Ei tyyli vaan tulos

Otsikko on suoraan Pekka Holopaiselta, joka IS Veikkaajan EM-liitteessä maistelee ansiokkaasti, millaista on ollut olla Saksan kannattaja.

Meitä Saksaa kannattavia ei-saksalaisia yhdistää pikaotannalla se, ettemme halua mennä virran mukana ja arvostamme elämässä yleisesti ottaen enemmän tulosta kuin tyyliä.

Virroista tiedä, mutta jotain siinä oli heti vuodesta 1974, jolloin minäkin ensi kertaa kisoista jotain tiesin. Brasiliaa ja Hollantia ja Ranskaa ja mitälie ihailevat kaverit aina hehkuttivat kikkailuaan ja iloista peliään verrattuna saksalaiseen tylsyyteen. Mutta tiukassa paikassa taiturit sitten kaatuilivat ja levittelivät käsiään ja hävisivät. Kliimaksina tietysti MM-välierä 1982, kun taitojoukkueet olisivat jatkoajalla kahden maalin tappioasemassa antaneet periksi. Ei Länsi-Saksa, joka taisteli tasoihin ja voitti rankkareilla.

IS Veikkaajan liite hakee Saksan vahvuuden syitä ja löytääkin jotain. Vaatimustaso, tempo, tekemisen laatu, huolellisuus, sitoutuminen, valmistautuminen. Joka ainoa kerta.

Jokainen voi yrittää mennä siihen tempoon ja vaatimustasoon pitämään hauskaa ja heittämään vähän kikkaa.

– Mikael Forssell EM-futisliitteen jutussa.

Myytit ovat mukavia, vaikka kuulemma sittemmin saksalaisetkin ovat tainneet oppia vähän kaatuilemaan ja levittelemään käsiään. Ja Ranska ja Brasiliakin muistaakseni voittaneet jotain. Ja saksalaisetkin tainneet hävitä muutaman pelin, etenkin 21.6.88 Gelsenkirchenissä. Jolloin suomalaiskannattajan pää punoitti TV:n ääressä niin, että oli lähdettävä iltayöhön pitkälle kävelylle viilentymään. Silloin ei ollut vielä kännykkää. Myöhempinä vuosina on Saksan mahdollisesti hävitessä alkanut loppuvihellyksen jälkeen piipata, kun vähemmän yhteyttä pitäneet kaveritkin yhtäkkiä haluavat lähettää terveisiä.

Pekka Holopaisen mukaan vastustajista rakkain on Englanti. Voi olla. Minusta ainakin vähiten rakas se oranssipaitainen, jossa syljeksitään vastustajan takatukkaan.

Kisat lähestyvät. Italia voittaa, luin tänään IS Veikkaajasta.