torstaina 6. marraskuuta 2008
Sähly salibandyn tulevaisuus?
Suomalainen salibandy on pahassa syöksykierteessä, väittää entinen Gunnersin valmennustiimin jäsen, nykyinen Urheilulehden salibandyanalyytikko Jani Hakkarainen lehden tämänviikkoisessa numerossa.
”Miksi Nykky vaikenee pelitavasta?” on otsikoitu jutun netti-tiiseri.
Hakkarainen peräänkuuluttaa julkista keskustelua muun muassa suomalaisesta pelitavasta (joksi hän tarjoaa lyhytsyöttöpeliä), jotta Suomen naisten, poikien ja tyttöjen maajoukkueiden kehityskäyrät saataisiin nousuun ja miesten maajoukkueen tulevaisuus pelastettua taantumisen uhalta, jonka näillä näkymin aiheuttaa 1970-luvulla syntyneiden pelaajien eläköityminen.
Julkisen keskustelun peräänkuuluttaminen vaikuttaa noin äkkiseltään vähän hölmöltä (koska aika harvalla julkisesti keskustelevalla on tarjota oikeasti mitään uutta tai hyödyllistä näkökulmaa huipputason valmistautumiseen — oli se sitten C-junnujen huipputasolle tai miesten liigan huipputasolle), mutta kun ajattelee mitä esimerkiksi samainen Urheilulehti on saanut aikaan jääkiekkokeskustelun puolella, kannattanee hölmöyden fiilikset karistella pois haittaamasta.
Kommentit
-
Haluan hieman tarkentaa pointtiani, jos se ei itse artikkelissa tullut selväksi.
Julkista keskustelua vaaditaan kahdesta syystä.
Ensinnäkin sillä tavalla saadaan kaikkien ryhmien näkökulmat esiin. Sitä todella tarvitaan, jotta ylätasokin ymmärtää alempien tasojen ongelmat ja vaatimukset.
Toiseksi jokaisen toimijan tulee sisäistää huippusalibandyn vaatimukset.
-
Nojoo.
Yritys hyvä ja kunniallinen, mutta pikkasen yritetään puraista liian suurtaa palaa jos vaaditaan ”julkista keskustelua suomalaisesta pelitavasta”, kun kyse on nimenomaan salibandysta. Jääkiekossa tuo nimenomainen keskustelu on startannut tässä aivan viime vuosina ja sen keskustelun käynnistymiseen tarvittiin hirveät määrät ponnisteluja. Se, että salibandysta ylipäänsä saadaan julkista keskustelua (vrt. Jatkoaika) on vielä totaalisesti näkemättä. Se, että se keskustelu kääntyisi vielä itse peliin ja pelikirja-asioihin on vielä kauempana.
”Jos hän pelkää pelitavan kiirivän ruotsalaisten korviin, pelko on lähes naurettava. Ruotsalaiset tuskin seuraavat suomalaista salibandymediaa kovin tarkasti. Mestaruudet ratkaistaan sitä paitsi kentällä eikä netissä tai lehtien palstoilla.”
Mielestäni luulo siitä, etteivät ruotsalaiset eivät käytä kaikkia keinoja Suomen pelitavan selvittämiksi on naurettava. Julkisen keskustelun seuraaminen on mielestäni helpoin tapa. Ja missä se ”julkinen keskustelu”, joka pitäisi johtaa menestyksen sitten käydään jos ei netissä ja medioissa?
-
Tulevassa Prahan MM-finaalissa 14. joulukuuta kohtaa oletettavasti Ruotsi-Suomi. Ja luultavasti Suomi on lähempänä MM-kultaa kuin koskaan aikaisemmin. Siis näin ollen tosi lähellä! Nämä ratkaistaan yksittäisessä pelissä ”korvien välissä” ja halussa ei niinkään missään valtakunnan pelitavassa(?)…Kaikki ne, jotka olivat Globenissa jo 2006, tiesivät että parempi joukkue hävisi! Eikä Suomi ole laakereilla levännyt kahta vuotta, ei toden totta!
Suomen JOUKKUEELLA on niin valtava halu voittaa MM-kulta, että isoa venymistä vaaditaan länsinaapurissa mikäli haluavat laittaa putkelleen jatkoa.
-
Ongelmat eivät ole Suomessa maajoukkuetasolla vaan seuratasolla. Suomesta löytyy vain muutamia joukkueita joissa kokonaispaketti (organisaatio, markkinointi, valmennus, ottelutapahtuma jne.) on siinä kunnossa, että laadukasta tulosta vuodesta toiseen on lupa odottaa. Ruotsissa pelaa useita joukkueita joiden katsojamäärät ovat jatkuvasti yli 1000 katsojan. Seuroissa on palkattua henkilökuntaa ja mikä tärkeintä sitä kautta myös visioita ja strategia.
Suomessa seurojen (suurimassa osassa lajeja) pyörittäminen on muutamien seura-aktiivien harteilla ja toiminta on enemmänkin hengissä pysymistä kuin sen kehittämistä. Merkkejä paremmastakin on ilmassa. Seurat ovat ymmärtäneet sitouttaa kokeneempia pelaajiaan toimintaa jakamalla heille vastuuta esim. tiedottamisesta/markkinoinnista. Tällä tavoin palkkioidenkin maksu on järkevää seurankin kannalta. Samalla pelaajien urat voivat jatkua pidempään ja maksavaa yleisöäkin kiinnostaa kun kentällä ei kirmaa pelkkiä teinejä. Muitakin keinoja tietenkin on, mutta tämä lienee nopein tapa pitää kokeneemmat pelaajat kentillä.
Ruotsin maajoukkueessa pelaa useita yli 30-vuotiaita pelaajia joilla on takanaan mittavat urat ja nimeä yli lajirajojenkin. Nämä samat herrat ratkovat mm-finaaleitakin vuodesta toiseen.
-
Pitäisikö samaan saumaan keskustella mihin resursseja sidotaan ? Hyvä esimerkki on tämä opiskelijoiden MM-kisat. Suomi pukkaa kisoihin liigapelaajia joukkueellisen, mutta miten muut salibandymaat ? Montako pääsarjojen pelaaja Ruotsi juoksutti turnaukseen ? Montako liigajoukkuetta kärsi siitä, että Suomi sitoi pelaajiaan täysin ”piirikunnallisiin” peleihin kesken kauden.. Innolla maksan lisenssin liitolle !
-
On tietenkin toivottavaa, että Suomi voittaa maailmanmestaruuden Prahassa. Huonona puolena tässä voi olla, että se peittää alleen suomalaisen salibandyn merkittävät ongelmat.
Mystisillä henkisen puolen asioilla Suomi ei finaalia kuitenkaan voita. Kyse on siitä, että pelaajat luottavat pelitapaan ja voivat sitä siis turvallisesti toteuttaa tiukimmissakin paikoissa. Näin tekevät ruotsalaiset. Itse asiassa Globenin finaalissa suomalaiset eivät kyenneet enää toteuttamaan pelitapaansa ja Ruotsi pääsi tasoihin ja hetkeksi jopa ohi. Pelitavan lisäksi täytyy tietenkin osata pelata tietyt tilanteet (kuten 5v6) hieman eri tavalla.
Mutta kuten sanottu lajin ongelmat ovat huomattavasti syvemmällä. Seuratasolla ero Ruotsiin on todellakin todella suuri ja se näkyy jo seura- ja junioritasolla sekä naisissa. Tulevaisuudessa Suomi tippuu miehissäkin kyydistä, jos ruohonjuuritasolla ei tapahdu merkittävää kehitystä.
Juuri tästä syystä Nykyn tulisi tulla ulos ja johtaa suomalaista salibandyä pelitavallisesti oikeaan suuntaan. Kuka muu sen tekee, jollei maajoukkueen päävalmentaja?
Juuri tästä syystä lajin kaikista osa-alueista vaaditaan julkista keskustelua. Oikeiden toimintapojen sisäistäminen ei tapahdu ulkoa oppimalla vaan osallistumalla niiden löytämiseen – puhumattakaan ongelmien tajuamisesta.
Suuret mediat eivät tästä ole kiinnostuneita. Mutta onneksi meillä on netti, jossa sana on helposti vapaa. Salibandymediaa kyllä riittää.
-
Tilanne on huolestuttava pojissa ja tytöissä. Ruotsi on selkeästi edellä meitä ja eron kaventamisessa on tärkeää seurojen tekemä työ. Se miten seuroissa riittää resurssit onkin sitten jo isompi juttu. Kuten ”peelaaja” aiemmin kirjoitti vain muutama seura suomessa saa puhtaat paperit siitä kuinka seuroissa on hoidettu taustasiat. Toivottavasti seuroissa riittää jatkossakin katoavan talkookulttuurin ylläpitäjiä ja hiljalleen useampi seura saa taustansa kuntoon ja voi alkaa oikeasti suunnittelemaan omaa strategiaa vaikka 5 vuoden päähän.
Fakta on vaan että meillä pelaajat eivät saa kauden aikana riittävää määrää kovatasoisia otteluita. Pelkästään Tukholman alueella pelataan sarjapelejä jotka ovat tasokkaampia kuin meidän kotoinen A-poikien sm-sarja.
En tiedä minkälaista esiintuloa Nykyltä kaivataan suomalaisesta pelitavasta? Ainakin tämän vuoden HVT koulutuksessa Nykky piti useamman tunnin luentoja siitä miten salibandya pitäisi hänen mielestään pelata.
Tämän ”viestin” vieminen seuroihin ja ruohonjuuri tasolle onkin sitten valmentajien tehtävä. Taas tulee vastaan ne seuratyön käytännön resurssit… -
Julkinen keskustelu on paikallaan, jotta saadaan luotua toimintamalleja ja kulttuuria laajempaan tietoisuuteen. Keskustelua on hyvä käydä sekä seuratoiminnasta ruohonjuuritasolla että pelitavoista ja siihen liittyvistä asioista. Nuorten maajoukkueen valmentaja Lasse Eriksson on mallikkaasti keskustelun yhdestä näkökulmasta jo avannutkin. Vastauksia siihen vielä ei vaan ole kuulunut…
-
Nuori Suomi , vähäiset pelimäärät , olemattomat harjoittelumäärät ( erityisesti voima ) ja vuodesta toiseen itkeminen samoista asioista.
Keinot ovat varmaan suurinpiirtein tiedossa joka paikassa.Nyt pitäisi vaan ruveta tekemään!Seminaareissa yms..puhutaan tuhannen jurrissa illalla baarissa ja asia ei edisty yhtään mihinkään.Harjoittele, harjoittele ja harjoittele, vaadi, vaadi ja vaadi.Eikä tarvinnut olla astronautti tätä keksiessä..
-
Keskustelu näyttää ainakin alustavasti lähtevän käyntiin, mikä on hieno asia.
JR:llä voi kommentoida, että tietenkin tekeminen eikä puhuminen ratkaisee viime kädessä – mutta ei mikä tahansa tekeminen. Tarvitaan suunnitelmallisuuttaa ja määrätietoista tekemistä. Oikeiden päämärien ja keinojen löytäminen taas vaatii ajatustyötä ja keskustelua (mutta ei ainakaan pelkästään siellä baarissa).
Seuraaja toi esille Lassen esilletulot, jotka ovat olleet arvokkaita. Ongelma on vain ollut, että poikien huonot tulokset ovat antaneet tekosyyn ohittaa Lassen kommentit.
Coach oli kanssani samaa mieltä tilanneanalyysistä ja seuratason toiminnan ratkaisevuudesta. Sen sijaan ihmettelit, miksi Nykyltä kaivattaisiin julkista linjausta.
HVT-luennot ovat olleet oikein arvokkaita. Mutta kuten itse sanoit, sanan leviäminen jää täysin seuratoiminnan harteille. Lisää HVT-luentoja, mutta myös kirjoituksia sb-mediassa. Ne tavoittavat välittömästi huomattavan joukon sb-toimijoita. Ja antavat mahdollisuuden kritisoida päävalmentajaa, mikä taas saa aikaan kehitystä. Ilman kritiikkiä tuskin voidaan mennä eteenpäin. Lisäksi sb-valmentajat oppivat pelitavan paremmin, kun sitä kommentoivat ja joutuvat asiaa itse todella ajattelemaan.
Ehkä lopuksi voi vielä kommentoida näkökohtaa, että julkisen keskustelun pelitavasta huono puoli on se, että vastustajat saavat sen selville. Näin tietenkin voi käydä. Tietenkään mitään mahdollisia kikkoja ei kannata tuoda julkisuuteen – kuten että karvaamme aluksi korkealta. Sen sijaan se tuskin ratkaisee ottelua, että pelitapa on tiedossa. Tietoon se joka tapauksessa tulee, koska sitä on harjoiteltava ennen MM-kisoja ja eivätköhän vastustajat Suomen pelejä vakoile.
-
Mikäli tämän vuoden MM-kisoissa jää jälleen kerran luu käteen niin olisiko syytä miettiä sellaista vaihtoehtoa, että maajoukkueen valmentajan kotimaa olisi jokin muu kuin Suomi ? Ei tulisi koskaan enään tilannetta, että valmentaja valitsisi omasta seurajoukkueesta 11 pelaajaa maajoukkueeseen.
-
Ulkomaalainen valmentaja olisi varmaankin ihan kiva idea mutta taloudelliset realiteetit olisi hyvä pitää mielessä.
Pienellä lajilla on parempaakin käyttöä vähille rahoille kuin nimekkään valmentajan palkkaaminen ulkomailta.
Käytännössä maajoukkueella ei ole varaa korvata edes pelaajien ansiomenetyksiä leiripäiviltä, joten tuskin löytyy valuuttaa ulkomaalaisen koutsin houkuttelemiseksi Suomeen.
-
Joo, kyllä se maajoukkue saisi koostua muistakin, kun SSV:n, Oilersin ja ulkomailla pelaavista suomalaisista, niillä on jo nähty, mihinkä resurssit riittää. Oli kiva nähdä opiskelijoitten MM-kisoissa, kuinka loistavaa oli peli, vaikka SSV:n pelaajia ei ollut ainuttakaan.
-
Marco:lle
Ainoa ero, että vastassa oli ihan eri joukkueet kuin Ruotsin ja Tsekin maajoukkue.
-
Simona:lle
En laittanutkaan vastakkain eri joukkueita. Tällä nykyisellä Suomen A-maajoukkueella on yritetty ties kuinka monta kertaa ja tulos aina sama, eli tappio Ruotsille. Vähän uutta ja intoa uusista pelaajista maajoukkueeseen. Tuntuu, että osa nykyisistä pelaajistakaan ei enää usko, että se Ruotsi kaatuu isossa pelissä.
-
Keitäköhän pelaajia laittaisit ” Marco ” pelaamaan MM – kullasta nykyisten sijaan?Kuuluuko taas sarjaan, miksi ssv:stä, oilersista yms on niin monta pelaajaa..??Montako löytyisi sitten esim.Seinäjoelta , Lappeenrannasta, Nokialta yms..Mihin pyrit?Maantieteelliseen tasapuolisuuteenko?Järjetöntä kirjoittelua.
Kyllä siellä varmaan parhaat on mukana, pelasivatpa sitten teillä maaseudulla tai etelämpänä.Ja opiskelijoiden kisathan nyt olivat aivan eri tason karkelot, joihin ei kannattaisi liiton sylkeä latiakaan rahaa!
Ja Hakkaraiselle.Kyllä suunnitelmallisia treenejä on luotu pelaajille jo maailman sivu.Ei vain löydy määrällisesti tarpeeksi situoutuneita pelaajia.Siinä on ongelma, jonka syy tulisi selvittää.Valmentajat ovat aika voimattomia loppupeleissä, mikäli pelaaja/t eivät vain sitoudu suunnitelmalliseen harjoitteluun.Ja meillä vielä maksetaan suurelle osaa liigapelaajista jotain.Miksi ihmeessä?Meillä tienaa lukuisat ( arvio 15 – 25 kpl ) pelurit 5 – 8.000/kausi.Nokialla maksetaan jokaiselle liikaa, oli rahaa tai ei.Reissupelaajat 2 x vko treeneissä ja siitä vielä maksetaan – hei oikeesti!
Ja Lassen kommenttien ohittamisesta.Kyllähän Lasse on aika lähellä totuutta jutuissaan ollut.Lasse on varmaan parhaiten ja vierestä nähnyt romahduksen 1985 – syntyneistä tämän päivän junnuihin.
Haet syitä nyt aivan väärästä suunnasta.Kysy junioreilta : ” miksi ei sitouduta ? ”.Aloita sieltä.
Kyllä Jani ongelmat on aivan muualla kuin Nykyn/Suomen pelitavassa.
-
Kyse on kokonaisuudesta. Suomalaisen salibandyn nousuun tarvitaan oikea pelitapa, oikeat tavat harjoitella se, seuratoiminta kuntoon, sitoutuminen joka tasolla paremmaksi, liiga myyvemmäksi ja liiton johdossa perkaus, jne.
En halua kiistä, etteikö junioreiden motivaatio olisi yksi vaikeimmista ongelmista. Se todellakin vaatisi selvittämistä. Mutta kuinka paljon se motivoi harjoittelemaan rajusti, että parhaille junioripelit ovat suurimmaksi osaksi löysiä ja liigaan pääsee aika helposti? Tai että seura- ja valmennuspuoli ei ole kunnossa? Kyseessä on siis monensuuntainen tie.
Juuri tästä syystä myös pelitapa on erittäin tärkeä asia ja miesten maajoukkueen päävalmentajan yksi tehtävä on näyttää siinä suuntaviivat. Siksi olen pitänyt Nykyn toimintaa suurennuslasin alla. Joskus täytyy myös hieman lyödä moukarilla, jotta tulee kuulluksi.
Lopuksi vielä miesten maajoukkueen pelaajavalinnoista ja -tilanteesta.
Pääkaupunkiseutu dominoi pelaajavalinnoissa. Mutta niin se on dominoinut myös liigaa vuosikaudet. Välillä on koettu ylilyöntejä kuten viime syksynä. Silti yleissuunta on vain seuraillut seurojen menestystä.
Muiden seutujen pelaajat eivät ole tästä syystä päässeet myöskään pelaamaan EC:tä. Kokemusta kv-peleistä on siis vähän.
Kun kisarytmiä nyt muutettiin, olisi ollut mainio paikka leventää Suomen pelaajamateriaalia juuri tässä suhteessa. Lupaavat pelaajat olisivat saaneet kv-pelejä alle. Mutta viime MM-finaalin jälkeen pari vuotta hukattiin lähes täysin.
Meillä ei olisi siihen ollut varaa. Jo näitä kisoja silmällä pitäen tämä saattaa olla kohtalokasta, jos Mika Kohonen ja Tatu Väänänen eivät pysty pelaamaan. Kuopion Ruotsi-ottelu näytti, että Suomelta löytyy tällä hetkellä vain yksi hyökkäävä viisikko Ruotsia vastaan (olettaen Kohosen poissaolon). Jostain syystä SSV-kenttä (Koskelainen Mannerin tilalla) käy vain puolustavampaan rooliin tällä hetkellä. Ehkä heiltä on tosiaan itseluottamus hieman ropissut. Muilla pelaajilla ehkä Kukkolaa lukuunottamatta eivät näytä paukut riittävän.
-
Ei tulevat kisat Suomelta jää valmennuksesta kiinni se osasto on kyllä kunnossa.
Jeejeen kommentiin sen verran, että mielestäni kyllä liitolla on varaa satsata päätoimiseen valmentajaan lippulaivassaan!
Taitaa vaan olla että ”päättäjien” osaaminen ei tähän riitä, eihän tämä enää mikään ”pikkuliitto” ole. Kaikenlaisia muita virkoja siellä kyllä on, mutta Maajoukkueeseen ei ole VARAA satsata….?
-
Korjatkaa toki jos olen väärässä mutta havaitsen merkkejä joiden mukaan salibandy on luisumassa kaukalopallon kaltaiseksi jäähdyttelyksi ja suoranaiseksi puuhasteluksi.
Olen seurannut salibandya varsin aktiivisesti reilun vuosikymmenen ajan ja havainnut, että seurojen panostus esimerkiksi peliasuihin ja ottelutapahtumiin on suorastaan romahtanut kuluneen vuosikymmenen aikana. Joukkueet pelaavat rumissa peliasuissa ja ottelutapahtumat ovat suorastaan puisevia. Peli ei olekaan mullistunut kentällä vaikka pallo onkin kesytetty. Vahvistuksiksi värvätään jäähdytteleviä vanhuksia, kun junnuita ei olekaan vastuun kantajiksi. Ei ole enää sitä ns. tekemisen meininkiä, eikä polttavaa odotusta milloin salibandy räjäyttää pankin ja kohoaa johtavaksi sisäpalloiluksi. On alistuttu kohtaloon jossa pysytään aina pikkuveljenä, joka ei kasva aikuiseksi.
Melkein uskallan väittää, että tämä lajin alakulo on peräisin juuri junioritoiminnan velttoudesta. Muistan itsekin viime vuosituhannella miettineeni pikkujunnuja katsellessa, että nuo pojat kun kasvavat niin jopa alkaa tapahtua. No ei alkanut vaan pojista kasvoikin rimppakinttuisia velttoilijoita. Pettymys se on varmasti myös muulle salibandyväelle havaita, ettei superjunnut pärjääkään vanhan liiton jätkille.
Ei se vaadi kuin katsomaan kentälle niin havaitsee, että lajin lupaava tulevaisuus meni jo. Tällä menolla salibandysta tulee Suomessa leppoisa laji, jossa sellaiset eli nelikymppiset jarrut lätyttelee saunailtojen välissä. Miten siinä sitten seurat viitsiikään panostaa toimintaansa kun samat jätkät ovat dominoineet peliä viimeiset kymmenen vuotta, eikä paremmasta ole tietoa. Tiedän kyllä, että joukossa on myös muutama oikea urheilijan lailla lajiin panostava yksilö.
Salibandya on markkinoitu sen harrastamisen turvallisuudella, helppoudella, rentoudella ja jääkiekkoa ja jalkapalloa kevyemmällä harjoittelulla. Ei se ihme ole, ettei junnuista kehity joukoittain pelimiehiä, kun lajin peruskiveen on peruslähtökohdaksi hakattu kunnianhimon ja rajojen koettelun sijasta löysäily.
-
Jalmari, pakko korjata näkökantaasi. Osittain olet oikeassa, että nuoresta ”säbäsukupolvesta” ei välittömästi kasvanutkaan kenttiä dominoivia superväkkäröitä joilta onnistuvat kaikki temput mutta lajin kallistumisessa puulaakihöntsäilyksi olen vahvasti eri mieltä.
Nuoret pelaajat ovat kuitenkin vielä nuoria ja aikaa oppia ja harjoitella on vielä riittämiin. Salibandylla on loistava tilanne junioreissa; pelaajia olisi tulossa mukaan enemmän kuin seurat kykenevät ottamaan. Pula osaavista ohjaajista on vain tämän kaiken esteenä. Osaavia ohjaajia kasvaa koko ajan lisää kun entiset lajin parissa pitkään toimineet aktiivit siirtyvät näihin tehtäviin. Tässä on siis seuroilla suuri vastuu. Pitää kiinni vahvoista ja kokeista persoonista.
Jääkiekon puolella huolellista valmennustyötä on tehty jo vuosia. Välillä on ajauduttu väärille raiteille mutta töitä on silti tehty pitkään perinteitä kunnioittaen. Omalta osaltani kiittäminen on myös jääkiekon laadukasta pohjatyötä ja varmasti monella muullakin kokeneemmalla pelurilla. Voimaharjoittelu ja muu harjoittelu loi niin vankan pohjan, että sen päälle on ollut helppo rakentaa aikuisiän harjoitteita.
Tämä laadukkaan fyysisen harjoittelun pohja puuttuu nykypäivän salibandyjunioreilta. Teknistä taitoa on riittävävästi ja se onkin tärkeää jotta lajin viihdyttävyys pysyy korkealla tasolla. Huipputasolla ei kuitenkaan ole varaa pyöriä hälläväliä asenteella vaan lajiaan on arvostettava siinä määrin, että sen eteen ollaan valmiita tekemään töitä. On täyttä typeryyttä kuluttaa aikaansa johonkin jota ei 100% asenteella. Huolimatta kaikesta lajin fyysisyys on mennyt suuria harppauksia eteenpäin viimeisen viidenkin vuoden aikana. Vauhti ja kontaktien määrä on varmasti tuplaantunut. Kokeneista pelaajista on lajissamme enemmänkin pula kuin se, että niitä olisi jarruksi asti kentillä pyörimässä. Eikö tämä ongelma ole enemmänkin juuri kaukalopallon, pesäpallon ja lentopallon, jossa vanhoja raakkeja houkutellaan vielä playoff vaiheessakin pelikentille. Voisin kuvitella, että salibandykentälle ei kylmiltään 35-vuotias konkari hyppää.
Kaukalopalloon vertaaminen on kyllä täysin abdurdia. Jalkapallo ja jääkiekko ovat selvästi edellä muita lajeja mutta kyllä salibandy selvänä kolmosena edellämainittujen perässä tulee. Koripallossa ja lentopallossa tehdään ehkä perinteiden ansioista laadukkaampaa työtä mutta harrastajamäärät tulevat reilusti salibandyn perässä.
Annetaan siis aikaa nuorille pelaajille kehittyä ja panostetaan valmennukseen entisestään. Edelläkävijäseuroja on jo useita ja palkattuja juniori/seuratoimintapäälliköitä löytyy joka vuosi enemmän ja enemmän.
-
Niin-in. Jos en aivan vilpittömästi usko niin ainakin toivon itsekin salibandyn kasvuun. Oma kertomuksesi vaan on osittain niin valitettavan totta salibandyssa. Parhailla pelaajilla on järjestään joko jääkiekko- tai jalkapallotausta.
Tämä on osittain lajin pelastus, että se vetää puoleensa em. lajeista pois pudonneita mutta samalla se tarkoittaa sitä, että se lahjakkain pelaaja-aines pelaa jääkiekkoa tai jalkapalloa tai pitkät nuoret kori- tai lentopalloa, jotka molemmat saavat käyttöönsä myös lahjakkaimmat pitkät pelaajat. Salibandyssä parhaat pelaajat ovat käytännössä muista lajeista tippuneita pelaajia, joiden lahjakkuus tai harjoittelumotivaatio ei ole entisessä lajissa riittänyt.
Siinä vaiheessa kun salibandy alkaa vetää puoleensa ikäluokkansa lahjakkaimpia ja kunnianhimoisimpia nuoria, muuttuu myös harjoittelukulttuuri kovemmaksi. Samalla laji kehittyy uskottavammaksi urheilulajiksi. Valitettavasti vaan laji jota pelataan tosissaan yhtä monessa maassa kuin jääpalloa ei välttämättä vielä kiinnosta niitä junioreita joilla on menestysmahdollisuuksia myös suuremmissa lajeissa. Ilman levittäytymistä salibandy ei vedä puoleensa huippulahjakkuuksia, eikä kohoa ykkös sisäpalloiluksi. Sauvakävelyäkin harrastetaan merkittävän paljon eikä sitä näytetä urheiluruudussa. Salibandyn voima lepääkin tulevaisuudessa ehkä maaseudulla, jossa valtalajit eivät jyllää. Siellä riittää käyttämätönsä saliaikaa salibandylle ja suunnistajista koulitaan tulevia liigapelaajia.
Sen virheen kyllä myönnän edellisestä kirjoituksesta, ettei alasarjoista kaivetut jarrut ole mitään vanhuksia kuin suomalaisen salibandy mittapuun mukaan. Täällä kun yli 27 vuotiaat alkavat lopetella tai jäähdytellä.
Tässä ketjussa taidettiin kuitenkin puhua myös tuosta maajoukkueiden käyttämästä yhtenäisestä suomalaisesta pelikirjasta. Liputan ehdottomasti sellaista ajatusmallia, jossa junnumaajoukkueet pelaavat samalla systeemillä kuin edustusjoukkueet. Ylipäänsä liputan selkäytimeen ajetun pelisysteemin puolesta.
-
Jos pelaaja vaihtaa aina lajista toiseen, niin onko se automaattisesti harjoittelumotivaation puutetta? Voiko olla, että joku junnu vain yksinkertaisesti huomaa nauttivansa salibandysta enemmän kuin jalkapallosta tai jääkiekosta.
Ei kaikilla ole palava halu pelata lajia, josta on mahdollisuus tehdä ammatti. Joillekin on tärkeää nauttia siitä lajista.
Salibandyn tilannehan on aivan toinen kuin jossain kaukalopallossa tai lentopallossa, joissa molemmissa esimerkiksi juuri perustettava seura voi ilmoittautumalla päästä mukaan ns. ”ykkösdivariin” eli toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Voisitko kuvitella tällaista tapahtuvan salibandyssa?
Ja sekin tuntuu unohtuvan, että harrastajamäärissä salibandy on selvästi edellä lentopalloa ja koripalloa. Aikalailla samoissa lukemissa jääkiekon ja jalkapallon kanssa. Aikamoinen einstein saa olla, joka osaa jo 6-12-vuotiaista junioreista sanoa, ketkä ovat huippulahjakkuuksia. Eiköhän salibandy aivan samalla tavalla vie lahjakkuuksia jalkapallolta kuin päinvastoinkin.
Eihän tämä hirveästi alkuperäiseen asiaan liittynyt, mutta sallittakoon keskustelun rönsyily, kun sitä kerrankin on.
-
Hyvin näyttää keskustelu lähteneen käyntiin. Muutamat asiat hyppäsivät silmille tuolta kirjoituksista.
”jäähdyttelevä vanhus” heitti kirjoituksessaan esille, että salibandy tulee heti kolmantena lätkän ja futiksen jälkeen. ”Koripallossa ja lentopallossa tehdään ehkä perinteiden ansioista laadukkaampaa työtä mutta harrastajamäärät tulevat reilusti salibandyn perässä.” Eli salibandy on näitä lajeja edellä, koska sillä on enemmän harrastajia?! Harrastajamäärä lyö siis paremman tekemisen laudalta?!
jani kirjoitti salibandystä vs. kaukis ja lentis. Kaukiksesta en tiedä, mutta koska viimeksi lentopallossa vasta perustettu seura on päässyt suoraan divariin?
Ja itse asiastakin vähän. Keskustelua salibandy todellakin kaipaa. Ja sen yhtenä luonnollisena johtajana voidaan tosiaan pitää mj:n päävalmentajaa. Ja keskustelun pitäisi olla kriittistä, jotta asiat etenisivät. Kriittisyys ei tarkoita sitä, että haukutaan kaikki osalliset, vaan puututaan niihin asioihin kriittisesti, joiden koetaan olevan heikosti. Ja kritiikkiä pitää osata myös ottaa vatsaan ja käsitellä. On liian helppoa lähteä vain huutelemaan asioita ja väittelemään juupas-eipäs linjalla, varsinkaan jos ei itse pysty tuomaan mitään rakentavaa keskusteluun.
Erittäin hyvä, että joku uskaltaa lähteä omalla nimellään ja kasvoillaan avaamaan keskustelua ja vielä niin, että se ei ole mielistelyä mihinkään suuntaan. Salibandyn Sihvonen.
Jalmari on aika oikeassa siinä, että junioritominnan heikkous on pitkälti vastaus salibandyn ongelmiin. HVT kyllä on, mutta mites se junnuvalmennuksen laita on? Junnutoiminta ei tietenkään yksin anna vastauksia kaikkiin ongelmiin, mutta se taitaa olla pikaisimmin isoa korjausta tarvitseva osa-alue. Mitä jää jäljelle, kun nyt n. kolmekymppiset kokeneet liigajyrät jättävät liigakentät laajamittaisesti? Jos jatkossa ei tule vähintään yhtä hyviä pelureita kuin nyt on huipulla, niin se tekee markkinoinnit ja muut asiat todella vaikeaksi kenelle tahansa. Lienee selvää mitä tämän tien päässä on. Silloin sitä keskustelua syntyy kyllä ja loka lentää.
Vähän ehkä off topic-settiä tämä kirjoitus, mutta ainakin osin asiaan liittyvää.