Useimmat lienevätkin huomanneet, että HS etsii katkerinta urheilumuistoa.
Minun vastaukseni oli muu, mikä. No salibandyn MM-finaali Tukholmassa 2006.
Vastasin muuten aivan saman. Se otti todella koville, ei koskaan ennen ole ollut moista uskoa suomalaisen joukkueen turnausvoittoon ja silti se käsittämättömästi mureni jälleen. Ja karulla tavalla
Torinon lätkäfinaali vain v-tutti. Vuoden 98 Unkari-peliä en musita.
Ei niistä jaksa repiä enää (ehkä vähän, mutta hyvin vähän), Tuopille ja Hilskalle toivon revanssia joulukuussa. Jos ei silloin niin 2010 jne. Aina tulee uusia pelejä vanhojen tilalle jolloin ainakin minun katkeruus katoaa mahdollisuuden edestä.
Mika, millasia muistoja jäi naisten MM-välierästä 2003?
Päällimmäiseksi se, kun ruotsalainen toimittajalegenda Micael Fasth alkoi kesken pelin selvittää, mikä on Ruotsin naisten kaikkien aikojen suurin tappio.
Jotenkin se johto tuli helposti ja sitten taas meni.
Kerrassaan epätodellinen rupeama.
Ja pressissä kysyttiin ruotsittarilta, muistivatko he pelin aikana kiekkomaajoukkueensa tuoreen nousun Suomea vastaan. Muistivat.
Miksi nuo dopingkäryt ovat katkerimpien tappioiden listalla. Niille pitäisi olla oma listansa esim. suurimmat urheilun hölmöilyt tms.
Jalkapallistien Unkari-peliä en edes muista eikä niin kiinnostakaan.
Avokatsomo 2003—2008