Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2008

Hyvän EM-turnauksen päätös

Finnair Stadiumilla HJK aloitti peräti terävästi, mutta 2—0-johdossa sen peli lässähti ja paikkansa käyttämällä RoPS olisi tullut rinnalle saakka. Lopussa taas Klubille aukesi tilaa, vaan viimeistely oli huolimatonta.

Ehkä Juho Mäkelällä ja kumppaneillakin oli jo EM-finaali mielessä.

TV:n ääreen ehdin vasta tappioasemassa, mutta uusintakierrokset kertoivat, että Torres päätti taistelupallon verkkoon oikein kärkimiehen työnäytteellä. Vaan että kaikista vaihtoehdoista juuri Lahmin tontilta.

Taitavamman Espanjan pää kesti pelata taitojensa mukaisesti ja oikea joukkue voitti. Saksalta hyvä pätkä varsinkin Kuranyin sisääntulon jälkeen, mutta. Kalle Rummenigge olisi kurottanut kärkkärillä tasoituksen, nykyään vain on toiset miehet.

Meniköhän Schweinsteigerin vireystila hiukan yli kun annosteli keskitysvapareihinsa noin paljon ruutia?

Siirretään lähetys Lehtolalle. Tähdistön valitsi Anderson.

Suomi—Saksa 10. syyskuuta Olympiastadionilla. Liput on.

Seuran nimeltä TPS huhumylly

”Mikset ole kirjoittanut TPS:n ongelmista mitään?” minulta kysyttiin. Siksi, etten tiedä niistä mitään. Minut yllätettiin housut reisissä TPS:n tiedotteella.

Muutenkin kirjoittelu on jäänyt kovin vähiin viime aikoina. Osin syy on siinä, että muutin maaliskuun puolivälissä palkkatöiden perässä pääkaupunkiseudulle. Tätä kirjoitusta kirjoitellaan Helsingin Kannelmäen kulttuurikaupunginosassa.

Harmi, että FBC Turun foorumi on kesätauolla. Muutoin se varmasti toimisi tukikohtana koko huhumyllylle. AFC Campuksen palstalla meno ei ole aivan yhtä kovaa.

Jari Nikkolan Nikkola MEDIAssa liikutaankin sitten enemmän faktamaastossa kuin palstoilla välttämättä liikutaan.

Härkäjuoksu

Minulle sopisi, että Suomi pelaisi surkeata jalkapalloa jos se kuitenkin menestyisi koko ajan, sanoi Ville Lyytikäinen juuri TV2:n Peliuutisissa viitaten Saksan tiehen EM-finaaliin.

Espanja on nakutellut kuudentoista rajalla herkullisia pikkusyöttöjä puolustuksen selustaan. Miten mahtavat taistelulaivan ketteryydellä kääntyvät Mertesacker, Metzelder ja Friedrich niihin ehtiä?

Ennalta ajatellen ei finaalisuosikista ole epäselvyyttä, mutta pitää Pamplonan veroiseen vyörytykseen varautuvien Saksan kannattajien yrittää joitain toivonkorsia nyhtää. Jäätyisikö Espanja finaalipaineissa hiukan? Nousisiko Ballack esiin? Voisiko Saksa lyödä räkäjalkapallolla kaunista futista esittävän yleisönsuosikin? Löytäisikö Löw kentälle sen Portugali-pelin joukkueen eikä Turkin vauhdissa kompuroinutta?

Ai niin, mutta Löwkin sanoi Espanjan olevan selvästi Portugalia parempi. Eli rahat Espanjalle.

Ennakkoanalyysiä Erkka V. Lehtolalta, joka tarjoilee myös tulosveikkauksen.

Puolikuun loiste

Ei voi kuin aplodeerata Turkin suoritukselle. Tshekki- ja Kroatia-otteluiden urotekojen päälle se vei siipirikkona vielä Saksaa välillä pahemman kerran. Ennakkosuosikin alun passiivinen löperöinti ja surkea syöttöpeli toki helpottivat tehtävää. Ensimmäisessä maalissa Ugur Boralille seuraa pitänyt Arne Friedrich olisi varmaan flaneerannut tilanteessa heinänkorsi suupielessä ja kädet taskuissa jos pelihousuissa sellaiset olisi.

Lisää taidolla ja tunteella Erkka V. Lehtolan Tuuletuksista.

Sääli, etteivät kuvayhteyden katkot osuneet avausjaksolle. Televisioinneista kirjoittaa lisää Pelintekijä Oivio, jonka teksti ei ollutkaan helppoa ja suosittua yleistä YLEn haukkumista vaan täsmäisku studio-osuuden hukkaamisesta. Siitä pitää olla samaa mieltä, vaikken itse voikaan verrata maksukanaviin kun nähtävilläni ei sellaisia ole.

Valot pois Pressikatsomosta

Helsingin Sanomat näyttää lopettavan blogejaan ja mielenkiintoisimmasta päästä kun Pressikatsomokin poistuu.

Erittäin ikävä uutinen.

Kommenteissa tekijät kertovat päätöksen perustuvan lukijatilastoihin, jotka kuulemma eivät ole olleet järin mairittelevat. Pitääpä katsoa, mitä blogeja Hesarille sitten jää ja joiden tilastot sitten lienevät paremmat. Tai ehkei pidä, johtopäätökset saattavat masentaa.

Ehkä bloggaamisella on tulevaisuutta vain harrastuksena?

Kirjoittajista Tero Hakola tiivistää bloggaamisesta paljon kommenttivastauksessaan nimimerkki Korpatsohville.

Ari Virtanen: Bloggaaminen on tulosurheilua

Karhuherra: Blogosfäärin huonompi viikko

Punaista ja mustaa

Pohjois-Karjalassa on muutakin hienoa kuin piirakat ja Kolin maisemat.

Maakunta esittäytyy viikonloppuna Helsingissä, ja maan valtalehden välissä pääkaupunkilaisille jaettiinkin jo tapahtuman mainosliite. Heti avausaukeamalla tarjoillaan Pohjois-Karjala sultsinankuoressa ja siellä:

Urheiluseuroja mm. Josba, Kataja, KiPa, Mutalan Riento, Prihat ja Jippo.

En tiedä, kuinka kärkipäässä vaikkapa SSV olisi esiteltäessä Helsinkiä urheilun kautta, vaan ainakin Josba edustaa oman maakuntansa värejä jo jonkin sortin arvovallalla. Sählyhörhönä olen tietysti umpijäävi, mutta itselleni pohjoiskarjalaisesta urheilusta tulisivat ensimmäisinä varmaan mieleen Josba, Jokipojat ja Viinijärven Urheilijat, sitten Tuupovaaran ja Höytiäisen Urheilijat sekä Teukan Pallokerho ja Lihamylly.

Peli on pääasia

Pelintekijä Janne Oivio kertoo Hjallis Harkimon ja Jan Waldenin keskustelleen julkisesti. En nähnyt, mutta Oivio ottaa esiin kiintoisan asian.

Oikea ongelma, se siis, mistä YLE ei koskaan tule keskustelemaan (ja joita Harkimo tuskin ymmärtää), on kulttuurillinen ongelma. Suomessa ollaan kautta aikain seurattu vain voittajia. Kansallinen itsetuntomme on rakennettu mystisten koko kansan sankarien varaan. Olympiamenestyjien, kultamitalistien ja maailmanmestarien. Niin jääkiekkokin löi läpi “kansallislajiksi”, pitkällä mitaliputkella. Ei lajilla ole sen kanssa mitään tekemistä. Samalla “perinteikkäät” suomalaislajit kuten hiihto ja yleisurheilu kuolevat hidasta kuolemaa, koska menestyjiä on aiempaa vähemmän. Suomessa ei ole todellista urheilukulttuuria, vaan vain menestyksen palvomisen kultti. Ei liene aiheellista edes mainita, miten autourheilun käy Suomessa, kun Kimi Räikkönen lopettaa.