keskiviikkona 1. elokuuta 2007
Huippu-urheilu ei ole mitään
NST:n blogissa käydään Antti O. Arposen ja Pertti Ukkolan johdolla pohtimaan salibandyn suhdetta huippu-urheiluun.
On varmasti syitä miksi urheilu ei riitä salibandylle, mutta minä en niitä tiedä. Ehkä joku tietää ja kertoo, täällä tai NST:n blogissa.
Sitä paitsi: pelkän pelin pitäisi riittää. Peli on hienompaa kuin mikään urheilu.
Kommentit
-
”Peli on hienompaa kuin mikään urheilu.”
Samuli, hienosti tiivistetty.
-
Sähköpostiin tuli tällainen:
Saitko innoitteesi lausahdukseen Jyrki Heliskoskelta?
Eikä kun pistin itse merkille samanlaisen hienon lauseen häneltä vähän aikaa sitten. Oli seuraamassa Helsinki Cupin ottelua suomalainen joukkue — brasilialainen joukkue. Heliskoski sanoi, että pitäisi muistaa jalkapallon olevan ensisijaisesti peli, toissijaisesti urheilua. Suomalaiset urheilivat, brasilialaiset pelasivat.
-
En ole ihan varma pitäisikö itkeä vai nauraa salibandyperheen itsetunto-ongelmille. Kun me niin hirveästi halutaan olla huippu-urheilua ja kun harjoitellaan niin paljon ja joku varmaan pääsee cooperissa ainakiin yhtä paljon kuin AO vuonna x ja kyllä me nyt ainakin yhtä huippu-urheilua ollaan kuin JÄÄPALLO… Just joo ja jep jep. Kannattaisikohan vaikka etsiä hieman urheilullisempia vertailukohteita kuin esimerkiksi juuri jääpallo. En ylipäänsä tiedä kuinka moni jääpalloilija edes pitää jääpalloa huippu-urheiluna? Tai mikä on pesäpalloilijan erityisominaisuus? Viinanhimo varmaan jos joku on kaivettava…
Joten jos nyt tässä ja nyt julistetaan salibandy huippu-urheiluksi tai ollaan tyytyväisiä edes siitä, että salibandy on hieno peli. Ainakin yhtä hieno kuin pesäpallo, käsipallo tai jääpallo!
-
Keskustelu salibandyn asemasta urheilun kartalla on aina tarpeen. Mielipiteet jakautuvat nimittäin voimakkaasti. ”Vanhojen lajien” edustajat tyyppiluokkaa painija Ukkola eivät anna salibandylle mitään arvoa. Ja heitä on paljon, paljon.
Ne, jotka itse ovat pelanneet salibandyä ja/tai seuranneet sitä liigatasolla, tietävät että salibandy on kovaa urheilua, nykyisin jopa huippu-urheilua ihan siinä kuin joku pesäpallokin.
Nimimerkki Koukulle sanoisin, että mielestäni Arponen vertaa sopivasti salibandyä pesäpalloon, joka meillä mediassa saa mielettömästi julkisuutta eli palstatilaa verrattuna salibandyyn, vaikka salibandyn harrastajia on huomattavasti enemmän.
Osasyyllisiä tällaisen keskusteloun tarpeellisuuteen ovat ikivanhat median urheilutoimittajat (50+), joille urheilu on edelleen yhtä kuin hiihto, pitkän matkan juoksu ja pesäpallo.
-
Anteeksi jos saivartelen mutta mitä tekemistä harrastajamäärillä ja palstamillimetreillä on keskenään. Lehdet kirjoittaa niistä asioista, joista uskovat lukijoiden olevan kiinnostuneita. Käytännössä jokaisella suomalaisella on jonkunlainen omakohtainen kokemus pesäpallosta. Siis myös yli 40 vuotiailla, jotka eivät koululiikuntatunneilla törmänneet sählymailoihin. Nuo samaiset yli 40 vuotiaat taitavat kuitenkin olla niitä jotka lehtiä tilaavat, ja joille niitä kirjoitetaan. Ja jos tuo harrastajamäärä on jonkunlainen kiinnostuksen mittari, niin voisi kuvitella, ettei pelejä pelattaisi muutaman sadan katsojan edessä.
