5-vuotias poika pelaa Dance Dance Revolutionia.
Pyydän apuanne, hyvät Avokatsomon lukijat. Me Avokatsomon kirjoittajat olemme viime päivinä heränneet miettimään, mitä haluamme Avokatsomon kommenttiosastolta. » Lue koko juttu

Kuva: shapeshift. (cc, by-nc-sa 2.0)

Kuvasta kiitokset Juhani Järvenpäälle.

Pallonriistossa oli tällä kertaa jotain huomautettavaa.
SBS Rupun vieraillessa viikolla Tapanilassa oli joukkueella matkassa myös kalentereita. Sellainen toki ostettiin ja asialliseksi ja hyvällä maulla toteutetuksi todettiin. Viikon Anna kertoi, että Espoon Bluesin naisten jääkiekkojoukkue on tehnyt oman kalenterinsa ja kysyi joukkueen edustajalta, eikö moinen aliarvioi naista.
Linkitetäänpä tännekin, kuinka lehtijuttu kuvitetaan kun aikaa on rajallisesti. Ja Tuomo Björkstenin kommenttipuheenvuoro edelliseen.

Valokuvatorstain 32. haaste, aiheena ponnistus. Kuva kuuluu myös Avokatsomon jännityssarjaan ”Ei maalia”.
AC Haki otti eilen helpot pisteet Pirkoilta. Huolimatta siitä, että vantaalaisten toiseksi paras pistenikkari Jukka Kantola oli katsomossa pelikieltonsa takia.
Vanhempi Kantolan veljeksistä otti punaisen kortin Hakin edellisessä ottelussa Trackersia vastaan. Airport citystä kuuluneiden huhujen mukaan Kantola pyysi punaista kortti erotuomari Mikko Alakareelta, ja myös sen sai. Ainakin Hakin otteluraportin mukaan kortti vilahti helpohkosti. Tiedä siitä sitten.
Kortillaan Kantola paranteli asemiaan liigan jäähypörssissä. Muistaakseni kauden avauspressissä moni veikkaili tilaston kärkipäähän Häkkistä, Salutskija ja Savolaista. Hyvin näyttävät ennustukset pitäneen kutinsa. Ainoastaan Haki-kaksikko on kiilannut väliin.
Kävin läpi kirjahyllyyni arkistoitujen Urheilulehtien kannet. Jarkko Nieminen on ollut nimenä kannessa harvemmin kuin olisin muistanut.
Risto Pakarinen kertoo, millaista oli olla jääkiekon SM-liigaottelun VIP. Ei kovin kummoista.
Nelosen IS Urheilu-uutisissa on tänään asialistalla salibandyä.
Kello 23.10 alkavassa lähetyksessä pohditaan Salibandyliigan uuden pudotuspelisysteemin järkevyyttä. Ääneen pääsee muun muassa Erän valmentaja Petteri Bergman.
Kannattaa ehkä tsekata.
Super Bowl XLI:hin on enää alle kaksi viikkoa aikaa, joten viimeistään nyt kannattaa aloittaa Kainalopallokornerin lukeminen.
Indianapolis Coltsin ja Chicago Bearsin ryminä alkaa MTV3:lla Suomen aikaa maanantaiaamuna 5.2. kello 1.25. Oskari Saari selostaa.
Lappeenrannan NST:n blogissa Antti O. Arponen laskeskelee, milloin seuran vahva juniorityö vuosina 1984, -85 ja -86 syntyneiden poikien ikäluokissa tulee näkymään miesten edustusjoukkueessa.
Arponen huomauttaa, että urheilijan paras ikä on 25—30-vuotiaana, ja päätyy toteamaan:
NST:n kasikutoset ovat 25-vuotiaita syksyllä 2011. Viimeistään silloin rutiini liigapeleissä alkaa riittää.
Nimimerkki X-Paroni kysyy tänään Avokatsomon kommenttiosastolla, puuttuuko TPS:n edustusjoukkueen toiminnasta pitkäjännitteinen toiminta. Vastaukseksi veikkaisin: puuttuu. Varsinainen pitkäjännitteinen toiminta on ollut ellei mahdotonta niin kovasti hankalaa, kun edustusjoukkueen ja junioritoiminnan arjet eivät ole kohdanneet.
Ensimmäiseksi ”oikeaksi” TPS-ikäluokaksi voitaneen laskea vuonna -88 syntyneet, joista rakentuu runko vasta seuran A-juniorijoukkueelle. Ja rakentuu aina kevääseen 2009 saakka.
On osaksi TPS:n oma, osaksi muiden tekijöiden (kuten Avokatsomon kirjoittelun) vika, että TPS:ään kohdistuu kovat odotukset ja ulkoiset paineet. Mutta kun pitkäjännitteisyydestä puhutaan, täytyy todella puhua pitkäjännitteisyydestä.
Miten pitkä aika onkaan vuoteen 2011!
Suomalaisjoukkueiden epäonni tuomari- ja toimitsijaratkaisuissa on noteerattu myös Sveitsissä. Tuore Unihockey.ch-lehti katsoo ei-ihan-totisesti kristallipalloon, ja vuonna 2007 on odotettavissa lisää lunta tupaan. Syksyn U19-kisoissa nimittäin Sveitsi sijoittuu ylättäen hopealle, kun maan sählypamppu Renato Orlando on fiksannut sarjaohjelman niin, että Suomi ja Ruotsi kohtaavat jo välierässä. Siinä Suomen poikien uusi valmentaja Petteri Nykky polttaa päreensä, kun Suomi saa jatkoajalla kaksi viiden minuutin jäähyä.
Der neue U19 trainer Petteri Nykky droht mit dem Austritt aus dem IFF, nachdem sein Team in der Overtime zwei Fünfminutenstrafen erhielt: ”Alles Mafia!”
Jännä, miten salibandyn ykkösdivarin länsilohkon toinen kolmannes muutti lohkon ilmapiirin. TPS:n konttaus on luonnollisesti herättänyt ihmiset: miten voi olla että ensimmäisestä yhdeksästä ottelusta täydet 18 pistettä ottanut joukkue pelaa surkean vuodenvaihteen ja kasaa seuraavista yhdeksästä ottelusta vain 8 pistettä? » Lue koko juttu
Billy Tibbetts jätti Kerhon.
Ja suuntasi IFK:hon.
Kummallista. Tästä kai saadaan lukea huomisen lehdistä lisää. Toki Sihvoselta löytyy jo parempaa tietoa asiasta.
Maanantain kunniaksi muutamia poimintoja:
Pressikatsomo pyörittelee Suomen suurimman salibandykeskuksen Arena Centerin toimintaa. Myllypuron hallin entisen ykköskentän tilalle aukesi vuodenvaihteessa keilahalli. Parempi jättää itse kommentoimatta, kun samaisen Arena Centerin toimari sattuu päättämään myös allekirjoittaneen peliminuuteista.
Viikonloppuna tultiin alas mäkihyppytornista pahannäköisesti. Etelä-Afrikassa puolestaan futismatsi meni aavistuksen plörinäksi.
Tuomas Nyholm laittaa pillit pussiin ja lopettaa Ilta-Sanomien NHL-blogin pitämisen. Jotkut jäävät kaipaamaan, jotkut eivät.

SSV:n maalivahti Mikko Alangon nilkkaojennus tekee tyhjäksi OLS:n Anssi Soinin rankkarin. Ja taustana tuo iänikuinen palokaappi.
Hetkeä aikaisemmin Juha Mäki teki toisessa päässä saman Lauri Kapaselle.
Sanojakin: Kirjailija Juha Seppälän blogissa keskustellaan siitä, jyrääkö urheilun kieli kulttuurin.
Soitin juuri Jyrki Paajaselle, jolla oli terveisiä Naissalibandy.netin lukijoille: sivustoa eilisestä päivästä alkaen vaivanneiden teknisten ongelmien syyt on tiedossa, ja niille uskotaan löytyvän ratkaisu alkuviikosta.
Lisäys: Naissalibandy.net toimii toistaiseksi Kotisivukoneen varaosoitteesta.
Tuoreimmassa Urheilulehdessä (3/2007) on Lauri Karppisen juttu Harvinainen umpikuja, jossa pohditaan Kiira Korven suhdetta mediaan.
Mikä kuitenkin tärkeintä, Kiira Korpi on edelleen kaunis. Poikkeuksellisen kaunis.
Kiira Korpi, 18, on yksi maailman parhaista taitoluistelijoista. Hän on poikkeuksellisen kaunis ja valovoimainen urheilija — —.
Ja niin edelleen. Aiemmin tässä sarjassa:

Väinämöisen kenttä, Helsinki 19.1.07 klo 12.20.
Hieno laji, hienot puitteet.
Eksyin eilen katsomaan Suomen futsalmaajoukkueen EM-karsintaa. Suomi kohtasi karsintojen avausottelussa Armenian Vantaan uudella Energia Areenalla.
Suomi voitti ottelun hienosti 5—3-lukemin.
Peli oli vauhdikasta ja tilanteita syntyi tiuhaan tahtiin kumpaankin päähän. Silti karsintaottelu ei aivan vastannut mielikuviani äärimmäisen teknisestä ja taktisesta pelimuodosta.
NHL Blog Centralissa Lämäri ei ole Risto Pakarisen mielestä kaikkien aikojen paras jääkiekkoelokuva. Minun mielestäni on, tosin se taitaa olla ainoa, jonka olen nähnyt.
Taidan kyllä nyttemmin pitää siinä eri asioista kuin silloin joskus.
Löytyy Ruotsistakin sentään naispuolinen salibandybloggari.
Otsikko Keskisuomalaisessa: Matti Nykänen yhdyskuntapalveluun nimikkomäkeensä.
Jyväskylän Taulumäelle muuttanut ex-mäkikotka Matti Nykänen suorittanee vaimonsa Mervi Tapolan pahoinpitelystä tuomitun 57 tunnin yhdyskuntapalvelun nimikkomäessään Jyväskylän Laajavuoressa. Nykänen on itse ollut aktiivisesti yhteydessä hyppyrimäkeä ylläpitävään Laajavuori Oy:hyn, joka on näyttänyt hankkeelle vihreää valoa.

Hai! Maista lapikastani kurja!
FBT Porin Tomi Collander torjuu ja irtopallon perään irvistelee vanha ystävä Ville Veikkolainen. Collander alkaa vähitellen saavuttaa vakioesiintyjän statuksen Avokatsomossa, tämä on jo kolmas kerta kuvissa. Venytyksellä se alkoi.
Ja otsikko, se on löyhä lainaus uudesta Vares-leffasta. Yksi siteeraus kuultiin myös TPS — FBT Pori -ottelun alussa, mutta niinpä vain lähtivät pisteet kasitietä pohjoiseen.

Helsingin urheilutoimittajien turnauksessa Iltalehti/MTV3:n laukaus ohittaa Canal+:n maalivahti Jani Alkion mutta kimahtaa vain tolppaan.
Teillä on siellä Avokatsomossa oltu viime aikoina kovin kuvapainotteisia, sanoi yksi osallistuja.
Pudotellaan linkkijonosta muutama maininnan arvoinen:
NST:n blogissa Antti O. Arponen listaa NST:n kaikkien aikojen kolmekymmentä parasta poikajunnua, kun mittarina käytetään poikain pelejä B-junioreina tai sitä nuorempina.
Kolmen kärki:

Aki Seppälä ja Petri Halonen yrittivät kolme kertaa juosta vastakkaisiin suuntiin saman pisteen kautta. Kolmannen törmäyksen jälkeen erotuomari Rainer Ehro lähetti kaksikon kahdeksi minuutiksi lepäämään.
Taiteilija Laurent Perbos’n (urheiluaiheisia) taideteoksia:
Kiitämme vihjeestä Kimmoa. Kuva: documents d’artistes.
Tämän viikon Urheilulehti (2/2007) panee kanteen Maria Sharapovan sopivan vilpoisassa vapaa-ajan asussa nostaakseen esiin lehdestä löytyvää Janne Eerikäisen tutkimusmatkaa naisten ja miesten eroihin tenniksessä.
Avokatsomon kommenttiosastoltakin tuttu päiväkirjailija Anderson on mieltä, että Eerikäisen artikkeli Viivi ja Wagner kentällä on paras naisia ja miehiä vertaileva urheilukirjoitus, jonka hän kuunaan on lukenut.
Kannesta huolimatta Andersonilla menee Urheilulehden lasku maksuun.
Jalkapalloilijanravitsemus.net on ravitsemustiedettä opiskelevan Janne Huovilan toimittama verkkosivusto kaikesta siitä miten ravitsemus tukee jalkapalloilijan jalkapalloilua.
Rantaan kiirineiden EC-liplatusten piti olla jo viimeiset, mutta huomasin, että meidän kaikkien suosikkipoika Niklas Jihde kirjoittaa Aftonbladetin kolumnissaan suomalaisesta kirouksesta.
Salibandyn siirtoaika umpeutuu tänään perjantaina. Siirtolistalle ilmestyy oletettavasti vielä jokunen mielenkiintoinen nimi ennen kuin rosterit kautta Suomen saadaan lukkoon.
Tammikuun tähänastisista siirroista tähän kirjattakoon esimerkiksi Joonas Dammert (Erä ⇒ HIFK), Karim Derdar (Gunners ⇒ Classic), Jyrki Paajanen (Floorball Hazards ⇒ LoSB), Toni Sihvonen (KOO-VEE B2 ⇒ B1) ja Tommi Tapio (Happee ⇒ OLS).
Kiekkoon koukuttunut Risto Pakarinen kertoo NHL Blog Centralissa, miltä kaikilta kanteilta jaloa lajia on tullut nähtyä.
Vaikkei tämä olekaan salibandyblogi, en voi olla miettimättä, montako samantyyppistä tarinaa meillä sählyhörhöillä on kerrottavanamme.
Telkkarissa alkaa piakkoin pyörimään Snickers Nutcase Teamin mainos.
Mukavannäköisessä mainoksessa vilahtaa myös tuttu lärvi salibandykentiltä.
Euroopan Cupin viimeiset laineet lyövät rantaan muun muassa Danne Bron-Sundbomin blogissa ja Oilersin sivuilla. Espoossa eivät varbergilaiset toimitsijat taida olla joulukorttilistalla. SWUP Innebandy puolestaan kirjoittaa:
Men att finnar har svårt när de gäller har vi sett många gånger förr. Det sitter liksom i ryggraden, än är de inte ikappp och de vet om det.
Se talvisodan perintö, kunniakkaalla taistelulla hyväksi kakkoseksi.
IKSUn finaalitappio Dietlikonille mietityttää ruotsalaisia. Sveitsi on nyt naisissa sekä maailmanmestari että Euroopan Cupin mestari. Kun Tanskan MM-kisoihin on viitisen kuukautta, Suomea ei enää edes mainita Ruotsin haastajana ja TV-näkyvyyden suhteen näyttää kuulemma huonolta.
Salibandya siellä ja täällä. Täällä tuli lauantaina nähtyä naisten ykkösdivarin Erä—OYUS, joka kohotti käsitystäni toiseksi ylimmän sarjan tasosta. Eikä se ihan huono ollut ennenkään. Sunnuntaina sitten Pasilassa HIFK—Pirkkala, josta yllätystulos teki odotettua paremman reissun. Ja pelikatkomusiikki oli, kuten HIFK:lla yleensäkin, minun makuuni.
Pirkkalaiset yrittivät kovasti tarjota numeroa 31 viidennen maalinsa syöttäjäksi, mutta erotuomari Esa Kitunen ei ostanut. Ilmoitti kuitenkin huomaavaisesti toimitsijapöydälle:
Kakkonen, ysi, ja kolmeykköselle kunniamaininta.
Parhaillaan pelattavassa Storvretacupenissa TPS C92 Valkoisen haaveet pudotuspelien A-sarjasta kariutuivat kahteen tappioon alkulohkon kolmessa ottelussa. Tappioista ensimmäinen tuli huonolla pelillä ja toinen erittäin hyvällä pelillä.
Valkoisen vastuuvalmentaja Perttu Kytöhonka raportoi jälkimmäisestä ottelusta TPS92.comissa. 7—3-voiton Valkoisesta ottanut Högalids IF, Ruotsin viime kauden toiseksi paras 92-joukkue, saa Kytöhongan varauksettoman ihailun mutta tekee miehen samalla surulliseksi:
Suomen taso ei olekaan huipulle haluavan pelaajan tai joukkueen oikea vertailukohta, kyllä se tässäkin ikäluokassa on Ruotsi. Lisää vaan treeniä. Samalla täytyy todeta, että kyllä on todella haikea ja surullinen mieli, että pojat eivät näitä pelejä kauden aikana Suomessa saa kuin yhden käden sormilla laskettavan määrän ja tuskin sitäkään. Halua riittäisi, mutta minkäs teet. Jos suomalainen lahjakas juniori haluaisi kehittyä naapurimaan pelureiden kanssa samaan tahtiin, hänen pitäisi melkein muuttaa Ruotsiin. Valitettavasti. Jotain tarttis liiton tehdä sarjajärjestelmille ja hyvin nopeasti. Kelkasta ollaan putoamassa ja pahasti.
Kytöhonka lupaa palata asiaan syvemmin. Avokatsomo seuraa silmä tarkkana.
Varbergissa on meneillään salibandyn Euroopan Cup. Tai Euroopan cup. Tai Eurooppa Cup. Tai Eurooppa cup. Tai Euro Cup. Tai EuroCup. Tai Eurocup. Tai EC.
Kansainvälisen liiton sivuilla se ainakin on European Cup. Tai sitten EC.
Kielitoimisto, Samuli?

Ruotsalainen erotuomari Martin Polverari vastaanotti pelin kovimman taklauksen Espoon Oilersin ja Greåker IBK:n välisessä ottelussa.
Kuva: Olli Laukkanen
Miten saada kuvia hämärissä halleissa? Mikä ensimmäiseksi urheilukuvausobjektiiviksi? Syövätkö innokkaat amatöörit valokuvaajilta leivän pöydästä?
Muun muassa näitä ikuisuuskysymyksiä pohditaan amerikaksi Photo.netin urheilukuvausfoorumilla.
Taas kolahti postiluukusta upouusi Salibandy-lehti. Selailin lehteä ja huomasin jonkun Mäkysen tehneen juttua Sveitsissä pelaavista suomalaisista. Mielenkiintoista.
Mitä muuta sieltä löytyy? Joku Hilska kirjoitti Salibandyliigan liian suurista tasoeroista. Pitänee paikkansa. Mielestäni Pete Joensuusta sanoi asiasta loistavasti tässä taannoin:
Tästä maasta voisi löytyä 14 joukkueen verran tarpeeksi hyviä pelaajia, mutta valitettavasti ne eivät jakaudu tasaisesti ympäri maata.
Matka jatkuu. Oho. Taas kirjoitetaan turkulaisesta salibandystä ja kirjoittajana on joku Laukka ja kuvia on kaivettu joltain Koskiselta. Kuvissa paistattelee kaksi perustepsiläistä. Toinen on se divarinparaspelaaja-Kekkonen ja kuka se toinen on? Tuiman näköinen ilme. Olen nähnyt sen jossain… Nyt muistan. Sama mies huusi minulle nuorten maajoukkueleirillä jokunen vuosi sitten:
Ojala, jätä ne majoneesit pois.
Herra oli kyllä oikeassa, vaikka en sitä myönnäkään.
Jos jotain surkeaa tietää tässä vuodessa jo olevan, niin vapaapainittomuus. SubTV lopetti WWE:n Raw- ja SmackDown-ohjelmien lähettämisen viime perjantaihin, ja niinpä showpaini, wrestling, urheiluviihde, sports entertainment on meiltä loppu.
Meiltä muun muassa jää näkemättä, kuinka Kevin Federline peittosi John Cenan. Toistaiseksi viimeiset Raw’n ja SmackDownin SubTV:n näyttämät jaksot kertoivat noin kuukauden takaisista tapahtumista.
Showpaini on tietysti suuri, suuri vitsi, mutta WWE:n ohjelmia katsellessa tuli mieleen, että showpainin seuraaminen tulisi olla pakollista kaikille urheilukulttuurin ystäville. Vähintään kuukauden ajan vuosittain. Wrestlingissä on nimittäin monia sellaisia mielenkiintoisia piirteitä, jotka kertovat urheilusta rehellisemmin kuin itse asiassa urheilu itse.
Yksi esimerkki löytyy termistä sports entertainment, urheiluviihde. WWE:ssä ei wrestlingistä puhuta urheiluna, vaan urheiluviihteenä. Käsikirjoitetusta teatterista muuna puhuminen tietysti olisikin väärin. Mutta se, että showpaini on käsikirjoitettua sekä etu- että jälkikäteen ei välttämättä poikkea rajusti siitä miten me ihmiset ja media pienissä aivoissamme käsitämme urheilun. Vaikka varsinaisessa urheilussa suorituksen tuloksellinen osuus onkin ehkä enemmän avoin kuin wrestlingissä, urheilusta ajatellaan, puhutaan ja kirjoitetaan tarinamaisesti.
Samalla kun kerrotaan urheilun tarinaa, kerrotaan helposti ikään kuin hyviksistä ja pahiksista. Showpainissa tämä sama jako on oleellinen: on hyvis, face, ja hyviksen vastustajana pahis, heel. Kuten Mika Häkkinen tarvitsi Michael Schumacherin, John Cena tarvitsee Kevin Federlinen.
Ja katsoja tarvitsee nämä kaikki.
Mutta nyt sitten pitää keksiä uusi harrastus. Vaan ehkä sitä ennen pitää lukea kaikki, mitä Wikipedia on wrestlingistä kirjoittanut. Ja se on muuten kirjoittanut pal-jon. WWE:stä lienee helppo aloittaa.
Jännää, miten jälkikäteen kuvia ja videoita katsoessa huomaa kaikenlaista, minkä peliä paikan päällä katsoessa kiireessä missasi. Niin myös noissa Tapanilan Erän lyhyissä videoissa.
Mutta se viimeinen pukukoppipätkä ei ehtinyt latautua loppuun vaikka tuijotin ruutua yli kaksi tuntia odottaen. Koneeni on varmaan liian vanha.
Siellä alempana sitten kohdittain vähän liiankin tuttuja sattumuksia.
Avokatsomo 2003—2008