Perin mainio tuo Erän sivujen huoltajajuttu, ja siitä Tirsamaassa kertoessaan kirjoittaja itse linkkaa myös NHL-blogin vastaavaan.
Erinomaista tekstiä NHL-huoltajan arjesta on ainakin myös Ken Drydenin The Game -kirjassa, mutta se on lainassa, joten en pääse nyt kaivamaan siteerauksiksi parhaita paloja.
Eilisessä Aamulehdessä kuulemma ruodittiin salibandyn maajoukkuevalintoja, mutta juttu on näkemättä. Mitä siinä sanottiin?
lue tuolta verkkolehdestä: ”Espoon mafia” suosii omiaan ja unohtaa kutsua classiclaisia
Kirja on vielä kesken! Sorry!
Kyllä tosiaan saisi Nykky mennä itseensä, Oilersia ja SSV:tä suositaan maajoukkuevalinnoissa aivan tolkuttomasti ja voidaan täysin ulkopuolisena sanoa että suomella ei ole koskaan paras mahdollinen maajoukkuekokoonpano kasassa. Sami Mattila esimerkiksi on loistava maailmanluokan sentteri joka sivuutetaan maajoukkueessa kerta toisensa jälkeen. Ainoa tie muualta kuin Espoosta ja Urheilutalolta maajoukkueeseen näyttää olevan siirtyminen Sveitsiin tai Ruotsiin pelamaan. Sieltä maajoukkuepaikka irtoaa keskinkertaisemmallakin esityksellä…
Mattila on jo ikänsä puolesta ulkona MM- valintojen suhteen. Pelimieshän tämä toki on, mutta on järkevämpää rakentaa tulevaisuuden nimien varaan kuin ikämiesten.
Tämän kauden kärkijoukkueiden kutsut maajoukkueeseen:
1. SSV: pelaajat saaneet yhteensä 21 kutsua
2. Classic: 3 kutsua
4. Oilers 13 kutsua
Siitä huolimatta Gunnersin Kari Jussila arvosteli jyrkemmin Nykyn toimintaa tuossa Riku Korkin kirjoittamassa Aamulehden jutussa, kuin Classicin Pasi Peltola, joka tyytyi kommentoimaan varovaisesti
Miksi kannattais satsata tulevaisuuteen, jos Mattila on oikeasti parempi (en tiedä onko, mistäpä sitä tietäis) ku joku toinen? Mattila on ollut vanha jo kauan, mutta silti jatkaa korkealla tasolla vuodesta toiseen.
Tämä sama keskustelu taas, mutta otampa silti esille…
Ikärasismia parhaimmillaan… ”Mattila on jo ikänsä puolesta”
Rakas naapurimme – monikertainen salibandyn maailmanmestari – luottaa yleensä kokeneisiin ikoneihin ja konkareihin. Siellä ei yleensä nosteta liian aikaisin nuoria maajoukkueeseen…
Tulosta on kuitenkin syntynyt…
Eikö yleensä kisoihin pitäisi valita parhaat, ikään katsomatta. Tarkoitan siis MM-kisoja. Yksittäisiin maaotteluihin voidaan valita, ja pitääkin, nuoria lupauksia, mutta MM-kisajoukkuetta valittaessa ei iän pitäisi olla mikään ratkaiseva tekijä.
Jos tarjolla on kaksi muuten samanveroista pelaajaa, valitsen kokeneemman, sanoi muistaakseni Viktor Tihonov.
Kertokaa tämä nyt sitten Petterille. Nykylle.
Hassua sanoa että eikö maajoukkue kannattaisi rankentaa tulevaisuuden lupausten varaan, koska milloin se paras kokoonpano on sitten kasassa jos aina ajatellaan vaan tulevaisuutta ja kutsutaan junnuja. Parhaat maajoukkueeseen oli ne sitten junnuja tai 40v konkareita.
Hauskaa.
Tuoppi kirjoitti kärkijoukkueisiin kohdistuneista maajoukkuevalinnoista. Joko Tuopilta on kuitenkin okylääreissään tarkistamista tai sitten hän vahingossa unohti ansiokkaasta listastaan yhden joukkueen. Kokonaisuudessaan listan kuuluisi olla seuraavanlainen:
Tämän kauden kärkijoukkueiden kutsut maajoukkueeseen:
1. SSV: pelaajat saaneet yhteensä 21 kutsua
2. Classic: 3 kutsua
3. Josba 0 kutsua
4. Oilers 13 kutsua
En tiedä onko aiheesta kirjoittanut Josban Suntila viime kädessä aivan tolkuttoman paljon väärässä kirjoittaessaan Josban kokevan pienimuotoista syrjintää valinnoissa. Viimeisin Oscar Hännisen kutsu oli viimeinen todiste Nykyn harjoittamasta omien pelaajiensa suosimisesta. Hännisellä ei olisi nimittäin mistään muusta joukkueesta pienimpiäkään mahdollisuuksia maajoukkueeseen. Vain Oilersista.
Eikös Suntila sanonut, että Josbaa ei nimenomaan ole , ainakaan vuosien saatossa, syrjitty?
Nyt tosin tilanne näyttää olevan toinen. Onkohan suntilan kirjoituksilla osaa siinä?
Täällä ollaan varmaan hiiren hiljaa jos Nykky raahaa kisoista kultaa suomeen.
Kisavalinnat aiheuttavat joka lajissa spekulaatioita aina ja kaikkialla.
Näillä mennään-slogan sopii lajiin kuin lajiin.
Anteeksi kovasti jos loukkasin tunteitasi, Olut tuoppi, mutta nuo tiedot maajoukkuekutsujen määristä olivat suoraan siitä AAMULEHDEN JUTUSTA, eikä siinä mainittu Josbaa. Totta kai Josbakin on kärkijoukkue.
”Kisavalinnat aiheuttavat joka lajissa spekulaatioita aina ja kaikkialla.
Näillä mennään-slogan sopii lajiin kuin lajiin.”
Mutta miten selität sen, etteivät muutamat pistepörssin kärkinimet saa edes näyttöpaikkaa kun taas Oilersin kolmosketjunkin ”tsempparit” saavat?
Roolitus?
Vai että roolitus. Eiköhän noita kolmosketjun raatajia ja tsemppareita löytyisi muualtakin kuin Oilersista tai SSV:stä. Voisivat tsempata ja raataa jopa paremmin kuin nämä kehäkolmosen kuninkaat.
Olisikohan kyse siitä, että on helpompi ottaa mukaan tuttuja saman tasoisia pelaajia (joskus jopa hieman huonompia) kuin vieraita ja tuntemattomampia. Tietää mitä saa ja miten sen saa. Samalla säästetään matkakustannuksissa ja samalla valmennus saa treenauttaa omia pelaajiaan myös maajoukkuetauoilla.
Olisi mielenkiintoista nähdä miten tilanne muuttuisi, jos maajoukkueen valmennuksesta vastaisi Nykyn jälkeen esimerkiksi mister Peltola.
Eikös se Mattila ole ilmaissut, ettei ole kiinnostusta maajoukkueeseen…
Nykky-ilmiö ei ole pelkästään miesten maajoukkueeseen liittyvä ilmiö. Sitä on havaittavissa nuoremmissakin ikäluokissa.
Huhujen mukaan Aurajoen rannoilta on joku lupaus aikoinaan saanut kutsun nuorten maajoukkueleirille – kauan, kauan sitten. Mutta, kas viime vuonna maajoukkueeseen nousi yhdessä humauksessa kuusi turkulaista.
Kun nuori pelaaja voi antaa näyttöjä maajoukkuevalmentajalle päivällä koulussa ja illalla seuran omissa harjoituksissa, on valintakynnys alhainen. Nimi pysyy niin sanotusti mielessä.
Miten toiselta puolelta Suomenniemeä kotoisin oleva lahjakas nuori pelimies voi ylipäätään päästä nuorten maajoukkueeseen. Näyttökertoja on pari vuodessa, ja silloinkin pitää onnistua. Toivottavaa on, että ei ole juuri silloin kuumeessa.
Ongelma ei ole maajoukkuevalmentajien vika. Valintasysteemi on toistaiseksi niin amatöörimäinen.
Hyvä HT! Naulan kantaan. Naisilla ihan sama ongelma. Ehdottomasti ei-toimiva systeemi, että maajoukkuevalmennuksessa mukana olevat vetävät myös sarjajoukkueita. Vaikka miten yrittäisivät, vaikea olla puolueeton, kun päivittäin näkevät jonkun kehityksen.
Tietysti toiselta kannalta katsottuna: pysyisikö koutseilla pelinjohtamistatsi (yms.) jos osallistuisivat peleihin vain maajoukkueen mukana? (Eli sen ~10 peliä/muutama tapahtuma per kausi.) Vai onko sillä edes mitään väliä?
HT tapansa mukaan kärjistää asioita itselleen suotuisaksi kirjoittaessaan nuorten maajoukkuevalinnoista. Häneltä on jäänyt nyt huomaamatta, että samaan aikaan kun turkulaisia pelaajia joukkueeseen ennätysmäärä nousi, turkulaiset juniorijoukkueet alkoivat sijoittua mitaleille juniorisarjoissa. Sehän ei ole sattumaa, vaan näillä kahdella asialla on selkeä syy-yhteys.
Luonnollisesti olet oikeassa siinä, että jos vierekkäin on samantasoiset pelaajat – toisen tunnet monen vuoden kokemuksella ja toinen on tuntematon – se tuttu valitaan. Näinhän pitää toimiakin. Jokainen, myös Nykky, kuitenkin valitsee itselleen oman näkemyksen mukaisen parhaan mahdollisen joukkueen. Ja ne parhaat pelaajat tuppaavat vahvasti löytymään Oilers-SSV -akselilta.
Viiskasille
Otit esiin naiset. Lisättäköön omaan juttuni, että tyttömaajoukkueeseen nousi Turusta kerralla kuusi pelaajaa. Pieni piiri pyörii sielläkin.
Hannulle
Tyttömaajoukkueeseen ei noussut kerralla kuutta Turkulaista pelaajaa. Janette Loponen ja Annika Eisanen pelasivat tyttömaajoukkueessa jo vuonna 2003. Saksan MM -kisoissa oli viisi turkulaista pelaajaa. Nämä kaikki tyttöset olisivat olleet kisajoukkueessa, vaikka joukkuetta olisi valmentanut Nykky.
Ja jos tytöt otetaan esille, Hannun kannattaa tutkia vanhoja mitalitaulukoita vaikka nyt A- ja B-tytöistä ja miettiä taas niitä syy-yhteyksiä.
Ottamatta kantaa onko joku pelaaja maajoukkuepaikan ansainnut tai oliko niitä nyt sitten kolme tai kuusi turkulaista, niin pointtini on se, että..
Kun samat ihmiset istuvat useilla eri palleilla, menevät vellit ja jauhot helposti sekaisin – tahattomasti ja tahallisesti. Syntyy kiusallisia ennakkoasetelmia.
Eniten minua on kuitenkin ihmetyttänyt monen kritiikittömyys koko valintasysteemiä kohtaan. Kirjoitin aikoinaan valintaprosessin epäkohdista, ja sain ison ryöpyn nootteja vastaani. Moni yllätyksekseni sokeasti puolusteli systeemin toimivuutta ja sen oikeudenmukaisuutta.
Heh, HT:n tuntema antipatia turkulaisten pienelle menestykselle on ihaltavaa.
HT on kyllä niin jäinen mies kun aina heittää noin huonoa kritiikkiä. Tosiaan jos aletaan tytöistä puhumaan niin olisi nyt edes katsonut noita mitalitaulukoita ja taustoja hivenen, mutta aina kun on vain päästävä sanomaan jotain asiasta kuin asiasta.
Sinäsä toki hienoa että saadaan keskustelua. Turun taso on tosiaan noussut juniorijoukkueiden osalta viimeisten vuosien aikana hurjasti, eikä taantumista ole odotettavissa. Tällöin on myös selvää, että junioreita alkaa pyörimään maajoukkueissakin. Olisikohan siinä se syy miksei nmj:eissa vielä viisi vuotta sitten ollut turkulaisia naamoja.
Sitä en kiellä etteikö turkulainen valmentaja ja tuttujen naamojen näkeminen lähes päivittäin vaikuttaisi valmentajan alitajunnassa, mutta tärkein kriteeri on kuitenkin se että turkulaiset joukkueet ovat alkaneet viime vuosina pärjäämään valtakunnallisesti!
Nyt on turkulaiset pois valmennuskuviosta. Katsotaan miten turkulaisten pelaajien käy. Epäilen, että tullaan edelleen näkemään.
Huomaatteko?
Koko keskusteluketju lähti aluksi liikkeelle Nykky-Oilers-Kehä 3 kontra maajoukkuevalinnat.
Syyttävä sormi sojotti periferiasta kohti Helsinkiä. Yhtä mieltä oltiin, että valintatapa on omituinen ja ehkä joissakin tapauksessa jopa yksittäisen pelaajankin valinta.
Nyt kun itse sohaisinkin PERIFERIAAN, tuli täällä päin kauhea haloo. Alkoi vimmattu perustelu, miksi se ja se paikallinen pelaaja kuuluu maajoukkueeseen.
Osoitatko missä kohtaa täällä on perusteltu miksi se ja se PERIFERIAN paikallinen pelaaja kuuluu maajoukkueeseen?
Edelleen, miehissä SSV ja Oilers ovat hallinneet suomalaista salibandyä = eniten pelaajia maajoukkueessa. Pojissa tytöissä turkulaisilla joukkueilla ei ole ollut menestystä ennen vuotta 2004 = ei riittävän hyviä pelaajia = ei maajoukkuevalintoja. Menestystä on tullut tuosta vuodesta lähtien kohtuullisesti = parempia pelaajia = enemmän maajoukkuevalintoja. Omasta mielestäni yksinkertaista.
Sitten kun salibandy on sen verran suuri laji, että liitolla on varaa palkata päätoimiset päävalmentajat maajoukkueisiin, voidaan olettaa ja odottaa tarkkailun kehittyvän siten että se kattaa paremmin koko Suomen. Ymmärrän hyvin esim. Josban pelaajien epäreilun aseman – maajoukkuevalmentaja näkee heitä muutaman kerran kaudessa ja käytännössä aina vieraspeleissä. Tamperelaisia pelaajia on miesten maajoukkueessa nähty aika vähän. Ehkä se johtuu näiden pelaajien ”tamperelaisuudesta”, niillä on vähän omat jutut.
Ai vitsi mä mokasin, kun olin samaa mieltä jonkun vihatun tyypin kanssa. ;)
Mutta Fagerholmillakin oli kyllä asiaa. Eli jonkun aikaa pitää vielä odottaa, että mj-koutsit on päätoimisia. Vaikka vissiin se ajoittain onnistuukin (Pulkkinen on tainnut tämän vuoden ? olla virkavapaalla ja Nykkykin kait jollain vastaavalla). Eli oikeaan suuntaan ollaan menossa. Ja hymynaama :)
SSV 21 maajoukkuekutsua, Oilers 13, Classic 3. Ja sitten Josba 0. Kuitenkin sarjataulukossa Josban ”tusinapelaajat” (?) suunnilleen samoissa pisteissä.
Ilmeisesti Josban valmennus on muihin liigaseuroihin verrattuna loistavaa, kun täysin nimetön porukka pystyy voittamaan esimerkiksi Oilersin, jossa on puolet maajoukkuemiehistöstä.
Joku väittää, että Josbassa ei ole maajoukkuetason pelimiehiä. Nii-in, mutta miten se sitten voittaa pelissä maajoukkuemiehistä koostuvan Oilersin? Eli eivätkö Markus Suntila, Petri Väänänen, Otto Moilanen, Johnny Kotro ja kumppanit olekaan maajoukkuetasoa, vaikka tekevät liigapelissä enemmän maaleja kuin maajoukkuemiehet?
Maajoukkueen kaksi parasta kentällistä on varmaan OK, mutta kolmanteen ja neljänteen kentälliseen löytyy Joensuusta, Tampereelta, Seinäjoelta ja Lappeenrannasta varmaan parempia pelaajia kuin pk-seudulta.
HT:
Antipatiasi tepsiä kohtaan on ihailtavan sinnikästä. Keskustelu tosiaan alkoi miesten maajoukkuevalinnoista ja sinä, yllätys, yllätys väänsit aiheen tepsiä vastaan.
Yhdyn edellisiin eli mitä ihmeellistä siinä on jos tepsittäret pääsivät kaikki maajoukkueeseen (siis kaikki VIISI)? Onhan joukkue voittanut kaksi kautta putkeen B-tyttöjen SM-kullan ja samalla myös pokannut kaksi kertaa A-tyttöjen SM-hopean. Sitä ennen taisi tulla C-tytöistäkin jo mitali. Ja eiköhän pojatkin olleet paikkansa joukkueissa ihan itse ansainneet, tulihan Turkuun parikin mitalia kyseisinä vuosina.
Avokatsomo 2003—2053