
Salibandyn haastajafinaalin erätauon ja polttarien ohjelmanumerot kyettiin yhdistämään. Pöllölaulu on kaikunut.

SSV:n salainen taktiikkavalmentaja on löytänyt Josban pelin avaimen.
Kuva: Topi Naskali

Tammikuisena sunnuntaiaamupäivänä. Ilmeni, että ihan virallinen peli.
Näitä maaleja, jotka kameran takana varmistuvat maaleiksi vasta yleisön tai tässä tapauksessa vieraiden vaihtopenkin ääntelystä. Todentava ruutukin kyllä löytyi, mutta ei sitä vaan itse nähnyt.
Samaan pakettiin vielä palloseuran vähämaalisen viikonlopun vastapainoksi reilut 350 sabakuvaa Turkuhallista. Yleisöä kapasiteettiin nähden niukasti, mutta valoa ja tilaa just sopivasti.
Niklas Jihde on saanut seuran sisältä kilpailevan bloggaajan kun Kristoffer Kranberg on lanseerannut videoversion. Premiääri näkyy menevän silkkana puhuvana päänä, mutta tuon mittaisen jaksaa hyvin.
Sopiva formaatti vaikkapa niille, jolla riittää mielenkiintoista sanottavaa mutteivät jaksa kirjoittaa. Joiltain kuten Tirsalta sujuvat molemmat.
Venyisikö vaikka Classicin VelluTV myös videoblogin suuntaan?
Maailmanmestaruus, kultamaali urheiluvuoden sykähdyttävimpänä hetkenä, Urheilumuseo, Summanen (vaikka sitten kärjistelläkseenkin) ehdottamassa salibandya kansallislajiksi. Edetty on vuodesta 1987 kun itse lajista innostuin.
Ei tässä vielä ihan pöydän päässä syödä, mutta ei enää tarvitse seistä lakki kourassa ovensuussakaan.
Urheilumuseossa rightin pelaaja Järven paita ja rightin pelaaja Tiitun maila aseteltiin vitriiniin rightin pelaaja Selänteen ja rightin pelaaja Kurrin kamppeiden väliin. Kertoneeko jakauma jostain.
Naisten cuphuipentuma Lappeenrannassa, jossa yleisöä oli ja lajin päälle ymmärretään. Siellä on muutenkin aina erityisen mukavaa poiketa, kiitos ystävällisten avainhenkilöiden. Ikävä kyllä kentän laidalle ei nähnyt Pääkallon web-TV:tä. Tuliko lähetyksiä tallennettua mihinkään?
Viime aikojen erityinen ilonaihe ovat olleet Karhuherran poiminnat Jatkoajan kuvatoimituksen annista. Kulttuuriteko. Ja urheilu-.
Salibandykausi on siinä vaiheessa, kun viivat karkaavat ja tavoitteet liukuvat käsistä. Silloin aletaan etsiä syyllisiä kuten valmentajia ja erotuomareita.
Ja paitsi että Micael Fasth on salibandyjournalismin eliittiä, hän on nähnyt Agnetha Fältskogin läheltä. Kateeksi vetää. Ja turhautuneeksi se, että tultuaan ulkojäät jo menivätkin, ainakin täällä tuulisella rannalla.
Jotain vielä oli, mutta lisään kun tulee mieleen.
Avokatsomo 2003—2053