keskiviikkona 2. huhtikuuta 2008
Äänessä Simon Riihelä
Avokatsomo esittää kirjoittajavahvistus Simon Riihelän kirjoituksen.
Törmäsin Tapanilan Erä—Classic -välieräsarjan neljännessä ottelussa Sami Nymaniin sillä seurauksella, että hän joutunee olemaan lääkärin arvion mukaan poissa pelikentiltä seuraavat puoli vuotta.
Sain tilanteesta pelissä kahden minuutin jäähyn vaarallisesta pelitavasta, ja seuraavana päivänä liigan kilpailu- ja kurinpitoryhmä antoi yhden ottelun pelirangaistuksen, jonka seurauksena en päässyt osallistumaan ratkaisevaan viidenteen välieräotteluun. 
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole millään tavalla vähätellä sattunutta tai harmitella pelirangaistusta, vaan pikemmin selittää omia ajatuksiani tuohon tilanteeseen liittyen. Näin sen takia, koska vaikka suurin osa tilanteen nähneistä on ollut sitä mieltä, että kyseessä oli selvä vahinko. Silti ainakin osa netin käyttäjistä näyttää ajattelevan, että kyseessä oli törkeä vahingoittamistapaus, josta olisi pitänyt saada kovempi rangaistus.
Yleiseen elämänfilosofiaani ovat aina kuuluneet toisten kunnioittaminen ja tasa-arvoinen kohtelu. Minusta on myös aina ollut äärimmäisen tärkeää pitää salibandy niin siistinä ja reiluna lajina kuin vain mahdollista. Tahalliset epäpuhtaat kontaktit, huitomiset, mailasta ja paidasta kiinnipitämiset sekä filmaamiset kuuluvat mielestäni jonnekin aivan muualle kuin salibandykentille.
Tahallisten epäpuhtaiden kontaktien osalta olen toiminut koko urani ajan kovempien sanktioiden kannattajana. Myös niissä tilanteissa, joissa on käynyt hyvä onni eikä tuloksena ole ollut vakavaa loukkaantumista. Tästä johtuen sattunut tapaus ja sen ympärillä vellova keskustelu ovat vaivanneet minua enemmän kuin moni ehkä arvaakaan.
Sitten itse pelitilanteeseen. Normaalinopeudella katsottu videokuva tilanteesta puhuu kiistattomasti vahingon puolesta. Katseeni seuraa alusta alkaen korkealla ilmassa olevaa palloa. Yritän juosta pallon kiinni ja pelata sen reidellä mukaani.
Videohidastus tilanteesta näyttää tottakai pahalta, kuten aina tilanteissa, joissa tapahtuu loukkaantuminen. Hidastus ei mielestäni kuitenkaan kuvaa ollenkaan oikeudenmukaisesti tuota tilannetta. Nyt pitää muistaa, kuinka nopeasti kentällä oikeasti juostaan ja kuinka vähän aikaa välillä on reagoida muuttuviin tilanteisiin. Ensimmäisestä hidastuksesta näkee selvästi palloa seuraavan katseeni. Katseeni laskeutuu ilmasta pallon mukana ja yritän ottaa sen vasemman jalan reidellä mukaani. Arvioin tilanteessa pallon lentoradan kuitenkin väärin enkä aivan osunut palloon, vaan se putosi hieman viereeni.
Videokuvan toisen hidastuksen kohdalla pallo on juuri tippunut reiteni viereen ja katseeni laskeutunut pallon mukana Nymanin tasolle. Olen juuri huomannut etten osu palloon, enkä siinä vaiheessa tietenkään enää yritä turhaan pelata sitä vaan parhaani mukaan välttää kontaktin. Tästä oletan johtuvan muun muassa Petteri Nykyn videolla ja Sami Nymanin Aamulehdessä antamat kommentit siitä, etten yrittänyt pelata palloa tilanteessa.
Videon lisäksi tilanteesta on onneksi (ja epäonneksi) olemassa valokuvamateriaalia. Kyseistä tilannetta käsittelevissä nettiartikkeleissa on ohessa olevia kuvia. Nopea silmäys toiseen kuvaan voi antaa jollekulle käsityksen, että yrittäisin Nymania ohittaessani venyttää polveani häntä kohti. Näinhän ei tietenkään ole asian laita. Videokuvasta näkee selvästi, että katseeni laskeutuessa en ehdi muuta kuin astua ilmassa olevan vasemman jalan askeleeni loppuun hieman ennen törmäämistä Nymaniin. Valokuvasta taas näkee hyvin seuraavan askeleen, joka suuntautuu nimenomaan poispäin Nymanista. Se on ensimmäinen askel johon ehdin reagoimaan Nymanin huomattuani.
En voi pakottaa ketään uskomaan omia ajatuksiani tuosta tilanteesta, mutta ainakin ne jotka minut oikeasti tuntevat, tietävät minun tasan tarkkaan tarkoittavan sitä mitä sanon. Muutenkin vain erittäin pieni osa ihmisistä näyttää pitävän tapahtunutta tahallisena tekona, suurin osa selvänä pelitilannevahinkona. Jos en kuitenkaan tässä vaiheessa avaisi suutani, asia todennäköisesti unohdettaisiin hiljalleen ja moni muistaisi minut kaikesta huolimatta jatkossa pelaajana joka teloi Sami Nymanin televisiossa. Ei pitkästä peliurasta, yhteensä kuudesta jäähystä salibandyliigassa (169 runkosarjaottelua + noin 25 playoff-ottelua) tai salibandyn eteen tehdystä työstä. Surullista, mutta totta.
Haluaisin myös samalla muistuttaa kaikkia pelaajia muun muassa vastuullisesta mailan käytöstä kentällä: murtunut luu tai vääntynyt polvi paranee ajan myötä aina jossain määrin, menetetty näkökyky tuskin koskaan.
Lopuksi haluan vielä kerran pahoitella julkisesti Sami Nymanille aiheutunutta sairaslomaa. Kuten olen Samille itselleenkin heti otteluiltana tekstiviestitse ilmoittanut, kyseessä ei missään nimessä ollut muuta kuin harmittava pelitilanteessa sattunut vahinko. Rehellisyyden nimissä yritin tavoitella vain ja ainoastaan palloa.
Mutta vain ja ainoastaan minä olen myös vastuussa raajoistani ja tekemisistäni, ja minun tehtäväni on pitää huolta ettei vastaavanlaisia tilanteita pääse enää koskaan syntymään.
Simon Riihelä
Tapanilan Erä, kapteeni
(Kyseinen kirjoitus piti julkaista jo viime viikolla, mutta pitkien piuhojen ja videomateriaalin hankkimisen myötä teksti saatiin eetteriin vasta nyt. Valitettavasti Urheilukanavalta ei irronnut oikeutta julkaista videopätkää Nymanin loukkaantumisesta.)
Lisää samasta aiheesta:
Välierävaikutelmia (Avokatsomo)
Erä sortui tuhlailuun, Classic tasoitti välieräsarjan (Pääkallo.fi)
Simon Riihelä tänään pelikiellossa (Salibandyliiga.fi)
Erä perunut ilmoituksensa Classicin rikkomuksista (Pääkallo.fi)
Liigan kurinpitoryhmän toiminta kummastuttaa (Pääkallo.fi)
Nyman sivussa puoli vuotta (Pääkallo.fi)
Kurinpitoryhmän PJ: ”Minä en ole luvannut käsittelyä” (Pääkallo.fi)
Kommentit
-
Kun kuulin, että Nyman on loukkaantunut pahemmin, arvasin heti, että jossain vaiheessa Simo tulee pyytämään julkisesti anteeksi kyseistä onnettomuutta. Se kai kertonee omalla tavallaan myös siitä miten mies on aikaisemmin käyttäytynyt, ja minkälaisen kuvan itsestään jättänyt - herrasmies viimeiseen asti. Harvoinpa on Riihelää nähty pelaavan edes ns. sääntöjen rajamailla, saati sitten niitä rikkomassa.
Pahoittelut myös Nymanin puolesta, että finaalit jäävät pelaamatta, ja tsemppiä kuntoutukseen.
-
Asiallinen kirjoitus ja ihan hyvä juttu, että Riihelä tuo oman näkökulmansa tapahtuneesta.
Eikä tilanne todellakaan näytä siltä, että Riihelä yrittää rikkoa Nymanin polven. Se ei kumminkaan näytä mielestäni siltä, että hän koittaisi välttää kontaktia ”kokonaan”. Eihän kukaan varta vasten väistä toista kentällä, vai? Mielestäni Riihelä tulee tilanteeseen väärin. Siitä seurauksena tällä kertaa valitettavan paha loukkaantuminen.
Mielestäni, samoin kuin ilmeisesti Riihelänkin mielestä, pelaaja on vastuussa omista raajoistaan ja sen takia tilanteesta olisi voinut antaa pidemmänkin pelikiellon, mutta näin tällä kertaa.
Ja toivottavasti Nymanin kuntoutminen menee hyvin ja hän palaa entistä parempana kentälle ensi kaudella.
-
Salibandy on niin nopea laji että siinä sattuu varsinkin Riihelän pelimäärillä mitä todennäköisimmin joskus joku vastaavanlainen tilanne, varsinkin kun pelataan tosissaa ja kovalla tunteella.
Nämä on kuitenkin yksittäistapauksia, eikä kukaan voi ihan vakavasti väittää että tuo tapaus olisi ollut ns. tuottamuksellinen. Eri asia on sitten jos Riihelä alkaisi teloa monta kertaa kaudessa vastustajaa, sillon voitaisiin jo sulkea sattuman mahdollisuus pois. Valitettavasti tällaisiakin ”herrasmiehiä” liigassamme pelaa.
Älä jää Riihelä murehtimaan tilannetta, tai nettikirjoittelua, sillä täällä palstoilla on helppo tuomita ja huudella vaikka ei olisi asiaan edes puolueettomasti perehtynyt. Varsinkin kun on urheilusta kyse niin aina on jollain vastustajajoukkueen kannattajalla jotain rumaa sanottavaa vain sillä perusteella että kohde pelaa väärässä tiimissä.
-
Niin kyllähän tämä osoittaa Riihelältä loistavaa pelisilmää myös kentän ulkopuolella. Eri asia tietenkin on se, että tarvitseeko jokaista ”kolttosta”, tahatonta tai tahallista pyydellä julkisesti anteeksi saatika selitellä. Toisaalta Riihelän kirjoitus kertoo osittain myös salibandyn ja jääkiekon lajikulttuurien eroista paljon. Vaikea olisi kuvitella, että muuan halonhakkaaja Jokereista pyytäisi silmitöntä teurastustaan julkisesti anteeksi. Se kumpi tavoista toimia on oikeampi, sitä on vaikea sanoa. Totuus on kuitenkin se, että pelikentillä sattuu ja tapahtuu. Jokaisella pelimiehellä naksahtaa eläimen vaistot päälle silloin kun pilliin vihelletään ja siinä vaiheessa yleensä terve järki unohtuu siviilikamojen kanssa kopin narikkaan…
Pointsit kuitenkin Riihelälle kunniallisesta ja tavanomaisuudesta poikkeavasta ratkaisusta!
-
Mikäs viddu siin on ettei Urheilukanava antanut lupaa pääkallolle julkasta sitä videopätkää tuosta tapahtumasta?
nimimerkillä: en nähnyt peliä alusta asti
-
Pelkäsinkin jo että selvittäisiin ilman vertausta jääkiekkoon.
-
Jos kyseessä olisivat olleet Oilersin Kirjonen tai Salutskij, niin he olisivat saaneet huomattavasti pidemmät pelikiellot (elinikäiset..?).
Täytyy kuitenkin nostaa hattua Riihelälle, että hän pyysi julkisesti anteeksi! :)
-
Riihelälle tosiaan pinnat kotiin, oli hieno ele!
Ja Erän johdolle miinuksia, kun ahneina meni viemään
yhden kotipelin Pasilaan! Olisiko ollut hieman paremmat saumat voittaa Classic tutussa kotiluolassa!! -
Salutskij ois luultavasti saanu sählyliitolta vihasen viestin reissuvihkoon, jossa käsketään vain keskittymään yrkkitappeluihin lajin hengen mukaisesti.
Ja tulipa tässä mieleen myös muuan halonhakkaja espoon blyyssistä joka pääsi ilman mitään rangaistusta, paitsi tietty piccucaccone.
-
En usko kyseen olleen mistään Erän johdon ahneudesta, Mosahalli on yksinkertaisesti vain liian pieni tuon kokoisia otteluita varten. Paikalla Pasilassa oli ”vain” n.750 katsojaa, eli todella moni olisi joutunut jäämään rannalle, jos peli olisi pelattu Mosalla. Puhumattakaan siitä, että Mosalla istumapaikkoja riittää vain noin 400 hengelle. Tuo pääsiäissunnuntai oli myös päivänä hieman kehno, koska moni oli varmasti maalla tai muualla sukuloimassa pääsiäisen kunniaksi. Katsojia olisi siis periaatteessa voinut olla paljon enemmänkin.
Toinen syy oli varmasti ottelun televisiointi, jota ei oltaisi voitu suorittaa Mosahallissa. Lajin ja salibandyfanien kannalta siis parempi, että peli pelattiin Pasilassa.
Omasta mielestäni tappio ei johtunut missään määrin hallista. Puitteet olivat erinomaiset ja muutenkin hallissa oli mainio fiilis. Aivan kuten Erän kotipeleissä joka kerta.
-
Huom! Fiilis ja tunnelma ei ole sama asia kuin kotietu omassa kaukalossa!!!