maanantaina 12. maaliskuuta 2007
Salibandy voisi voittaa Mestiksen
Ylen Ari Mennanderin hahmottelemasta kymmenestä askeleesta avattuun SM-liigaan löytyy lainaus.
Jos SM-liigan ovia ei avata, Mestis näivettyy amatöörisarjaksi. Muut lajit, kuten vahvassa kasvussa oleva salibandy, nousevat uhkaamaan jääkiekkoilun ykkösasemaa kaikilla muilla paitsi liigapaikkakunnilla.
Voisiko pitää paikkansa? (Ja onko salibandy vahvassa kasvussa?)
Minä en osaa miettiä vastausta, mutta toisaalta kyllähän se SM-liiga kohta avataan, koska Kalervo Kummola ja Harry Harkimo ovat molemmat lausuneet niin julkisuudessa.
Kommentit
-
Jos katsojamäärät määräytyisivät lajin viihdearvon mukaan, niin salibandy olisi mennyt jääkiekon, ainakin sm-liigan, ohi jo aikoja sitten.
Miksi se sitten ei ole jo mennyt? No koska ihmiset eivät tiedä salibandyotteluiden viihdearvoa, jos eivät ole koskaan niissä käyneet.
-
Mikäli lajin viihdearvo määräytyy laskemalla pallonmenetysten ja organisoimattomien hyökkäysten määrä, niin ehdottomasti salibandy on viihdyttävämpää kuin jääkiekko.
Tuo salibandyn huima viihdearvo on vaan joskus varsin hankala löytää. Esimerkiksi maanantainen SPC-Classic oli aika kaukana viihdyttävästä pelistä ja jos Huhtimon voltti oli G-SSV pelin parasta antia niin voi voi sentään.
Parhaimmillaan salibandy on erittäin viihdyttävää mutta ainoastaan parhaimmillaan. Tälläkin kaudella olen nähnyt lukuisia sählypelejä, jotka eivät ole antaneet vastinetta pääsylipun hinnalle. Ja kentänlaidalta katsottuna pelit sentään näyttävät vauhdikkaalta kilpaurheilulta mutta valitettavasti television kautta nautittuna salibandy on pahimmillaan todella hirvittävää katsottavaa.
Joten näkemäni perusteella olen enemmän huolissani salibandyn kuin esimerkiksi Mestiksen tilasta.
-
”Mikäli lajin viihdearvo määräytyy laskemalla pallonmenetysten ja organisoimattomien hyökkäysten määrä, niin ehdottomasti salibandy on viihdyttävämpää kuin jääkiekko.”
Nyt ollaan kyllä väärillä urilla jo lähtökohtaisesti. Aika karkea yleistys on sanoa, että salibandyliigan peleissä ”pallonmenetyksiä ja organisoimattomia hyökkäyksiä” tulee ylettömän paljon ja jos pidät vertailukohtana jääkiekkoa (?), niin metsässä olet siinäkin. Vai mihin oikein vertaat, kun tuollaisia yleistyksiä heität? Kaksi eri peliä.
Salibandyssa tehdään 50-60 prosenttia maaleista vastahyökkäyksillä, joten eikö ole selvää, että pallonriistoihin ja nopeisiin vastahyökkäyksiin, joita sinä sanot organisoimattomiksi hyökkäyksiksi, tulisi panostaa? Se on osa tätä lajia ja toivon mukaan tiedostat sen seuraavan kerran, kun menet salibandykatsomoon. Muussa tapauksessa omat odotuksesi pettää sinut, ei peli.
”Tuo salibandyn huima viihdearvo on vaan joskus varsin hankala löytää. Esimerkiksi maanantainen SPC-Classic oli aika kaukana viihdyttävästä pelistä ja jos Huhtimon voltti oli G-SSV pelin parasta antia niin voi voi sentään.”
Nojoo. Varsinkaan playofseissa parempi on hoitaa voitto kotiin kuin hävitä tyylikkäällä pelitavalla. Ja kyllähän niitä tylsiä pelejä löytää mistä valtakunnallisesta sarjasta tahansa puhuttiin sitten uppopallosta tai jääkiekosta. Jos takuvarmaa viihdettä haluaa, niin sitä saat esim. Maakuunista. Yksi urheilun suola on kuitenkin, että koskaan ei tiedä mitä kentällä tapahtuu, toisin kuin Makuunin tapauksessa.
Erilaisia pelityylejä tulee arvostaa.
Ja jos pidetään sitten jääkiekkoa vertailukohtana, niin itseä ainakin syljettää se tosiseikka, että ylivoimalla tehdään liki 60% maaleista. Puhutaan kuitenkin viidellä viittä vastaan – ja 3 tai neljällä kentällisellä – pelattavista peleistä ja on jo lähtökohtaisesti väärin, jos suuri osa peleistä ratkeaa ylivoimakenttien osaamiseen.
-
Joo SPV pelasi kyllä sellaista sumppua että huh huh! Mutta enpä ole aikaisemmin moista liigapeleissä nähnyt. Muistutti Ruotsin liigan pelitapaa. Olen kyllä viihtynyt jokaisessa Gunnersin pelissä jota olen tällä kaudella käynyt katsomassa. En ole kyllä lainkaan huolissani salibandyn viihdearvosta, esim. viime mm-kisat näyttivät että laji sopii mainiosti telkkariin. Eikä vain parhaimmillaan. Kovin on pessimististä lajiväki Suomessa, kun aina otetaan vain negatiivisia asioita esiin.
Sen verran mitä olen jääkiekon sm-liigaa telkkarista katsellut niin paljon tylsempää se on ollut; viskotaan kiekkoa ränniin, vaikka pelattaisiin ylivoimalla. Ja tasoero verrattuna NHL:ään on valtava.
No toisaalta mielestäni moni huippu-jalkapalloseurojenkin kohtaaminen on ollut sen verran tylsä, etten ole jaksanut katsoa koko ottelua.
-
Pahoitteluni sekavasta viestistä, väsyneenä tuli jaoteltua vähän huonosti.
-
Viihdearvot katsojan kannalta ovat nykyisissä playofs peleissä niin kiekon kuin esim. jääkiekon osalta on aika vähissä kun pelataan pelkästään voitosta ja SM:stä. Viimevuonna Oilers oli poikkeus ainakin karvauksen osalta nykyplayofs peleissä Korkealta ja kovaa…
Nyt mitataan peleissä sen kuuluisan kasetin kestämistä puolustusasenteen ja pallollisen pelin maltin osalta. Noista sumppua pelaavista joukkueista onnistuvat taktiikassaan ne jotka uskovat ja luottavat valmentajansa päättämään taktiikkaan. Nyt vaan pelataan varmempaa ja riskittömämpää peliä kuin runkosarjassa. Sama trendi kaikissa lajeissa, ei itketä nyt ainoastaan salibandyn masentavaa olotilaa ;)
Miten muuten muut joukkueet kuin SPV ja Gunners on vetänyt karvauksensa / puolustuksensa? Classic pelaa ihan samanlaista puolenkentän kyttäämistä? SSV seisoskelee puolessa kentässä ja säästelee tosipeleihin? ERÄ-Oilers ?????? Josba ja Trackers ovat näkemäni perusteella ilmeisesti ainoat jotka vetää korkeammalla karvauksella?
btw
”Jos takuvarmaa viihdettä haluaa, niin sitä saat esim. Maakuunista. Yksi urheilun suola on kuitenkin, että koskaan ei tiedä mitä kentällä tapahtuu, toisin kuin Makuunin tapauksessa.”
Nykyelokuvat ovat muuten 99% täyttä skeidaa…
-
Sen myönnän rehellisesti, että omat odotukseni ovat lähes joka kerta liian korkeat kun menen katsomaan salibandyä.
Joka kerta menen katsomaan vauhdikasta peliä, joka pitää sisällään muutaman ”taikatempun”, parin länget ja rautaisia laukauksia jne. Valitettavan usein näen kuitenkin tuskaista rutistamista, jossa on vauhtia niin paljon ettei pelaajien taito enää riitä taikuuteen. Välillä tuntuu ettei pelejä voita parempi, vaan vähemmän huono joukkue.
Haluaisin nähdä kentällä suvereenia lahjakkuutta mutta näenkin keskinkertaisuutta, joka on kehittynyt liigapelaajaksi kehittämällä fysiikkaa. Tästä seuraus on puolustava, rikkova pelityyli, fysiika ihannointi ja kiviä taskuun huudot. Tällä hetkellä liigassa on nippa nappa viisi joukkuetta, joissa pelaajamateriaali riittää viihdytävään peliin. Valtaosa lopuista joukkueista on täynnä laput silmillä sataatuhatta puurtavaa keskinkertaisuutta.
Jos se perkeleellinen taistelu ja louhiminen on viihdettä, niin olkoon sitten mutta minua se ei viihdytä. Minua viihdyttää salibandyssä suvereeni henkilökohtainen taito.
-
”Tällä hetkellä liigassa on nippa nappa viisi joukkuetta, joissa pelaajamateriaali riittää viihdytävään peliin. Valtaosa lopuista joukkueista on täynnä laput silmillä sataatuhatta puurtavaa keskinkertaisuutta.”
Milestäni peli voi olla viihdyttävää, vaikka se ei olisi aina sellaista Classicin ”takatolpilta tyhjiin”-klap-klap peliä. Esimerkiksi Gunners ja Trackers pelaavat fyysistä peliä, jossa laidat ryskyvät, mutta myös näyttäviä maaleja tulee. Ja Gunners EI pelaa samanlaisella sumpulla kuin SPV. Joten itselleni tuo viihdearvo ei tule pelkistä hienoista kikoista ja namuttelu-maaleista, vaan myös siitä että pelissä on paljon tunnetta mukana, yleisö kannustaa hyvin ja laidat ryskyvät…ilman ylilyöntejä tietenkin.
”Jos se perkeleellinen taistelu ja louhiminen on viihdettä, niin olkoon sitten mutta minua se ei viihdytä. Minua viihdyttää salibandyssä suvereeni henkilökohtainen taito.”
Ja tämäkö on taas sitten vain salibandyn ongelma? Salibandy on ainoa palloilulaji jossa tuota henkilökohtaista taitoa voi vielä Suomessa nähdä. Jääkiekossa vaan viskataan kiekkoa ränniin ja luistellaan puolivaloilla, varsinkin jos vastassa on joku v:n Kalpa. Ja harhautuksia ei näe koskaan.
-
Kyllä se Retzu on sillai, että liigassa taitotaso on parantunut aivan huikeasti viime vuosina, kun liigaan on rantautuneet ensimmäiset ihan pikkujunnuista saakka veivanneet ikäluokat.
Mutta peli vaan on erilaista. Nykyään ratkaisut (syötöt, laukaukset) täytyy pystyä tekemään (fyysisen) paineen alla ja jatkuvassa liikkeessä. Ennen vanhaan oli tilaa ja aikaa haastaa ja hassutella, nyt tiivis puolustuspelaaminen ottaa sen pois ja todellinen taituruus mitataan oivaltavina painopisteen siirtoina, nopeina oivaltavina syöttöinä ja hyvinä laukauksina huonostakin tasapainosta ja asennosta.
Pelikäsityksen tarttis olla semmonen, ettei tarvii pallon kanssa enää katella. Ja semmoinen, että pallottomana osaa liikkua niin, että ajoitukset menee kohdalleen ja screenit ja blokit toimii. Se on toista kun aikanaan sinänsä aivan loistava Täky, joka kuitenkin teki suurimman osan sinänsä hienoista taikatempuistaan lähtemällä seisovilta jaloilta liikkeelle tai pikkuhölkästä rytminvaihdoksiin.Mutta kun näet joskus näitä liigan neloskentän junnuja tai loukkaantumisista toipuvia pelaamassa farmijoukkueissaan kakkosdivarissa, voit nähdä sellaista 5-10 vuoden takaista hassuttelua. Siellä ne pitää puolikuntoisinakin hauskaa ja siinä voisi olla sulle viihdettä, jos tuo on se, mitä haluat katsoa. Ja on se Täkykin vielä siellä kakkosessa, oisko SCSählyssä…
-
Jääkiekossa nähdään hienoja maaleja ja viihdettä nykyään jonninverran johtuen sääntöuudistuksesta ja siitä tulevasta ylivoimasta,mutta ennen sitä mielestäni nimenomaan jääkiekossa ei paljon nautintoa ollut.Suurin osa samaa kaavaa nimenomaan laput silmillä kiekko päätyyn ja edelleen laput silmillä perään,näin normaalijoukkueesta tekee 2-3kenttää >meidän maan kovimmat ammattilaiset,välillä valopilkkuna ulkomaalaiset ja omat tähdet jotka tekevät kikkojaan tosin erittäin harvoin.mielestäni kun puhutaan viihdearvosta ei varsinkaan tuon ajan kiekko mene edes salibandyn edelle!suomalainen peruskiekkoammattilainen on vahva jässikä ja suht hyvä luistelija mutta taito ja pelinäkemys ovat niin minimissä etten kiekkopelejä oikein jaksa siitä syystä edes katsoa muutenkuin nelosen kaikkimaalit ohjelman:)