Kuva Rukalta: Jyrki Paajanen

Urheilulehteä tulee luettua vain satunnaisesti, mutta taannoinen Jani Hakkaraisen pelitapa-avaus kiinnosti siinä määrin, että kävelin sateen halki Runeberginkadun Ärrälle ostamaan irtonumeron. » Lue koko juttu

Kuva: Olli Laukkanen

Mikko Erva Sports Photography (via Digicamera.net)

Frameful: Tulevat kuvajournalistitkin vierailevat joskus hämyisillä urheiluhalleilla. Kommenteissa Moderaattori valottaa alan ongelmakenttää vuosikymmenten kokemuksella.

Uppsalasta löytyy kuulemma Världens bästa innebandyfotograf. Mikä ettei.

Luukusta kolahti unihockey.ch. Keskiaukeaman posterina onnistunut otos Wilerin Olle Thorsellista.

Nykyn kädenjälki on alkanut näkyä.

(Kiitokset J:lle)

YLE Teksti-TV 15.11.08

(Tillmanin tarjoileman linkin tietä.)

Kuva: Olli Laukkanen

Kuvat: Jyrki Paajanen

HIFK—SBS Pori 8.11.08

Ruotsin salibandyliitto täyttää 27 vuotta. Meidän nuoruudessamme laji näytti aika toiselta. Andras Czitrom muistelee. (Omat ensimmäiset merkintäni sählyn pelaamisesta taitavat olla vuodelta 1977 Töölön Yhteislyseon yläsalista.)

Salibandyteekkarit Tero Tiitu ja Tuulia Virhiä kertovat Otaniemi Underground Broadcasting Systemin nettiTV:ssä opiskelun ja urheilun yhdistämisestä.

Classicin kotiottelu huomattiin verhon takanakin.

Suomalainen salibandy on pahassa syöksykierteessä, väittää entinen Gunnersin valmennustiimin jäsen, nykyinen Urheilulehden salibandyanalyytikko Jani Hakkarainen lehden tämänviikkoisessa numerossa.

”Miksi Nykky vaikenee pelitavasta?” on otsikoitu jutun netti-tiiseri.

Hakkarainen peräänkuuluttaa julkista keskustelua muun muassa suomalaisesta pelitavasta (joksi hän tarjoaa lyhytsyöttöpeliä), jotta Suomen naisten, poikien ja tyttöjen maajoukkueiden kehityskäyrät saataisiin nousuun ja miesten maajoukkueen tulevaisuus pelastettua taantumisen uhalta, jonka näillä näkymin aiheuttaa 1970-luvulla syntyneiden pelaajien eläköityminen.

Julkisen keskustelun peräänkuuluttaminen vaikuttaa noin äkkiseltään vähän hölmöltä (koska aika harvalla julkisesti keskustelevalla on tarjota oikeasti mitään uutta tai hyödyllistä näkökulmaa huipputason valmistautumiseen — oli se sitten C-junnujen huipputasolle tai miesten liigan huipputasolle), mutta kun ajattelee mitä esimerkiksi samainen Urheilulehti on saanut aikaan jääkiekkokeskustelun puolella, kannattanee hölmöyden fiilikset karistella pois haittaamasta.

TPS nyt Suomen paras salibandyseura, otsikoi Turun Sanomat.

Kun TPS:n miehet ovat liigassa tällä hetkellä viidentenä ja naiset kuudentena ja kun seuran juniorijoukkueet A-, B- ja C-pojissa ja A-tytöissä taistelevat Suomen mestaruuksista, voidaan perustellusti sanoa, että TPS on tällä hetkellä Suomen johtavin salibandyseura.

Paras ja myös johtavin, perustellusti.

Komea, kerrassaan huikea mediavoitto, mutta paatuneellekin TPS-fanille tämä hunaja maistuu nyt ehkä hieman liian makealta.

Ei mitään uutta auringon alla, sanoisi kai Kaptah. Ruotsi on sellainen kone, että se kaatuu vain nappisuorituksella. Suoritusvarmuus, kovuus, syötöt, laukaukset. Ja pienenä lisänä, usein ratkaisevana, ne ohjaukset maalin edestä ilmasta sisään. Joku Peter Fischerström — antaako se mies koskaan huonoa syöttöä?

Niklas Jihde ei pelannut mutta hymyili. Hymyili katsoessaan peliä, hymyili jutellessaan, hymyili kantaessaan huoltajien apuna tavaroita, hymyili polkiessaan kuntopyörää. Voittajan on helppo, mutta tuollainen ei ole normaalia.

Jatketaan yrittämistä.

Ylhäällä selostuskopissa hakattiin juttuja iltayöhön. Alhaalla kentällä muurahaislauma purki tapahtumaa. Keräsi roskia, irrotti mainostarroja ja teippejä, keräsi roskia, kasasi katsomoita. Volgan lautturit kiskoivat mattosektoreita, trukit kiitivät viemässä mattorullia. Mallikkaasti hoidettu turnaus. Pisteenä i:n päälle päätösottelun pöytäkirja, joka monessa paikassa on jäänyt loppukaaoksessa monistamatta pressille. Puoliksi uskoen, puoliksi epäillen lähestyin pöytää — siinä ne olivat, siistissä nipussa. Bravo.

Sunnuntai-iltapäivän, illan ja yön aikana, vielä aamullakin sirkus purkautui pala palalta Kuopiosta tien päälle. Satoja ihmisiä kohti Helsinki-Vantaata, Tukholmaa, Göteborgia, Prahaa, Zürichiä, kohti koulua, työpäiviä, arkea. Jälkipuintia riittää: videoita kelataan, tilastoja tutkitaan ja valot valmentajien työhuoneissa palavat myöhään yöhön. Efter matchen är före matchen.

Kuvia näyttää kertatulellakin kertyneen 13 gigaa.

Lue lisää:

Tirsamaa: Takaisin arkeen
Salibandy Areena: Suomi—Ruotsi

Milloin lienen viimeksi nähnyt kolme takaiskumaalia kahden minuutin ylivoiman aikana. Ja alkuun vielä epäonnistunut rankkari. Naapuri tarjosi pelin avaimia mutta lipsahtivat kourasta viemäriin, totesi muuan. » Lue koko juttu

36.33 Niko Kejonen (Jiri Tikkanen) 1-2

Loka-marraskuinen Kuopio satoi jäävettä hämärältä taivaalta, mutta sisälaji salibandyssa se ei haittaa. Toisin kuin KuPSilla ja Scandicin aamupalalla vilahtaneilla Viikingeillä, jotka pelaavat kohta paikasta Veikkausliigassa.

Kuopiohalli on iso ja komea. Langaton verkko ei yltänyt suunniteltuun pressihuoneeseen, joten oli helpompaa vaihtaa huone kerrosta ylemmäs kuin kouluttaa apina kiipeämään kattoon asentamaan lisävahvistinta tukiasemaan. Tai jotain sellaista.

Suomi—Sveitsi in Kuopio—Praha tuotti kolme voittoa sekä yhden tasurin, ja Rickie Hyvärinen oli päivän mies. MM-paikoista tietenkin vaietaan tiukasti, mutta vaikea olisi kuvitella ainakaan häntä pudotettavan. Kuvaa Hyvärisestä ryntäämässä hirvimäisesti on vaikeaa saada, mutta pallo tottelee ja siirroissa on ajatus mukana.

Yritys seurata Pääkallolähetystä hallin langattomalla yhteydellä oli aika haastava, mutta selostus helpotti pelin seuraamista paikan päälläkin.

Illan viimeiset jutut naputeltiin taas kerran loppuun kiireellä kun tultiin sanomaan, että pillit pussiin, valot sammuvat ja hallin vahtimestarikin haluaa jo kotiin. Urheilutapahtumissa tilat varataan sen mukaan, että päivä on pulkassa sillä hetkellä kun pelaajat kävelevät suihkunraikkaina bussiin.

Tänä aamuna ei enää satanut. Ja SMG soi.