Asian ytimessä

Janne kommentoi edellistä Avokatsomo-merkintääni muun muassa seuraavasti:

”Oho” voisi sanoa Ojalalle. Miten just sulta lipsahtaa tällainen viesti? Vai eikö ketään muuta Avokatsomon kirjoittajista saatu tekemään tuota viestiä? Piti itse sitten kyseisen seuran ja ilmeisesti pelin pelaajana kirjoittaa viesti? Hiukkasen on kyllä köyhää.

Ylipäätään taitaa teillä Eräläisillä olla kyllä joku alemmuuskompleksi näitä isompia ja kokeneempia vastustajia vastaan, kun toinen mollaa täällä ja toinen itse kirjoituksessa. Kumpikaan ei hehkuta omaa suoritusta, strategiaa, hyvää valmistautumista, oikeita siirtoja tai mitä vaan oman pelin hienoutta, vaan keskittyy lähinnä siihen miten toinen joukkue nyt epäonnistui.

Janne pääsi protestissaan mukavasti asian ytimeen. Kyseessä on keskustelunavaus, jota olen odottanut ja tiennyt, että se tulee eteen joka tapauksessa jossain vaiheeessa. Kyseessä on asia, jonka kanssa tasapainoilen joka päivä: miten voin samaan aikaan sekä pelata salibandyä että kirjoittaa salibandystä?

Pelaan salibandyä Tapanilan Erän liigajoukkueessa ja työskentelen päätoimittajana Pääkallo.fi:ssä ja urheilutoimittajana Iltalehdessä. Piste. Pyrin kirjoittaessani välttämään tiettyjä aiheita säännöllisesti pelaamiseni takia. Luonnollisesti Tapanilan Erä on yksi niistä aiheista.

Janne kysyy varsin aiheellisesti, miksi juuri minulta lipsahti tällainen viesti, ja eikö joku muu avokatsomolaisista olisi voinut julkaista kuvaa. Mietin itsekin moneen kertaan julkaistuani kuvan, että olikohan se nyt ihan järkevää ja meninkö tällä kertaa liian pitkälle. Toisaalta jos kuvan olisi julkaissut vaikka Samuli Laukka, olisiko se sitten ollut parempi tapa? Tuskin. Selvästi rehellisempää oli, että julkaisin sen itse, omalla nimelläni, kuten nimimerkki Fagerholm ilmaisi asian protestissaan.

Toisaalta kyseessä on urheilublogi, joka on eri asia kuin esimerkiksi Pääkallo.fi-sivusto. Avokatsomossa voin aivan vapaasti liputtaa juuri niiden asioiden puolesta, jotka itsestäni tuntuvat tärkeiltä. Silti olen pyrkinyt myös Avokatsomossa välttämään Erään liittyviä aiheita, tosin välillä siitä lipsuen, kuten tällä kertaa.

On selvää, että pelaaminen ja kirjoittaminen on vaikea yhtälö. Sitä on turha kiistää. Ristiriitoja ja vaikeita valintoja tulee väistämättä eteen. Jossain määrin olen jopa ihmetellyt, ettei kukaan ole aikaisemmin nostanut kissaa pöydälle. Tosin samoista asioista on puhuttu aikaisemminkin Avokatsomossa. Kaikesta huolimatta aion jatkossakin jatkaa samaa nuorallatanssia pelaamisen ja kirjoittamisen suhteen, ainakin toistaiseksi. Kiitos kommentoijille siitä, että pidätte vanhuksen valppaana ja uskon, että teette sen jatkossakin.

Sitten vielä viimeinen kommentti Jannen protestiin. Hän kysyy, miksei Timo Mäkynen ole rakentanut Pääkallo.fi-sivustolle uutista Erän onnistumisen kautta puolivälierässä. Kylmä fakta on kuitenkin se, että SSV:n triplan mureneminen on tässä kohtaa yksiselitteisesti mieleenkiintoisempi uutinen kuin Erän hieno peli, vaikka Erä olisi pelannut kuinka hyvin tahansa.

Jussi Ojala

Tapanilan Erä

ex-SSV

Pääkallo.fi

Avokatsomo

Iltalehti

Mummon kammari

0 kommenttia artikkeliin ”Asian ytimessä

  1. Jussi ei suinkaan ole ainoa joka toimii useamman isännän palveluksessa salibandyn parissa.

    JP Lehtonen pelasi SSV:ssä kun aloitti työnsä Salibandyliigan markkinointipäällikkönä, Pääkallo.fi:n toimituslistalla on väkeä Tapanilan Erästä, TPS:stä ja Oilersista, Salibandyn paras valokuvaaja on HIFK -taustainen, Salibandyliigan tiedottaja on Tapanilan Erän entinen jojo, SSV naisten entiset ja nykyinen valmentajat kirjoittavat Salibandy -lehteen, ja Naissalibandy.net päätoimittaja on NST-naisten ex päävalmentaja. Ja niin edelleen.

    (Pahoittelen jos jonkun kytkökset jäivät mainitsematta, mutta nuo nyt tulivat ensimmäisenä mieleen)

    Itse toimin Tapanilan Erän webmasterina ja kirjoitin viikottain salibandysta paikalliseen sanomalehteen freelancena eikä se tuntunut muita seuroja haittaavan.

    Tärkeintä on että toiminnan pitää olla avointa. Mummo kommentoi SSV:n putoamista omalla nimellään, olisiko muka ollut parempi jos hän olisi pyytänyt jotain toista Avokatsomolaista julkaisemaan kommentin?

  2. Jyrki Paajasen ura NST:hen liittyy kovin ohuesti, sillä kaveri yritti olla kesällä pari kuukautta naisten valmentajana Lappeenrannassa asuessaan, mutta totesi tehtävän liian vaikeaksi ja luopui jo ennen sarjakauden alkua. No, sidonnaisuuksia on monella moneen, kun piirit on aika pienet.

  3. Höpönlöpö Jussi. Kaks kaveria, jotka ei oo koskaan voittaneet mitään pääsi julkisesti vittuilemaan medioissaan niille, jotka voittaa koko ajan kaiken. Näin on ja muu on ihan selittelyä. Hankan listaamat tyypit on vastustaneet kiusausta, mutta niinhän se oli, että tehän teettekin asiat sillä tavalla kuin ne pitäisi tehdä…

  4. Mun mielestä tää on sen verran vakava skandaali että Mummon ja muidenki pitäis erota sekä edustamistaan seuroista että edustamistaan salibandyvakansseistaan. Salibandyssähän on kuitenkin loppujenlopuksi tärkeintä se että nettiblogien kirjoittajat ovat puolueettomia, ettei pääse tapahtumaan tuollaisia lipsahduksia, kuten tuo täysin vulgääri otsikointi ”Oho”.

    Toisekseen miksei kukaan maininnut suurinta epäkohtaa, Petteri Nykky on myös Oilerssissa valmentajana. Jokaisen Oilersin pelaajan pitäisi siis jäävätä itsensä maajoukkueesta!

    Jotai järkee niiq…

  5. Allekirjoittanut valmensi NST:ssä puoli vuotta, kolme liigaottelua, kunnes kuten edellä mainittiin, ”koki liian vaikeaksi” tai lähinnä aika ei riittänyt antaa joukkueen ansaitsemaa panostusta, ja pesti loppui siihen.

    Tällöin koki itse myös sen ristiriitaisen asettelun, kun pitäisi omista peleistään kirjoittaa. Kieltämättä kirjoittaminen ulkopuolisena on huomattavasti helpompaa kun ei ole seurasidonnaisuutta, vaikka tällöinkin uskon useimmilla objektiivisuuden säilyvän. Siihen tulee ainakin pyrkiä.

    Luonnollista on se, että omalta kotikentältä juttujen aiheita löytyisi mielin mitoin. Tämä vastavoima joka pyrkii tasapainottamaan omaa ”puolueellista” näkökulmaa, saattaa joskus olla epäedukasta omaa seuraa kohtaa, kun yrittää olla tuomatta omaa sidonnaisuuttaan esille. Jutut kauempaa ja tuntemattomalta taholta ovat usein suuremman työn ja aloituskynnyksen alla, mutta samalla suhdeverkosto laajenee ja kirjoittamamme tuotokset monipuolistuvat. Näin me kehitämme itseämme, tämä on yksi tapa harrastaa salibandyä.