sta.

Laiha lohtu

Eilisen ChelseaCeltic-tappion jälkeen manageri Alex Ferguson lohdutti rankkarissa epäonnistunutta Louis Sahaa isällisesti:

Sahalla ei ole ongelmia. Olen varma, että hän tulee vielä jossain vaiheessa uraansa epäonnistumaan rankkarissa samalla tavalla.

TASEen sivuilla Sipan 2+10-palstan selostuskilpailu on ratkennut, tosin näköjään ammattilaisetkin otettiin mukaan. Pätkä on silti (vai siksi) viihdyttävä.

Suomi on maailman paras salibandyssa. Tai ainakin Tampere. Tai ainakin Pro Stars. Ikämiehissä. Tavallaan epävirallisissa. Mutta silti. Nuoremmille mallia, nih.