Nimimerkkien kirjoituksiin viittaaminen hävettää aina hieman, mutta menköön.
AFC Campuksen nettisivuilla nimimerkki Pablo Da Saba kolumnoi, miksi Hannu Tuomisen kirjoitukset Turun Sanomien salibandyblogissa ovat pettymys.
Aiheena on siis blogi HooTeen salibandysivalluksia, joka juhlii tänään kolmiviikkoissynttäreitään.
Täältä kaukaa idästä katsoen mielenkiintoinen kirjoittaja, joka provosoi rohkeasti ja herättää keskustelua.
Kenties HT-ilmiöön liittyy jotain, mitä täältä saakka ei voi tietää eikä ymmärtää.
Samaa mieltä.
Pitäis olla turkulainen, että ymmärtäis…
Kaikki osaa provosoida ja suututtaa, netissä varsinkin. Olisi kiva lukea jotakin rakentavaa HooTeeltä…
Jos tuo kolme viikkoa blogia (ja 11 kirjoitusta) pitää paikkaansa, niin kyse taitaa olla kirjoituspalkkioiden keräämisestä tai sitten on painavaa, siis kirjoittajan mieltä painavaa maailmanparannettavaa paljon. Vuodessa siitä tulee noin 150 blogijuttua. Itse eräässä toisessa mediassa kirjoitellessani totesin, että viidennenkymmenennen avautumisen jälkeen olin jo melkoisen tyhjä ja oloni kevyt, paineet vähissä.
Viitauksilla kauheaan kohuun naissäbäpuolella täytyy kyllä todeta, että siinä HT taisi liioitella kovasti, siis että oli kova kohu. Minusta vain naissäbäilijät yrittivät auttaa, että blogikirjoittaja saisi tietoa enemmän kuin aluksi oli. Mitään tuoretta ajatusta ei Turun suunnasta ollut ilmaistu, joku taisi jopa kommentoida, että väsynyttä.
Tiedon lisääntyminen kyllä latistaisi monen kirjoittajan sanomaa, kuten Campuksesta, vaikka ei se tosiaan idässä mitenkään erityisesti auennut, että miksi campusasioita tuntemattoman (?) provoon piti oikeasti provosoitua. Blogit kun kertovat usein enemmän kirjoittajasta kuin asiasta.
Se vaan on yksinkertaisesti niin, että monilla menevät sekaisin urheilu ja urheilun seuraamisen harrastaminen ja sitten arvioidaan toisen termeillä toista, kun ei eroa ymmärretä. Tuota seuraamista voidaan tosiaan myös tehdä työnä (toimittajat) tai sitten erilaisina amatööreinä hardcorefaneista soffafaneihin. Siinä se on ihan samaa kuin urheilu, jossa jotkut saavat rahaa ja toiset eivät, mutta sitten voidaan kuitenkin olla ihan huippu-urheilijoita.
HooTee näytti myöhemmin tehneen havainnon, että ottelutapahtumien tarkkoja selostuksia tullaan näkemään vähemmän ja blogiturinoita enemmän.
Minulle tuli siitä mieleen, että kun isät (tai äidit) lukevat satuja lapsilleen, niin lapset voivat laittaa mielikuvituksensa liikkeelle. 50-luvulla se oli urheilussa samanlaista. Siksi kirjoitettiin. Nyt on kyllä aivan turhaa selostella mitään, menkööt kiinnostuneet kentän tai mäkimontun reunalle… tai jos ei jaksa, niin sohvalle. Kirjoitettuja urheilusatuja harvemmat oikeasti enää seuraavat (vaikka tarinat olisivat kuinka totta). Mutta ehkä vain sellaiseen pystyy mediakiiruussa.
Nämä ” kohut ” ovat kaukana oikeista ja todellisista kohuista.Jos käsittelemme 2.divisioonan tai jopa 1.divisioonan asioita,ei siitä kohua saa tekemälläkään..
Campuksen tarina kiinnostaa ehkä muutamaa paikallista ja siinä kaikki.Turussa on nyt vain salibandypuolella TPS - ei muita.
Tajuta lajia ja osata kirjoittaa siitä on kaksi aivan eri asiaa.Hesarinkin aloittelevien lajitoimittajien kirjoitukset ovat välillä todella naurettavia ja omilla kirjoituksillaan vievät hetkeksi lajia alaspäin.
Ht:llä ja salibandyllä huipputasolla on aika vähän tekemistä toistensa kanssa.Siksi kirjoittelu esim.Campuksen asioista on oiva työmaa hänelle.
Joopa-joon alempia sarjoja väheksyvästä kirjoittelusta päätellen hän kuuluu ilmeisesti siihen onnelliseen ryhmään jonka kotipaikkakunnalla on aina pelattu Salibandyliigaa…
Eikö urheilussa voi olla oikeita ja todellisia kohuja jos ne ei tapahdu pääsarjatasolla?
Mielestäni _lajia_ voi tajuta jopa paremmin jos sitä seuraa vähän laajemmaltakin kun vain ”huipputason” osalta…
Kyllähän Nokian Kristitytkin on aika hyvin saaneet kohua aikaiseksi. Mitähän ensikaudeksi on luvassa, pari huippu pelaajaa lisää ja???
Avokatsomo 2003—2008