Alaviisto on kiintoisa näkökulma, ja Sports Illustratedin Peter Read Miller käyttää sitä kuvatessaan jenkkifutista.
Sami Kero lohduttaa näyttämällä, etteivät ne kuvat aina paremmissakaan piireissä onnistu.
Vielä kentän puolelle: Naissalibandy.netistä löytyi totuus ikuisuusaiheesta jerekaistismaisen raikkaasti muotoiltuna. Siinä on kirjoittajakyky, jonka tekstejä saan lukea liian harvoin.
Kaistinen: ”Yksikin dokaaminen tai rankka valvominen tyhjentää kahden viikon tehdyt treenit ja minimoi seuraavan viikon kehitysmahdollisuudet.”
Tähän kun saisi joitain perusteluja. Vähän faktalihaa luiden ympärille.
Alkoholilla on fyysisiä vaikutuksia, se on selvää. Dokaaminen estää palautumista ja aiheuttaa kaikenlaisia muitakin harjoittelulle vahingollisia seuraamuksia. Mutta tällainen väite vaikuttaa aika perusteettomalta. Kaksi viikkoa? Annoksesta riippumatta? Ja opitun taktiikan ja tekniikan häviäminen? Aikamoista tärpättiä saa tintata.
Alkoholin vaaroista on hyvä kertoa, mutta liioiteltu ja perustelematon pelottelu ajaa hommaa väärään suuntaan.
Tässä ainakin hiukan faktaa alkoholinkäytön jälkeisestä vaikutuksesta suoritukseen:
Pitkäaikaisin ja merkittävin jokaisella alkoholia nauttineella urheilijalla havaittu haittavaikutus on maksan glykogeeni varaston tyhjeneminen. Ihminen käyttää ensisijaisena energian lähteenään glykogeeniä. Selkeä humalatila aiheuttaa varaston tyhjenemisen. Tällöin energiana käytetään rasvaa. Ongelmana on kuitenkin se, ettei ihmisen aivot käytä rasvaa toimiakseen täysillä. Näin ollen aivot käyvät vajaateholla, mikä vaikuttaa olennaisesti suoritukseen. (toki kaikki pelurit eivät edes tiedä tälläisten kapistusten olemassaolosta…) Varaston täyttymiseen kuluu ihmisestä riippuen 4-7 vuorokautta.
Humalalla on myös suorat vaikutukset hermoston ja hermosolujen toimintaan, joka osaltaan vaikuttaa esim. Reaktionopeuteen, ”käskynjakoon” aivot–>kroppa jne. Erinäisistä tutkimuksiiin nojaten lyhyen aikavälin vaikutukset ovat 3-5 vuorovuorokautta.
Humala aiheuttaa myös ihon verenkierron lisääntymistä, mikä osaltaan vaikuttaa herkempiin infektioriskeihin, flunssan ja kuumeilun esiintymisiin seuraavan n. viikon aikana.
Sydämen pumppausteho on alenee seuraaviksi 1-3 vuorokaudeksi aiheuttaen maksimisuorituksen alentumista.
Ainoa fakta mikä minulle tulee mieleen liittyen tähn mielenkiintoiseen väittämään edellisen 2 viikon harjoittelun ”nollautumisesta” on tarkkuuslajeissa tarvittavan hienomotoriikan toistoihin perustuvan oppimisen unohtuminen –> lue heikentyminen, esimerkki:
Snookerammattilainen treenaa perjantaina päivällä 6 tuntia harjoitellen toistoja esimerkiksi Line-Up harjoitetta noin 1000 toistolla. Illalla vedettyään lärvit osa toistojen tuomasta kehityksestä katoaa motorisesta muistista.
Tähän 2 viikon väittämään, mikäli sillä on mitään todenpohjaa haluaisin mielelläni tarkennusta.
Ai sekö viina oli tärkein Jeren pointti, joka kolahti?
Minusta kannattaisi hissan sijasta kokeilla matikkaa tai enkkua, saattaisi mennä Jereltäkin läpi. Ja verkostot, ne verkostot kannattaa aina hoitaa, niin kuin tädit, ei pitäisi aliarvioida…. perinnöt odottavat
Jotenkin arvelinkin että tähän alkoholi-kohtaan tulee kommenttia, muta en uskonut sen tulevan The Avokatsomon palstalle.
Tottakai tuo kahden viikon väittämä koskettaa vain aivan äärirajoille vietyä harjoittelua joka on suunnattu ammattilaisille tai sellaiseksi haluaville. Ajatus on suoraan pöllitty urheilutehdas Yhdysvalloista, jossa treenikauden palautuspäivät on todella laskettu laskin kourassa ja veriarvot toisessa. Siinä treeniformaatissa lepopäivinä todella tulee levätä. Jos levon sijaan meneekin juopottelemaan hankkii vain lisää palautettavaa jota ei ehdi enää tehdä. Palautumisen vaihtuminen rasitukseksi minimoi harjoitusjakson saavutetut hyödyt.
Toki jenkeillä on muutenkin täysin erilainen suhtautuminen alkoholiin, joten ei äskeistä varmaan kannata purematta niellä. Eikä näköjään nieltykkään, hyvä hyvä.
MG meni mokoma käyttämään glykogeeni-korttini, joten enää en voi kuullostaa fiksulta ja samalla todistaa, että olen katsellut Nuoren Suomen kalvosarjat..
Avokatsomo 2003—2008