Mika mainitsi edellisessä merkinnässä naisten liigafinaalien TVGaten.
Aihetta käsittelevän Naissalibandy.netin kirjoituksen kommenttiosastolta haluan nostaa Avokatsomoon Pamin eli Minna Hekanahon lausahduksen:
Tämä on jo vähän asian vierestä, mutta mun mielestä on tärkeämpää saada peliä näkyville niille, jotka siitä ovat kiinnostuneita, kun käyttää sikana energiaa kaapiakseen satunnaisia sellaisista, joita ei hirveästi kiinnosta.
Tämän nimenomaan pitäisi olla salibandyn mediatyrkkäyksen tavoite: palvella kiinnostuneita ja luoda kulttuuria kiinnostuneille. Jos kiinnostuneilla on kulttuurinsa, he säteilevät sitä ympärilleen.
Keinotekoisesti koukutettukin on aina vain keinotekoisesti koukutettu, ja keinotekoisilla kuplilla on tapana puhjeta.
Classic oli historiaa tehdessään vakuuttava ja Erä samalla varjo itsestään. Että jopa Jussi Kosolalta karkaili palloja… yritän toipua tästä ensi kauteen mennessä. Mutta huomasittehan Lassi Vänttisen rennon terävyyden ja Jussi Viitasen torjunnat?
Mielenkiintoista on luvassa kun Classic käy Ässäsv… tuotanoin, parin SSV—Trackers voittajan kimppuun. Ja tänä vuonna pronssiottelu varmasti motivoi siihen jääneitä niin miehissä kuin naisissakin. Saadaan mitalilistoille uusia joukkueita.
Naisten MM-valinnat ovat jääneet tavallista vähemmille puukoille kun saatiin TVGate. Ensi kertaa asiasta kuullessani totesin eräläisille, että jaaha, teille sitten tarjottiin TV-näkyvyyttä mutta kieltäydyitte. Parin yön unien jälkeen on asia alkanut tuntua mutkikkaammalta. Kolme loppuottelua viidessä päivässä olisi muuttunut kolmeksi loppuotteluksi neljässä päivässä. Jaksaisivatko urheilijat? Varmasti, kyllä nuo joukkueet pelaisivat ne kolme peliä vaikka yhdessä päivässä. Entä kallistaisiko muutos vaakaa NST:n eduksi kun Erä kävisi neljässä päivässä kaksi reissupeliä? Varmasti. Pitäisikö joukkueen sitten kauden tärkeimmissä peleissä suostua muutokseen, joka heikentäisi sen menestysmahdollisuuksia? Siinäpä kysymys. Skyllan ja Kharybdiksen väliin laittoivat finaalijoukkueen.
Kentällä arvelen kyllä NST:n olevan vahvasti niskan päällä. Jonna Mäkelää vastaan kun ei ole varaa hukata varmoja paikkoja.
Fiasko,
Surkea esitys, surkea tulos,
Baku liekeissä, Suomi umpijäässä,
Suomelle katastrofitappio Bakussa,
Suomelle katkera tappio Azerbaidzhanissa,
Suomelle nöyryyttävä tappio EM-karsinnassa.
Jari Porttila: Surkeaa, Hodgson,
Ilkka Laitinen: Ei riskejä, otetaan piste,
Pekka Holopainen: Kuka rasvaa köyden,
Kristian Sundqvist: Kaikki kuoli kerralla?
Jukka Rönkä: Kaikki kukat eivät ole vielä kuolleet.
Espoon Oilersin sivuilla Jarkko Hannuksela kirjoittaa mietteitä Oilersin puolivälieriin päättyneestä kaudesta.
Hannuksela rohkenee jopa kysyä, onko valmentaja Petteri Nykyllä enää palavaa halua luoda seuralle menestystä.
Olen viime aikoina käynyt siellä täällä keskusteluja siitä, kuinka avoimesti ja rehellisesti urheiluseuran pitäisi olla omassa viestimisessään valmis käsittelemään seuraa itseään sekä kohtaamaan seuraa ympäröivä maailma.
Jos pelkästään Hannukselan kirjoituksen perusteella arvioidaan, Oilers on varsin valmis.
Parhaat kestävät vaikeatkin kysymykset — ja käyttävät ne edukseen.
Lappeenranta aikoo pelata vain puolet Korisliigan runkosarjasta.
Aprillijuttuhan tämä väkisinkin on, mutta minun kalenterini näköjään jäljessä.
Helsingin Sanomat uutisoi, että sisäpalloilujen cupfinaalitapahtuma laajenee. Tämän vuoden joulukuussa salibandyn, koripallon, käsipallon ja lentopallon cupit huipentuvat Vantaan Energia Areenalla.
”Siis niin kuin missä?” kysyy turkulainen.
Onneksi tähän maailman aikaan Vantaan Energia Areenalla on kotisivut.
AFC Campus putosi viikonloppuna kakkosdivisioonaan. Campuksen valmentaja-GM Jani Penttilä on haastattelussa seuran nettisivuilla.
Viime kaudella Campus oli voittaa HaKin ja päästä liigaan, ja Avokatsomossa kirjoitettiin, että tuskin mikään tähdenlento. Ja että
voimme olla sillä lailla urheilusta tuttuun tyyliin varmoja, että Campuksesta on tullut varsin vakaa tekijä huippusalibandykentille — tai vähintäänkin niiden tuntumaan.
Tuon kirjoituksen perään kertyi 14 kommenttia, joita niitäkin kannattaa muistella ja peilailla tähän päivään nyt, kun salibandyä on pelattu taas yksi kausi lisää.

Kuvasta tälläkin kertaa kiitokset Juhani Järvenpäälle.
Bill Frakes: Nash, bike crash, hyppy yleisöön.
Best of Photojournalism 2007, sisältää mm. kategoriat Sports Photojournalist of the Year ja Team Sports Action.
Joukkueen pitkäaikainen johtaja Jaakko Hintikka rakentaa tällä hetkellä ensi kauden joukkuetta. Artevan mukaan Hintikka ei ole vielä päättänyt uransa jatkosta, ja päätös venynee pitkälle syksyyn.
Kertoo perjantain Urheilulehti.
Suomen Cup -hopeaan, Euro Cup -pettymykseen ja Salibandyliigan puolivälierätappioon lienee vaikea päättää hieno ura. Vielä Erä-tappion jälkeen Oilers-ikoni kommentoi pelien loppuneen kyseiseen otteluun.
Samassa lehdessä listataan tämän hetken kymmenen parasta kenttäpelaajaa salibandyssä.
1. Santtu Manner, SSV
2. Esa Jussila, Alligator Malans
3. Tero Tiitu, Oilers
4. Mika Kohonen, Strorvreta IBK
5. Juha Kivilehto, SSV
6. Jaakko Hintikka, Oilers
7. Mikael Järvi, SSV
8. Markus Bollström, Oilers
9. Henri Johansson, Classic
10. Joni Niiranen, Erä
Urheilulehden nettisivuilta löytyy myös tänään starttaavien välierien ennakkotunnelmia.
Happeen kääpiöpäiväkenttä on herännyt talviunilta. Hyvä merkki. Onkohan Happeekin? Jyväskylässä riittää lähiaikoina karsintaa.
Joni Niiranen kertoo välierätunnelmista maailmanmestarien kielellä. Tai ainakin sitä muistuttavalla.
Kuvia eilisestä Erä III:n ja SBS Rupun kolmannesta välierästä. Onko muuten NST:n peleistä enää nykyään missään kuvia? Viime kaudella oli vaikka kuinka.
Voiko olla äiti ja salibändäri, kysyy Naissalibandy.netissä Minna Hekanaho salibandyilevien äitien sähköpostiverkostolta.
TPS nousi kaudeksi 2007—2008 Salibandyliigaan. Nyt Avokatsomossa käydään nousujoukkue läpi pelaaja pelaajalta, liigan tuomien haasteiden näkökulmasta. » Lue koko juttu
HooTeen salibandysivallukset on nykyään Turun Sanomien blogi. FBC Turun managerina aiemmin toiminut Hannu Tuominen on astunut virallisesti ulos nimimerkkikaapista.
Toivottavasti luvassa on rehellisempää kirjoittamista kuin esimerkiksi Avokatsomon kommenttiosastolla.
Jotenkin erilainen, raikkaampi salibandykevät. Tepsin nousu, PSS ja SBS Rupu taistelemassa tosissaan naisten finaalipaikasta, nyt Trackersin ja Erän tarjoilemat sensaatiot.
Ensimmäisen Oilers—Erä-ottelun jälkeen jututin Tero Tiitua ja lähtiessäni totesin, että jatketaan juttua kevään mittaan. Niin ellei kausi ole parin viikon päästä ohi, lisäsi Tiitu. Kesti hetken ennen kuin tajusin, mitä hän tarkoitti. Ettäkö Oilers voisi hävitä Erälle? Ei nyt sentään. » Lue koko juttu
Petteri Sihvonen kaataa sunnuntaimerkinnöissään täyskaukalollisen Turun Sanomien urheilutoimituksen suuntaan.
Me Avokatsomossa puolestamme ihailemme TS:n kykyä tiivistää olennainen irti taustahälystä.
Tapanilan Erä raportoi Oilers-voitosta ja linkittää raportin lopuksi Joni Niirasen rangaistuslaukaukseen ja eräläisten puolivälierävoittotuuletuksiin.
Katsomisen arvoinen pätkä.
TPS:n toistaiseksi viimeiset divarituuletukset on kansallisen TPS-viikon kunniaksi paikallaan julkaista Avokatsomossakin.
Näin kansallisella TPS-viikolla kannattanee helsinkiläisen itäsuomalaisenkin pysyä aiheessa.
TS:ssa tepsiläinen Juhani Tamminen kirjoittaa jääkiekon alennustilasta mutta myös kansanliikkeistä ja seuratoiminnasta.
Kansanliikkeet eivät synny haukkumalla, aliarvioimalla ja öykkäröimallä. Ne syntyvät vuorovaikutuksesta ja siitä, että asiakkaat saavat enemmän kuin heille luvataan. Ihmisellä on sisäänkasvanut tarve kuulua johonkin ja hetkellä, jolloin edustusjoukkueen pelaajat kantavat edustuspaitaa ylpeinä, se tunne tarttuu junioreihin ja heidän vanhempiinsa. Sama koskee johtoa, valmentajia ja seuran työntekijöitä. Kun asiakkaita palvellaan asiantuntevasti, nöyrästi ja oikealla tunnetasolla, se tarttuu ja sitä kautta kansanliike on valmis.
Olisiko siinä jotain seuratoiminnalle? Vai ovatko ylevät sanat kansanliikkkeistä jo utopiaa 2000-luvulla kun seuran jäsenet ovat, tosiaankin, asiakkaita, ja ostavat jatkossa muualta jos palvelu ei satu miellyttämään.
Ja TPS Salibandyn sivuilla kerrotaan turkulaisen liigaunelman menneestä ja tulevasta.
Koripalloilijoita valokuvattuna tavallisten ihmisten kanssa. Käyttäjä StewMacin ottamia valokuvia Flickrissä.
SBS Porin ja Kirkkonummen Rangersin ottelusarja katkesi kolmanteen otteluun ja SBS:n 8—4-voittoon. Erittäin mielenkiintoista nähdä (netin kautta), miten porilaiset pystyvät haastamaan toisessa vaiheessa Happeen.
Happeeseen verrattuna Pori on toki nimiheikko, mutta siinä missä Happee on tällä kaudella voittanut vain OLSin, Pirkkalan ja AC HaKin, SBS on hävinnyt vain TPS:lle, Nokian KrP:lle ja AFC Campukselle.
Erään Avokatsomon lukijan pyynnöstä nostettakoon esille Tirsamaan Tirsan tarjoilema sitaatti TPS:n juhlahumun keskeltä:
Valmentaja Backman on kuulemma viety syystäkin suihkuun. Edes turkulaisen salibandyn sanansaattajana tunnettu Avokatsomo ei kerro, onko suihku ollut kultainen.
Backman ehti nousupelin jälkitunnelmissa kritisoida myös Jyväskylän Monnarin lattiaa. Muistaakseni Monnarilla on yksi liigan parhaista parketeista, joten lienee Backmankin hieman sekoillut noususta häkeltyneenä.

Jere Jokinen valittiin nousukarsintasarjan MVP:ksi, mutta perustelut olisi voinut löytää myös Ville Veikkolaisen valinnalle. Viimeisessä ottelussa tehot 3+2 ja voittomaali on suoraan TPS:n seurahistoriankirjoihin painuva suoritus.
Yhteensä Veikkolaisen tehot nousukarsintasarjassa olivat 6+4=10.
Jokisen ”tasonnosto” oli kuitenkin valinnan arvoinen. Runkosarjan peleissä Jokinen ei ole esiintynyt varsinaisesti kylmäpäisen ratkaisijan roolissa, mutta Bluesia vastaan Jokisen nimi kukkii jokaisen ottelun pöytäkirjassa näkyvästi. Ja ainakin Turun-ottelussa Jokisen pelaaminen tuki joukkuetta vahvasti muuallakin kuin vain ratkaisupaikoissa.
Pieni yllätys oli ehkä se, että Riku Kekkosen ei tarvinnut pelata korkeimmalla profiililla. Ja se, että nousukarsintasarjan ottelu Turussa pani miettimään, pystyyköhän TPS-ikoni Rami Lehtola nousemaan taktisesti backmanlaisen pelikirjan vaatimalle tasolle.
Avokatsomossa pureuduttaneen lähitulevaisuudessa liigahaasteiden näkökulmasta syvemmin TPS:n nousijajoukkueen pelaajistoon.
Kuva: Anssi Koskinen

Avokatsomon turkulaistoimituksen valinta parhaaksi pelaajaksi nousukarsintasarjassa TPS—Blues: Jere Jokinen, TPS.
Kolme ottelua, kaksitoista tehopistettä. 6+6=12.
Aiemmin tänään ei ollut vielä se päivä. Mutta tästä päivästä tuli se päivä.
Missä sinä olit kun TPS nousi Salibandyliigaan?
Minä olin Räntämäen liikuntakeskuksen kahviossa kannettavan tietokoneen ääressä painamassa F5:ttä. Refresh… Jaakkola… Refresh… Veikkolainen… Refresh… Veikkolainen… Refresh… Kekkonen… Refresh… 60 min.
Odotettavissa Avokatsomossa lähitulevaisuudessa: katsauksia Turun Palloseuran menneeseen ja tulevaan.
Ensimmäinen kommentaattori oli paikalla ennen kuin ylläpito ehti edes kirjoitustilaan… vikkelää porukkaa. TPS on siis voittanut liigakarsinnan otteluvoitoin 3—0 ja tähän tontille pystytetään Ray Backman -patsas kunhan ehditään.
edit #1: Otsikko on jo toisella katsomalla täysin epälooginen, mutta tämä nyt vaan täytyy säilyttää alkuperäisessä muodossaan. Kirjoittamisen aikana tippui jo kolme onnittelukommenttia lisää — olemme näemmä (todella yllättäen) virallinen TPS-kanava. Milloin se suolaus alkaa?
Tänään on keskiviikko, mutta tämä keskiviikko ei ole se päivä, jona TPS Salibandyn miesten edustusjoukkue nousee liigaan. Ei ole, sillä kello on vasta puoli kaksi ja SC Bluesin ja TPS:n ottelu Jyväskylässä alkaa viiden tunnin päästä.
Katsotaan miltä tilanne näyttää yhdeksän aikaan illalla.
Ennen kuin ottelusarja on päättynyt, onnittelut ovat vittuilua ja liiga-ajatukset itsepetosta. Vain mantrat ovat totta. TPS matkustaa Jyväskylään tilanteessa, jossa sen voitettavissa ja saavutettavissa oleva tavoite on vain se, mitä siltä odotettiinkin.
Historia kirjoittaa urheilun tarinat, joten annetaan kellon käydä ja odotetaan.
Toisaalla: ykkösdivarin lohkokakkosten karsintasarjaa voitoin 2—0 johtavan SBS Porin foorumilla kasassa alkaa olla jo ensi kauden liigajoukkueen kentälliset.

Kaikki liigapelitkään eivät ole yhtä innostavia, jotkut liigapelaajien itsensä mielestä jopa väsyneitä. Onneksi pääsee välillä Kalvolaan, jossa on väkeä ja väriä. Hyvissä ajoin ennen peliä luki lipunmyynnissä, että täynnä, vain seisomapaikkoja, ja kuvia ottaakseen sai sovitella itsensä huolella katsojien sekaan. Tällä sählyhörhö jaksaa taas pitkään.
Kiekon puolella on keskitytty Tepsin surkeuteen, mutta toisen musta ilta on toiselle kauden kohokohta. Alpo Suhonenko se puhui voiton ja tappion kietoutumisesta yhteen.
Ylen Ari Mennanderin hahmottelemasta kymmenestä askeleesta avattuun SM-liigaan löytyy lainaus.
Jos SM-liigan ovia ei avata, Mestis näivettyy amatöörisarjaksi. Muut lajit, kuten vahvassa kasvussa oleva salibandy, nousevat uhkaamaan jääkiekkoilun ykkösasemaa kaikilla muilla paitsi liigapaikkakunnilla.
Voisiko pitää paikkansa? (Ja onko salibandy vahvassa kasvussa?)
Minä en osaa miettiä vastausta, mutta toisaalta kyllähän se SM-liiga kohta avataan, koska Kalervo Kummola ja Harry Harkimo ovat molemmat lausuneet niin julkisuudessa.
Kysymys kuuluu: jos ajatus Tepsillä kolme ottelupalloa kirjoitetaan julki, jinxaako se keskiviikkona TPS:n pelin vai onko kirjoittajalla suurudenhullu kuva Avokatsomon vaikutuksesta salibandypallon pyörimiseen?
Parempi varmaan olla vain hiljaa.
Tai siis lyödä tamburiinilla tahtia ja loitsia.
Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.

Mikko Hautaniemi. Kaksi rankkaria sisään ensimmäisessä pelaamassaan liigakarsintaottelussa — tai siis sen rangaistuslaukauskilpailussa.
Kuva: Anssi Koskinen (arkistokuva, kuvaa käsitelty)
Petteri Sihvonen: TPS-imperiumi vapisee kuolonkourissa.
Onko tässä nyt kyse Hannu Jortikan joutsenlaulusta?
Ei, kyllä tässä on kyse paljon isommasta asiasta kuin yhden kaikkeen ja kaikkiin ylimielisen tuntuisesti suhtautuvasta päävalmentajasta. Minä pelkään, että tässä on kohta romahtamassa kokonainen suomalaisen jääkiekkoilun eräs imperiumeista, jota TPS kiistatta on. Sikäli tietysti pitää edelleen puhua Jortikan kohtalosta, että hän on todellinen tulppa kaikelle positiiviselle kehitykselle turkulaisessa kiekkoilussa.
Jortikka itse kirjoittaa TPS-kiekkoilun tulevaisuudesta omassa, Turun Sanomien ylläpitämässä blogissaan otsikolla Kevään huipennus edessä.
Off wing opinionin Eric on poiminut Flickristä valittuja kiekkokuvia. Tai siis linkkejä sellaisiin.

Tuota kuvaa olisin käyttänyt liigan sivuilla — jos tarkennus ei olisi lipsahtanut katsomoon. » Lue koko juttu
Helsingin Sanomat kertoo eilen netissä, tänään paperilla, että pyörätuolikelauksen olympiavoittaja Leo-Pekka Tähti vierailee pyörätuolikoripallon puolella Euroopan cupissa ja Italian ykkösdivisioonassa.
Harmi, että toimittaja Ari Virtanen on ehtinyt siirtyä televisioon. Jos ei olisi, odottaisin huomisen lehden analyysiä Only in pyörätuolikoripallo.
Ikäihmisillä ei ole aina helppoa.
Tampereen Ilveksen ikoni Raimo Helminen täyttää ensi sunnuntaina vaatimattomat 43 vuotta. Synttärikestien lisäksi Ilves joutuu painimaan Raipen vakuutuksen kanssa. Urheilijaturva kun loppuu urheilijan täyttäessä 43 vuotta.
Olemme neuvotelleet asiasta vakuutusyhtiön kanssa ja sieltä löytyy tuote, jolla saamme Helmisen loppukaudeksi kaukaloon. Ainut kysymysmerkki tällä hetkellä on se, saadaanko syntymäpäivän jälkeiseen vakuutukseen mukaan tapaturmaeläke.
Tänään suostun vihdoin uskomaan kirjoittamaan, että TPS on voittanut ykkösdivarin länsilohkon ja aloittaa lauantaina liigakarsintasarjan SC Bluesia vastaan.
FBC Turun foorumilla on aloitettu keskustelu Tepsin kohtalosta, ja avauspuheenvuorossa puhutaan fiksuja kotiedusta. Se ehkä on Jyväskylän, mutta TPS:n kauden ”tärkeimmät” ottelut eli jälkimmäiset vierasottelut Nokian KrP:tä ja SBS Poria vastaan päättyivät TPS:n voittoon.
Toisaalta TPS isännöi sitten Bluesia sunnuntaina Caribiassa, missä TPS on aiemmin pelannut vain yhden liigakarsintaottelun — ja hävinnyt sen NST:lle 3—8 maaliskuussa 2005.
Kotietu saattaa olla vain schmotietu.
Historiansa toisen liigakarsintaottelun TPS pelasi samassa ottelusarjassa Turun Salibandyareenalla. Silloin NST kaatui 5—3.
Erän sivujen Mikrobitti-kolumnissa pohditaan, miksi niin moni (?) Mosan mäellä vaikuttanut on ryhtynyt kirjoittamaan lajista.
Itse istuin joskus ennen sotia kauden päättäjäisissä Salibandy-lehden silloisen päätoimittajan Jukka Tervon pöytään kertomaan, mitä kaikkea lehdessä minun mielestäni tulisi olla. Aikansa kohteliaasti kuunneltuaan Tervo ojensi kätensä ja toivotti minut tervetulleeksi lehden avustajaksi.
Eikä tarvitse kovin montaa toimiston ovea siirtyä Arena Centerin hallin käytävillä eteenpäin, kun salibandyliigan tiedottaja Mika Hilska astuu kuvioihin.
Itse asiassa aika monta ovea tarvitsee ja siltikin turhaan, mutta moni on kyllä luullut minun olevan liitossa töissä ja tavoitettavissa Myllypurosta. Muun muassa se liigavalmentaja, joka soittaessani vastasi puhelimeen ja kertoi olevansa ihan kohta siellä, jolloin voisimme puhua naamakkain. Tulee liiton toimistolla toki käytyä keskimäärin ehkä pari kertaa kuukaudessa.
Tapani Pikkaraisen Ajankuvia Oulusta -blogi esittelee sanoin ja kuvin Kärppien ja Bluesin välistä finaalisarjaa.
Plazan Stadionilla Pasi Tuominen raportoi salibandyn pudotuspeli-infosta kasinolta ja summaa kirjoituksen lopuksi vielä aatoksiaan alaotsikolla Nuori laji opettelee mediaseksikkääksi.
Salibandyliigan maanantaisessa playoff-infossa yhdistyivät NHL:n varaustilaisuus, reality-kulttuuri ja urheilun latteudet. Nuori laji vasta opettelee julkisuuskuvansa rakentamista. Tilaisuuden vetäjät ja joukkueiden edustajat viljelivät kuluneita fraaseja, aivan kuin ne olisivat jotakin tavoiteltavaa ja uskottavalta urheilulajilta vaadittavaa.
Tuomisen kirjoituksen päälle sopii muistella vielä Hekanahon mietteitä muutaman tunnin takaa.
Tirsamaan Tirsa muistelee Tukiota.
Pakarinen ihmettelee samaa asiaa kuin minä maanantain Hesarista.
Ja Jose Mourinho ei ota turhia paineita:
”If the club decides to sack me because of bad results it’s part of the game. I will be a millionaire and will get another club a couple of months later.”
Naissalibandy.netissä Minna Hekanaho kirjoittaa mukavan pitkästi siitä, miten salibandystä tulee huippu-urheilua.
Ollakseen huippu-urheilija, tulee harjoitella paljon, koska protestanttisessa kulttuurissamme emme voi hevin sietää sitä, että muillakin keinoin voisi pärjätä. Huippu-urheiluksi halajavan lajin kannattaa siis voimakkaasti korostaa harjoitusmääriään, jotta saisi vaihdettua lökäpöksyimagon kunnon räkäposkimeininkiin. Doping-skandaali (ei kannabis) olisi tältä kantilta ajateltuna vain suotava, koska se osoittaisi miten vakavissaan tässä ollaan.
Hekanaho ei ehkä ole aivan tosissaan, mutta kirjoituksesta kyllä huokuu vahva kosketus salibandyn kasvukysymysten todellisuuteen.
Niillä keillä on mahdollisuudet vaikuttaa lajimme kehittymiseen toivoisi olevan kirkas käsitys siitä, miksi mitäkin tehdään kuten tehdään. Sokea muun maailman kopiointi ei ole okei — perustelujen pitää aina olla kunnossa.
IS Veikkaajan mukana tuli IS Formula1 -spesiaali. Formulakausi on ilmeisesti alkamassa.
Kauden kiinnostavin formula 1 -kysymys on:
Mitä tapahtuu kaikille niille McLarenin takeille ja lippalakeille, jotka suomalaiset ovat hankkineet osoittaakseen jo asustuksellaan kannattavansa Suomen (nyt entistä) epävirallista formulamaajoukkuetta?
Arno Karkamon otsikko Urheilulehdessä 4 / 2007:
Eräs menestystarina
Tuomas Heikkilän otsikko IS Veikkaajassa 10 / 2007:
Erä’s tuhkimotarina
Valinnat on nyt suoritettu ja miesten pleijareiden puolivälieräparit on selvillä. Helsingin keskustan Grand Casinolla päiväsaikaan järjestetty tilaisuus lähti käyntiin heti raketin lailla.

Avokatsomon lukijoille tutuksi tullut FBT Porin maalivahti Tomi Collander debytoi Woodcuttersia vastaan kenttäpelaajana ja pääsi 28 sekuntia ennen kauden loppua kokeilemaan jopa rangaistuslaukausta. (Kuva: Jaakko Jokela.)
Woodcuttersin otteluraportti kertoo lisää sanoin ja kuvasarjoin.
Toinen tuttumme, TPS:n entinen maalivahti Jussi Lännistö jatkaa puolestaan kauttaan Uudenkaupungin Salibandyn kanssa kakkosdivarin jatkosarjassa — edelleen kenttäpelaajana. Lauantaina USB voitti Karhukoplan 4—3 Lännistön jatkoaikamaalilla.
Alkusarjassa Lännistö sijoittui länsirannikon pistepörssin vitoseksi tehoilla 30+20=50. (Jäähyminuutteja kasautui 69.)

Kirkkonummen Rangers nousi Valtteri Nurmen viime hetken maalilla liigakarsintoihin. 34 kutia ottelussa torjunut Niko Ylänen näytti Rene Higuita -maisia otteita kirkkonummelaisten maalilla.
Vielä alkuviikosta Yläsen tilanne oli hieman toinen.
Kuva: Olli Laukkanen
AFC BFX FBT KOO NIB KRP SBS TPS VAA WOO AFC *** TTV TVT TTT TVT xTT VVV TTT VTT VVV BFX VVT *** xTV TVV VVT xTT TTT TVV VVV TTV FBT VTV xVT *** xTV VVV TVT TxT TVV VVV TTT KOO VVV VTT xVT *** TVV TVT TTT TTT VVV TTV NIB VTV TTV TTT VTT *** TTT TTT TTT TVT TTT KRP xVV xVV VTV VTV VVV *** TVT TVT VTV VVV SBS TTT VVV VxV VVV VVV VTV *** TTT VVV VVV TPS VVV VTT VTT VVV VVV VTV VVV *** VVV VVT VAA TVV TTT TTT TTT VTV TVT TTT TTT *** TTT WOO TTT VVT VVV VVT VVV TTT TTT TTV VVV ***
Raakadataa.

Nokian KrP:n Toni Katajisto voitti ykkösdivarin länsilohkon pistepörssin yhden pisteen erolla Woodcuttersin Mikael Furuun. Yllä Katajiston 9 maalia ja 2 maalisyöttöä Nibacosia vastaan runkosarjan päätöskierroksella.
Katajiston tehot 27 ottelussa 57+28=85. Furulla yhtä monessa ottelussa symmetriset 42+42=84. Päätöskierroksella niistä tuli 3+2.
Maan paras salibandyvalokuvaaja Peter Forsgård osui ilmapalloon.
Lähes samankaltaiseen hetkeen osui taannoin myös Olli Laukkanen.
Naisten liigan pudotuspelejä ja liigakarsintaa. Miesten ykkösdivarin päätöskierros.
Päivän mielenkiintoisin salibandykysymys on: kaatuuko Salibandyliiga.fi?
Kymmenvuotiaan ääni perjantai-iltapäivänä Turun Salibandyareenalla:
”Ei sählyssä pelata vielä SM-liigaa.”
Fakta.
Hiihtoliiton toimitusjohtaja Jari Piirainen uskoo Sapporon mitalisateen jatkuvan Iltalehden toimittaja Jussi Ojalan tekemässä haastattelussa.
Pictures of the year international.
Urheilu vasemmalla.
Koska Santtu Manner valittiin Salibandyliigan helmikuun pelaajaksi, Tirsamaan Timo Mäkynen haluaa palkita niin ikään loistavan helmikuun pelanneen Joni Niirasen kuukauden suomenruotsalaisena.
Niiranen helmikuussa: 6 ottelua, 8 maalia, 16 maaliin johtanutta syöttöä.
Tapanilan Erä tiedottaa tehneensä Niirasen kanssa sopimuksen myös ensi kaudesta.
Yllättävän valmentajanvaihdoksen jälkeen rentoa peliä hurjalla taistelulla — HIFK:n esitys Erää vastaan toi mieleen naisten maajoukkueen Latviassa 2001. Siellä päävalmentajaksi nimetty Jari Oksanen kirjautti puhtaan tilin: maajoukkuevalmentajana pelkkiä voittoja, MM-finaalia myöten. Jos HIFK voittaa lauantaina mutta jää rannalle pleijareista, Mikko Heimonen voi jäädä tietokilpailukysymykseksi voittamattomana liigavalmentajana.
Mosahallissa oli niin paljon valokuvaajia, että parhailla paikoilla tungeksittiin. Tai kai ne kuvaajia olivat, vaikka jonkun kalusto toi pikemminkin mieleen sinkopartion.
Mietin, ketä Tatu Jaarinen tuossa Erän Mikrobitti-kolumnin kuvassa muistuttaa, mutta tietysti meidän ikämiesten muistamaa näyttelijä David McCallumia (Näkymätön mies, Colditz, Safiiri ja Teräs ja niin edelleen).
Avokatsomo 2003—2008