Aikoinaan nurmijärveläisen SB-Pron liigaan saakka ahertanut ja nykyään Vaasassa salibandyvaikuttava Aape Laitalainen on tämän päivän kirjoittajavahvistuksemme. Aape nautti koko salibandy-Suomen tavoin MM-kullasta, mutta samalla hiipi mieleen myös kysymys.

Monia on ihmetyttänyt mistä ilmestyvät pelaajien päälle heti voiton jälkeen ”maailmanmestarit” T-paidat tai lippikset. Voittanut joukkue pukee voitonjuhlassa mestaruudesta kertovat tamineet päälleen ja hävinnyt joukkue saa suolaa vertavuotaviin haavoihinsa. Mestareiden suihkutellessa shampanjaa hallin kattoa kohti.

Totuus taitaa olla aika julma…. molemmilla finaalijoukkueilla on ilmeisesti aina valmiina ”mestarit” rekvisiittaa, mutta vain toisen tuodaan näytille.

Mutta suurin kysymys kuuluu: Mihin katoavat ne hävinneen joukkueen ”mestarit” paidat ja lippikset? Niitä ei voi tai ei kehtaa laittaa edes myyntiin. Niitä ei löydy kirppareilta eikä nettihuutokaupoista. Missä ovat ne Suomen joukkueen kaikkina vuosina painetut maailmanmestarit 2006, 2004, 2002 paidat jne…? Ovatko ne jonkun taustahemmon mökillä remonttipaitoina? On varmaan raskas tehtävä joutua hävittämään käyttämättömät paidat. Jonkun se on tehtävä. Kukahan Suomen paidat on joutunut hävittämään? Huoltajat? Onko säästetty keräilykappaleita omiin arkistoihin? Voisiko ne kerätä myös Suomen Urheilumuseoon näytille?

Ruotsin joukkueelle tilanne on on ihan uusi. Maailmanestarit-paitoja ei ole koskaan aiemmin tarvinut laittaa piiloon finaalin jälkeen. Saisikohan Ruotsin liitolta halvalla hyviä keltaisia treenipaitoja….voisivatko vaikka Avokatsomon pojat kysellä…

Ei ainakaan kreikkalais-roomalaista, mutta en tiedä, mahtuuko ote vapaapainin sääntökirjaan.

Vähitellen alkaa jo tajuta, että se oli tosiaan tosiaan Suomi joka teki MM-finaalin jatkoaikamaalin. Mutta vieläkin käsivarret menevät kananlihalle joka kerta klippiä Tiitun maalista katsoessa.

Marginaalien pienuus. Djurlingin paikka edellisessä hyökkäyksessä, mihin se pallo oikein osui? Maali siitä, ja kaikki olisi niin toisin.

Jos yksinkertaistaa ja kärjistää saa niin Rickie Hyvärinen oli kuin olikin se pieni ero, joka käänsi ne marginaalit. Millä syttöharhautuksella ukko laittoikaan Kranbergin polvelle ja tarjoili sitten Tiitulle lapaan. Joka kaveri ei tee tuota edes harjoituksissa ja kuinka moni MM-finaalin jatkoajalla? Vänttinen, joka hyppää ylivoimaan ja ilmeenkään värähtämättä pommittaa täsmäohjuksensa verkkoon. Ja joka tasoitti pelin silloin Globenissakin. Kohosen syöttö, joka vapautti Hyvärisen ja Tiitun kaksi - ykköseen.

Välierän jälkeen mietittiin että olivatpa Hyvärinen ja Vänttinen hämärässä, toivottavasti finaalissa olisi heidän vuoronsa. Nyt tiedämme, oliko.

Ja että ratkaisumaalissa olivat vielä naapurilta sisällä juuri Jihde, Svensson ja Quist. Kosminen oikeudenmukaisuus. Vaikka kaikkeen ei sekään yllä, kun Jaakko Hintikka on ilman arvokisakultaa.

Toivoniemen huikeat torjunnat, Saku Lehden eleettömän hyvä peli läpi viikon, Järven taistelu, joka viimein sai palkkansa. Vielä Kuopiossa Suomen superketjua johtanut Jussila sai tautien ja kolhujen heittelemässä palapelissä uhrautua VPK:ksi tuuraamaan milloin ketäkin ja hoiti hommansa irvistelemättä joukkueen eteen. Monipuolisen pelaajan risti. Punkari oudon pienessä roolissa, ja Aamulehti vahvisti epäilyt vaivoista oikeiksi.

Finaali oli monessa toisinto Globenista, ja sellaisen pelin häviäminen ottaa koville. Varsinkin, jos loppuhetkiin liittyy omasta mielestä kyseenalainen jäähy. Ei myöntänyt Nykky Globenissa Suomen olleen yhtään huonompi, ja tiukkaa tekee nyt vastapuolellakin. Maalit lasketaan ja kaikki muu on spekulointia. Nyt tietää naapurikin, miltä se tuntuu.

Jihde on pelimies ja ekspertti median kanssa toimimisessa, mutta silti on suurta heti tappion jälkeen kirjoittaa vastustajan olevan maailman paras salibandyjoukkue. Toivottavasti kaveri pyörtäisi päätöksensä ja edustaisi Ruotsia vielä Suomen kisoissa. Hallitseva maailmanmestari haluaa toki vastaansa parhaat.

Prahan MM-kuvia lisätty. Ostravan setti ennallaan.

Siinä se viimein on. Mutta kuten Anssi jo alempana totesi, pelimies on jo askeleen edellä.

Jokunen MM-kuva Prahasta.

Tshekki oli kova, muttei tekopaikoissa Suomen tasoa. Komea yleisömäärä vaan ei muttei samaa hurmosta kuin Ostravassa. Vastustajalla taisi olla osuutensa siihen. David Rytych oli Innebandymagazinetin arvioimana darrig muttei pettänyt. Toivoniemen varjoon hän jäi kuten kuka tahansa olisi eilen jäänyt.

Oliko viisi minuuttia ennen loppua Tshekin hakiessa raivolla kavennusta kun erotuomari vihelsi kiistan pallon osuttua häneen. Siinäkin tilanteessa tshekit löivät pallon fair play -hengessä suomalaisille, joille se oli menossa. Kunnioitettavaa.

Päävalmentaja Zdenek Skruzny ja Milan Fridrich eivät olleet pressitilaisuudessa pöydän ainoat sympaattiset tshekit. Skruznyn edessä komeili myös Krtek, Myyrä.

Finaalipäivä. Näin unta, että urakoin Suomen kärkikarvaajana ja taklasin Niklas Jihden tarkettiin. Mutta tämä ei ole NHL:ää.

Illalla keskusteltiin, kuinka paljon Karl-Johan Nilssonin jatkoaikamaalissa oli hannuhanhea. Osuma palloon oli pienestä kiinni, mutta Ruotsi pyöritti hallitun hyökkäyksen ja Nilsson hakeutui ihan oikeaan paikkaan ja Quist lähetti maalile oikeaoppisen matalan kudin.

Ruotsalaisia ontui kolhuineen vaihtoon pitkin peliä, mutta finaalissa he taas kirmaavat kuin ei mitään, suomalaiset arvioivat. Eiköhän se näin mene.

Ruotsi on ennakkosuosikki, Suomi päättäväinen haastaja. Siltä pohjalta.

Tunnelma O2 Areenan lehdistöhuoneessa tiivistyy Suomen ja Tshekin välierän lähestyessä minuutti minuutilta. Väkeä kulkee eestaas, puheensorina yltyy.

Väelle jaettiin juuri tiedotteet, että Tshekin maalissa torjuu David Rytych. Suomen kokoonpanoa ei ole vielä kerrottu. Joukkueenjohtaja Hexi Arteva kulki juuri ohi paperi kourassaan muttei paljastanut sen sisältöä. Nyt ollaan tosipeleissä.

Ihmisiä kulkee ympäriinsä haluamassa spekuloida tulosta. Do You think Finland will win? Vaikea sanoa, tiukkaa tulee, kaikki on mahdollista, vastataan. Maalivahtivalinta mietityttää paikallisia. Entä koituuko tempon pudottaminen kävelyksi Suomen kohtaloksi? SSV EuroFloorball Cupissa. Kumpi tekee ensimmäisen maalin?

Hallin puolella lehterit ovat täyttymässä.

Kuva: Olli Laukkanen

Yleisö tykkäsi omistaan myös kolmannessa Ostravassa pelatussa Tshekin ottelussa. Ja ansaitsi urakkaansa Prahassa jatkavan joukkueen kiitokset. Katsojat eivät olisi päästäneet sankareitaan ollenkaan pukukoppiin vaan rumpujen pauke ja huuto jatkui aina vain pelaajien käydessä vuorollaan heittämässä faneille sälää.

Seuraavaksi myrskyyn astelee Suomi.

Salibandyn MM-vääntö Suomi—Sveitsi tänään klo 15.10 suorana YLEn FST5:llä ja internetissä. Kerrotaan, että erätauolla pääsevät ääneen kokeneet jälkiviisaat.

(Edit: Krhm. Tiettävästi kuitenkin Norja. Ja kotijoukkueena).

Otoksia Ostravasta MM-turnauksen alkupäiviltä.

Kuva: Olli Laukkanen

Kuva: Olli Laukkanen

Kuva: Olli Laukkanen

Tuntuu kuin vasta eilen olisi sulateltu edellistä MM-tulosta.

Jotenkin olin ajatellut, että Tshekissä 2008 Kapanen - Kukkola - Bollström olisi häärinyt Suomen yllätyskorttina, maalilla ehkä Jarno Ihme ja porukassa joku muukin nuorten maailmanmestari. Ei se sitten ihan niin mennytkään.

Nyt on mukana seitsemän pelaajaa, jotka eivät pelanneet viime kisoissa. Liekö se paljon vai vähän?

Suomen joukkue esittäytyi tänään Vantaalla medialle ja lähtee hetken päästä kohti Tshekin tasavaltaa. Turnauksensa päivää aikaisemmin alkava Ruotsin joukkue on jo perillä Ostravassa. Mailat eivät.

Västeråsissa ensi vuonna pelattavan naisten MM-turnauksen logo on julkistettu. Jotenkin tutun näköinen.

Det räcker inte att ha världens bästa liga och världens bästa landslag. De svenska spelarna måste även vilja förbättra sporten. Det är dags att sluta söka ursäkter och börja hitta lösningar.

Kirjoittaa Patrik Sjögren osoitteessa eurosport.se. Ongelmansa kullakin.

Ei ole helppoa olla lajin maailmanvaltias. Haluaa tietysti voittaa, mutta samalla oma ylivoimaisuus koettaa kaivertaa voitonriemua. Tuntuisiko suomalaisista samalta pesäpallon MM-kisoissa?

Siksiköhän Ruotsissa halutaan hehkuttaa Suomen vaarallisuutta.

Nu lär det väl bli ett jäkla Perkele i VM för Suomalainen Pojka så det står härliga till, horisee Czitrom.

Antavat ymmärtää, että täältä tullaan kisoihin suurella uholla. Tai sellaista olen näkevinäni esimerkiksi Niklas Jihden tekstissä:

Våra grannar ifrån öster slår på den stora trumman - bra trupp. Har alltid undrat hur finnarna egentligen tänker inför ett ”Världsmästerskap”, det känns ju som om de alltid kommer med ”Sin bästa trupp någonsin”. Vi åker till Prag med ”Vår sämsta trupp någonsin”, i alla fall enligt många. Kan bli spännande det här.

Nälkäisinä ja päättäväisinä täältä tullaan mutta edelleen haastajina.

No, tänään Jihde ottaakin jo paineet pois.

Tror faktiskt det blir en ny final mellan oss och Schweiz nere i Prag.

Kisoja edeltävää hermostunutta lörpöttelyä vain, kenties.

Pari tusinaa viikon takaisia kuvia otteluista SSV—SPV ja Oilers—Josba.

Tiikerit—PSS 30.11.08