Vähitellen alkaa jo tajuta, että se oli tosiaan tosiaan Suomi joka teki MM-finaalin jatkoaikamaalin. Mutta vieläkin käsivarret menevät kananlihalle joka kerta klippiä Tiitun maalista katsoessa.

Marginaalien pienuus. Djurlingin paikka edellisessä hyökkäyksessä, mihin se pallo oikein osui? Maali siitä, ja kaikki olisi niin toisin.

Jos yksinkertaistaa ja kärjistää saa niin Rickie Hyvärinen oli kuin olikin se pieni ero, joka käänsi ne marginaalit. Millä syttöharhautuksella ukko laittoikaan Kranbergin polvelle ja tarjoili sitten Tiitulle lapaan. Joka kaveri ei tee tuota edes harjoituksissa ja kuinka moni MM-finaalin jatkoajalla? Vänttinen, joka hyppää ylivoimaan ja ilmeenkään värähtämättä pommittaa täsmäohjuksensa verkkoon. Ja joka tasoitti pelin silloin Globenissakin. Kohosen syöttö, joka vapautti Hyvärisen ja Tiitun kaksi – ykköseen.

Välierän jälkeen mietittiin että olivatpa Hyvärinen ja Vänttinen hämärässä, toivottavasti finaalissa olisi heidän vuoronsa. Nyt tiedämme, oliko.

Ja että ratkaisumaalissa olivat vielä naapurilta sisällä juuri Jihde, Svensson ja Quist. Kosminen oikeudenmukaisuus. Vaikka kaikkeen ei sekään yllä, kun Jaakko Hintikka on ilman arvokisakultaa.

Toivoniemen huikeat torjunnat, Saku Lehden eleettömän hyvä peli läpi viikon, Järven taistelu, joka viimein sai palkkansa. Vielä Kuopiossa Suomen superketjua johtanut Jussila sai tautien ja kolhujen heittelemässä palapelissä uhrautua VPK:ksi tuuraamaan milloin ketäkin ja hoiti hommansa irvistelemättä joukkueen eteen. Monipuolisen pelaajan risti. Punkari oudon pienessä roolissa, ja Aamulehti vahvisti epäilyt vaivoista oikeiksi.

Finaali oli monessa toisinto Globenista, ja sellaisen pelin häviäminen ottaa koville. Varsinkin, jos loppuhetkiin liittyy omasta mielestä kyseenalainen jäähy. Ei myöntänyt Nykky Globenissa Suomen olleen yhtään huonompi, ja tiukkaa tekee nyt vastapuolellakin. Maalit lasketaan ja kaikki muu on spekulointia. Nyt tietää naapurikin, miltä se tuntuu.

Jihde on pelimies ja ekspertti median kanssa toimimisessa, mutta silti on suurta heti tappion jälkeen kirjoittaa vastustajan olevan maailman paras salibandyjoukkue. Toivottavasti kaveri pyörtäisi päätöksensä ja edustaisi Ruotsia vielä Suomen kisoissa. Hallitseva maailmanmestari haluaa toki vastaansa parhaat.