Kommentit

1. 29.1.2007 klo 12.11 vieras:

   Ensimmäistä kertaa TPS:n kotiottelussa, jännittynyt tunnelma ennen peliä.
   Hieno aloitus tykiltä screenille ja poppi soi. Peli lähti käyntiin ja tunnelma lysähti.

   Siinä nopeat fiilikset surkean pelin ja vielä surkeamman tapahtuman jälkeen. Pakko on purkaa sydäntä ja heittää muutamia mieleenjääneitä kommentteja tapahtumasta. Peliin en puutu.

   * pelin lähdettyä käyntiin hallissa kuului kaksi asiaa. Kaiuttimien taustasuhina ja tanssityttöjen viuhkojen ääni. Ihmeellistä, että 250 henkeä onnistuivat yhtä aikaa olemaan niin hiljaa.

   * suurin meteli koko ottelun aikana nousi TPS:n saatua aiheellisen jäähyn. Metelin aiheuttajina Backman ja Juuti, yleisöä asia ei lämmittänyt. Maalit, rankkari, eivätkä muutkaan tilanteet saaneet koko yleisöä taputtamaan.

   * toisessa erässä pelattiin seitsemännelle minuutille asti, ennen kuin katkolla soi ensimmäisen kerran musiikki. Siihen asti kaikki katkot sisäsivät vain mainoksia. Musiikki tosin soi hiljaa ja oli temmoltaan rauhallista. Äänentoisto laitteistosta oli luultavasti otettu bassot pois, ettei kukaan vaan häiriintyisi sunnuntai-iltana.

   * kuuluttaja harrasti kuulutuksissaan itseironiaa ja sekoili välillä kuulutuksissaan. Virheitä tottakai sattuu kaikille, mutta tämä ei liittynyt siihen.

   * palkintoraatina oli toimitsijapöytä miinus joku naishenkilö. Palkinnot jakoi koko ottelun ”nukkunut” DJ.

   Ja vielä jossain kehdataan ihmetellä, että miksei otteluissa käy väkeä. Miksei salibandy saa arvostusta. En olisi edes saliin löytänyt, jollei kaveri olisi tiennyt oikeata paikkaa. Saliin päästyäni toivoin sentään jonkinlaista tapahtumaa ja niinkuin alussa sanoin kaikki näytti vielä ihan hyvältä, ennen kuin peli lähti käyntiin. Missä oli tunnelmaa nostattava musiikki, joka olisi huolella valittu ja tilainteisiin sopiva? Missä oli tehot ilmeisesti kuitenkin kohtalaisesta äänentoistolaitteistosta?

   Äh, vuodatan lisää jos joku kommentoi, mutta väsyttävä kokemus kuitenkin ottelu oli. Toista kertaa en paikalle aio eksyä.

2. 29.1.2007 klo 12.41 jazz -mies:

   On se merkillistä, että Sb Vaasa on sarjassa viimeisenä vaikka hyökkääjätkin osallistuvat noin intohimoisesti puolustustyöskentelyyn. Yllä olevassa kuvassa hyökkääjä on kuitenkin kohtuullisen lähellä omaa kenttäpuoliskoa…

   Ei päästä kaveri selkää suoristumaan vaan jaksaa raataa ihailtavasti.

3. 29.1.2007 klo 14.38 Anssi:

   vieras: Kiitokset tykkishow-palautteesta. Äänentoistolta toivoisi itsekin taustasuhinan eliminoimista, mutta mitä tehdä hiljaisuuttaan kuuntelevalle yleisölle? Tällä kaudella on tuntunut ihmeen vaisulta vaikka joukkue sentään taistelee kärkisijoista. Musiikkia en kyllä kaipaa yhtään kovemmalle ja musiikkivalinnat ovatkin sitten taas niitä ikuisia makuasioita. Tai siis Maken asioita…

   jazz-mies: Jep, kärkimyyrä kärkkyy irtopalloa valmiiksi sektorissa. Harmi vaan, että väärässä päässä. Tepsin albumista voi tsekata mm. tiiviin alivoimaneliön.

4. 29.1.2007 klo 15.33 helanes:

   Jospa vaikka onnistus!

5. 29.1.2007 klo 16.01 Lordi:

   Ketä Caribian yleisö sitten äänekkäästi kannustaisi?
   Vastaus: Oman kylän poikia, jos niitä vain olisi kentällä.

   Nyt siellä vipeltää yhden kauden soppareita tehneitä vierastyöläisiä.

   Tepsin salibandyotteluissa, kuten myös jääkiekossa ja jalkapallossa, katsomossa on aina kolmasosa Tepsin kannattajia, kolmasosa vastajännäreitä ja kolmasosa, jolle lopputulos on aivan sama. Ei siis ihme, jos kaiuttimen taustasuhina peittää kannustushuudot.

6. 29.1.2007 klo 16.27 Samuli:

   Kliininen kotiyleisö ei ole vain TPS:n, TPS Salibandyn tai salibandyn ongelma.

   Ensimmäinen kommentoija ei puuttunut itse peliin, joka ei ollut kovin lähellä klassikkoa sen paremmin lähtökohdiltaan kuin varsinaisilta peliesityksiltäänkään (superboring, kuten eräskin muotoili).

   ”Oman kylän pojat” kuten Rami Lehtola, Jarkko Penttinen ja Jere Jokinen sekä turkulaisille kausien varrella tutuksi tulleet ja arvostetut ”vierastyöläiset” kuten Ville Veikkolainen, Mikael Lax, Teemu Pekkala ja Anssi Pärssinen joukkuetovereineen tekivät 10 maalia — eikä heilläkään näyttänyt missään vaiheessa pelifiilis ihan liekeissä liehuvan.

7. 29.1.2007 klo 17.12 timo:

   ehkä väärällä osastolla mutta laitan kuitenkin..
   Tarkkojen laskelmien jälkeen sarjataulukko tulee näyttämään tältä kauden lopussa.

   1. Nokia 40 p. (6/4)
   2. SBS Pori 40 p. (6/5)
   3. TPS 38 p. (8/2)
   4. Woodcutters 32 p. (4/4)
   5. FBT Pori 29 p. (4/2)
   6. Blue Fox 29 p. (4/3)
   7. KOOVEE 24 p. (1/3)
   8. AFC Campus 22 p. (3/2)
   9. Nibacos 8 p. (2/0)
   10.SB Vaasa 8 p. (2/0)

   Suluissa pisteet loppukaudelta kotoa/vieraista.
   Saa nähdä..

8. 29.1.2007 klo 18.19 Lordi:

   Yllä mainittiin Lehtola, Veikkolainen ja Pärssinen, jotka ovat tulleet vuosien saatossa tutuksi turkulaisille. Enemmänkin ovat tulleet tutuiksi poukkoilusta seurasta toiseen.

   Veikkolainen: Oulusta FBC:n, sitten Tepsiin, sitten Ouluun ja taas Tepsiin. Pärä sinne sun tänne ja jalka koko ajan Helsinkiin päin. Lehtola: Wirmo, TPS, Haki, Gunners ja TPS…

   Vuosi kerrallaan.

   Eivät edes ko. pelaajat itse tiedä missä ensi vuonna taas pelaavat…

9. 29.1.2007 klo 18.45 vieras:

   Ajatuksia kommenttini ainakin herätti, niin kuin pitikin. Nyt voisi heittää muutaman mielipiteen lisää ilmoille.
   Ensinnäkin, on totta että kliininen kotiyleisö ei ole TPS:n tai salibandyn ongelma, mutta mitä asialle on viime aikoina yritetty tehdä. Ei mitään. Miksei salibandyotteluita käy katsomassa joukkueiden juniorit pelipaidat päällä? Miksei yleisöstä tule yksittäisiä koko yleisöä hauskuuttavia tai herätteleviä huutoja?
   Musiikki on tietysti makuasia, mutta jos taukomusiikki soi koko ajan taustalla ”mute” päällä ja katkon aikana mute otetaan pois, niin biiseistä kuullaan ties mitä kohtia. Ja enemmän kritisoin mainoksien paljoutta kun musiikin laatua tai hiljaisuutta. Joudun itsekin miettimään kotiotteluiden järjestämistä ja tiedän, että yleisön saaminen paikalle ja vielä ”osallistumaan” on vaikeaa, mutta voidaan sitä ainakin yrittää.

   Kun tässä hieman vastaa omiin mielipiteisiinsä, niin voi todeta, että katsomon hiljaisuus johtuu yleisesti suomalaisesta kulttuurista. Jos nyt eksyisi salibandyotteluun rummun kanssa kotijoukkueen pelipaita päällä ja huutaisi läpi ottelun kannustushuutoja, niin muu yleisö ihmettelisi, että kuinka paljon tuo on humalassa tai että minkä vedon se on kellekin hävinnyt. Ja jos alkoholia ei ole nautittu yhtään niin sen täytyy olla hullu. Salibandy voisi olla laji, jossa suomalainen yleisökin saisi huutaa ja osallistua. Pelaajillakin olisi täysin erilainen fiilis pelata otteluita joissa hiljaisuuden sijasta kantautuisivat edes jonkinlaiset kannustukset.

   Omat kasvatit ja oman kylän pojat kiinnostavat yleisöä tiettyyn pisteeseen asti, mutta eivät nekään ratkaise viihtyvyyttä. Turkun kokoisessa kaupungissa tavallinen tallaaja ei kuitenkaan ”tunne” kaikkia oman kylän poikia eikä tiedä niiden historiaa.

   Kysymys kuuluukin, mistä salibandykatsomoihin saadaan lisää väkeä joka osallistuu.

10. 29.1.2007 klo 22.14 pohojalaanen:

    Tervetuloa Seinäjoelle katsomaan salibandy-matsia, väkeä yleensä vähintään se 600, ja meteliä kyllä piisaa. Voisikohan Turun ongelma olla esim. se, että siellä on niin paljon tarjontaa muista lajeista? SPV taitaa olla tämän kaupungin talvilajeista nro.1!

11. 30.1.2007 klo 7.34 Seppo Akilee:

    2 SPV:n kotiottelua olen ollut katsomassa ja toinen oli ilmeisesti viime ottelu Oilerssia vastaan. Rumpu paukkui ja osa yleisöstä nousi seisomaan kotijoukkueen heiluttaessa pussia.. Sanoisin, että pitkä jänteinen työ on tuottamassa hedelmää.

    TPS:n tilanteessa voisi luulla juuri tuon muun tarjonnan vaikuttavan. Ei siitä kuitenkaan aivan 250 katsojaa tule jos jokainen pelaaja ottaa tyttöystävän ja koiran mukaan, eli kyllä laji muitakin siellä näemmä kiinnostaa;)

12. 30.1.2007 klo 11.18 Fagerholm:

    Vaisuun meininkiin voisin ainakin ehdottaa syyksi sen, että divari alkaa olla turkulaisille katsojille ns. nähty. Liigapaikka toisi ihan eri tavalla sykettä myös katsomoon. Tämähän nähtiin mm. Cupin välierässä Oilersia vastaan. Kyllä turkulainenkin yleisö innostuu, jos on jotain mistä innostua. SB Vaasa -peli ei sitä ole.

13. 30.1.2007 klo 11.22 HT:

    Miten saada ääntä ja tunnelmaa turkulaiseen salibandyotteluun?

    Tässä oma panokseni keskusteluun. Lähtökohtana pidempi turkulainen aikaperspektiivi: 35 vuotta kentän laidalla.

    Viimeisen 35 vuoden aikana tunnelman luominen turkulaiseen katsomoon on onnistunut vain tasan kaksi kertaa, poikkeusolosuhteissa: kerran 1970-luvulla ja kerran 1980-luvun lopulla.

    Ainutlaatuisin tunnelma mitä koskaan Turussa katsomoissa on ollut, on kiistatta 1970-luvun Turun Namikan koripallomatseissa.

    Ottelut pelattiin Kupittaan urheiluhallissa. Jopa runkosarjan matsit pelattiin täysille katsomoille (n. 3000 katsojaa). Pääsylippuja oli vaikea saada ja play off -lippuja varten vaadittiinkin jo muutaman tunnin jonotus.

    Suosion syy oli selvä: ensinnäkin urheilullinen menestys, mutta ennen kaikkea Turun Namika koettiin KOKO kaupungin joukkueena.

    Tunnelman luomisessa oli seuraava pikkukikka:
    Namikan koripallomatseihin pääsivät ilmaiseksi kaikki pikkunatiaiset, jos heillä oli mukana rumpu, torvi, kattilankansi tai jokin muu kovaa ääntä aikaansaava laite. Näitä veijareita oli aina parisen sataa ja heidät istutettiin lattialle vastustajan kentän kulmaan. Vehkeistä lähtenyt räminä ja rytinä oli kaamea, ja lasten estoton kannustaminen tarttui jäyhään turkulaiseen. Niinpä koko katsomo rymisteli ja kannusti kotijoukkuetta.

    Toinen lähes vastaavanlainen tunnelma koettiin Tepsin jääkiekkomatseissa 1980-luvun lopulla Kupittaalla. Kausikortti oli lähes ainoa varma mahdollisuus päästä otteluihin. Tepsin ja TuTon väliset jännitteet olivat toistaiseksi haudattu järkifuusion myötä. Tepsi oli hetken koko kaupungin joukkue.

    Sitten tuli mukaan business sekä yhä voimakkaammin puoluepolitiikka. Itäisen Pitkänkadun Kokoomuksen puoluetoimisto alkoi muistuttaa Tepsin seuran toimistoa. Samat miehet häärivät molemmissa toimistoissa. Nyky-Tepsin jääkiekkojoukkue onkin lähinnä keskimääräistä heikommin hoidettu osakeyhtiö. Tutkimusten mukaan TPS on (Jokereiden ohella) Suomen tunnetuin urheiluseurabrändi, mutta myös vihatuin.

    Demarien myötävaikutuksella TuTolle valmistui oma halli Kupittaalle, vaikka Turku-hallissa olisi ollut runsaasti tilaa. Jos TuTo nousee liigaan, on palattu lähtötilanteeseen.

    SPV:n tilanne on kadehdittava. Joukkue koetaan ilmeisesti omaksi joukkueeksi laajemmallakin alueella. Turussa pienet kilpailevat salibandyorganisaatiot laulavat kilpaa omaa aariaansa. TPS:n rasitteena on TPS, muilla organisaatioidensa keveys.

    Tällä hetkellä paras turkulainen tunnelma on jälleen Namikan ykkösdivarin koripallo-otteluissa.

    HT

14. 30.1.2007 klo 12.27 Fagerholm:

    Sen kummemmin asiaa tässä kohtaa en ehdi pohtimaan, mutta toteaisin, että tuollainen ”rumpumeteli” on aika keinotekoista ja rasittavaa. Tuollainen Oilers-pelissä nähty ja kuultu Sissiryhmä -toiminta on paljon parempaa. Ymmärtääkseni rummut ovat myös ns. tosifaniskenessä aika halveksittu keino luoda tunnelmaa.

15. 31.1.2007 klo 8.32 Viiskasi:

    Mikä on tosifaniskene? Ja miten siihen kuuluvat tukevat suosikkejaan?

16. 21.2.2007 klo 23.19 Jake:

    Sissiryhmä on kannattajaryhmä, joka seisoo ja laulaa matseissa. Kannattaja kulttuurin ykkönen, ääntä ja laulua katsomossa vuodesta 2001.