Eilinen HJK—Inter oli ainakin helsinkiläisittäin värikäs ja viihdyttävä, ennen kaikkea toki Dawda Bahin otteiden ansiosta. Päälle kortteja, kolhuja ja sokerina pohjalla kolme pistettä kotijoukkueelle.

Jonkun toimittajan mielestä Bollis ei ole liigakelpoinen kenttä, mutta stadilaisen vahvalla nostalgiamaustuksella mikä ettei. Puupenkit, kisamakkaran tuoksu, jäätelö.

Kesäiltana kelpaa istua paikan päällä nauttimassa pelistä. Pitää mennä uudelleenkin, ja Klubin seuraava kotiottelu onkin jo, katsotaanpas. Jaahas, 26. heinäkuuta, sitten 16. elokuuta ja 13. syyskuuta.

Edellinen pelattiin 28. toukokuuta, joten kesä – heinä – elokuussa HJK esiintyy kotonaan ”peräti” kolmesti. Ohjelmaan on epäilemättä syynsä.

Lätkäkortteja Punakoneen ajoilta.

Kolmaskin tappio pikkuhuuhkajille. Jälleen kaikenlaista positiivista alempana kentällä, mutta maagisen kuudentoista rajan lähestyessä tuntui aina vain lämpötila laskevan ja ideat loppuvan. Toki siinä kohdin alkaa vastustajan puolustuskin olla terävimmillään, mutta. Puuttuvatko meiltä kärkimiestyypit vai kovatempoisten pelien kokemus vai mikä.

Ne erikoistilanteet, aina vain. Hesarin haastattelussa mentiin vielä ohuesti joten jos jossain osuu silmiin päävalmentajan syvempää tarinaa siitä puolesta, vinkatkaa.

Lehtovaaran torjunnat tekivät joka tapauksessa vaikutuksen.

Suomen asemoiminen jalkapallokartalle on edelleen prosessoitavana. Onko oltava pettynyt tappioista vai ylpeä selviytymisestä näin kovaan seuraan?

Ja kuinka paljon apua näistä kavereista olisi A-maajoukkueelle?

FST5 tänään klo 21.50: Jalkapallo – älyn yhteispeliä ja klo 22.45 Jalkapallotuomari maailman huipulta. The Voice / TV Viisi samaan aikaan U19 Suomi – Espanja.

Ennen tallentamisen aikaa tämä olisi ollut ongelma.

FST5 tarjoilee kiintoisia futisdokumentteja.

Laudrupit, Preben Elkjaer, Faxe Jensen, Sepp Piontek, Richard Möller Nielsen, roliganit ja se pätkä Tanskan maajoukkueen kultapäivistä huipentuen kesän 1992 EM-finaaliin jota emme sattuneesta syystä kuitenkaan sen enempää muistele.

Viimeksi derbytunnelmia stadionilla sekä roomalaiskodeissa ja -kuppiloissa AS Roman ja Lazion kohdatessa.

Lisää tulossa muun muassa valmentajan ja erotuomarin näkokulmasta.

Pikkuhuuhkajien kirvelevä tappio mutta pirteä ja aktiivinen peli. Andersonin sanoin:

Englannin tolppajalat tuntuivat olevan jykevämmät, mutta pihut pistivät palloa liikkeelle monipuolisesti, laukoivat ja jopa haastoivat alueelle vallan epäsuomalaisesti.

Erkka V. Lehtola analysoi Tuuletuksissaan.

Salibandymaajoukkueen yllättävänkinkö hyvä suoritus Jukolassa. Myös Outoa Taigaa noteerasi.

Jääkiekkopalloa. Legend has it that the Montreal Canadiens stole and then melted down a band from the original Stanley Cup. Ja muita hurjia tarinoita aiheen liepeiltä.

Tuntuuko muista, että ilmapiiri on muuttumassa koko ajan vastaanottavaisemmaksi yhdelle salibandyfinaalille?

Yleisurheilu kriisissä?

Näyttävät salibandypelaajat kohdanneen Ruotsissa kiekkoilijat matalassa kaukalossa. Pixbo Wallenstam – Frölunda Indians 17-4.

Voittaminen on toki aina tärkeää. Olen kuitenkin jostain kuullut sellaisen sanonnan, että kun suuri erotuomari kutsuu meitä, hän ei kysele ”voititko vai hävisitkö”. Sen sijaan hän kysyy: ”Kuinka peli sujui?” Vaikka niinhän se on, että kun valmentaja voittaa ottelun, niin vaimokin näyttää kauniimmalta.

Eläkkeelle jäävä valmentajalegenda Jyrki Heliskoski Veikkausliigan sivuilla.

Tunnelma MM-karsintapelin alla kohosi mukavasti kun F-junnujen peli-illan lomassa Bolliksella katseli Stadikalle vaeltavia fanilaumoja ja kuunteli kopterin läpätystä. Suuren Tapahtuman tuntua. Alkoi jo harmittaa, ettei ollut lippuja hankittuna.

TV:n ääressä lippujen puuttuminen ei harmittanut enää niin paljoa kun kaveri oli noin hyvä ja omilla samaan aikaan ei paras päivänsä. Ei tullut sitä omaa huippusuoritusta eikä onnenripausta, jotka huippujen haastamiseen vaaditaan.

Oliko Suomen puolustuslinja kankea vai päästikö keskikenttä nopeat venäläiset tulemaan vauhdilla? Hyypiältä taas joitain hyviä katkoja mutta niin myös askeleen tai käännöksen jäljessä samalla kun pallo jo vierii omaan verkkoon. Kallio… Väärä taktiikka tai kokoonpano? Vai voiko valmentaja mitään sille että ammattilainen syöttää suoraan vastustajalle? Ei tainnut tulla sitä maailmanluokan kärkeä, joka Forssellista oli kehittymässä ennen polvivaivoja. Mutta miten rakentaa tilanteita yksin korkeista palloista kun avut eivät ehdi mukaan? Vai eikö enää ehdi mataliinkaan? Moisander ilahdutti siitä kolmatta maalia edeltäneestä sijoittumisesta huolimatta. Eremenkot, kyllä, vaikka itse tykkäänkin urheilussa enemmän jäävuorista kuin räiskyvästä temperamentista.

Anderson ymmärtää jalkapallosta minua enemmän ja ihan analyysiä taitaa löytyä Futisforumilta vaikka välillä kielenkäyttö kukkahattusedän silmiä kirveleekin. Perinteisetkin lääkkeet siellä tarjotaan. Koutsi ulos ja maailmankuuluisimmatvalkut tilalle, dinosaurukset eläkkeelle ja nuoret tilalle. Tai sitten ei.

Jotain positiivistakin tapahtuu vaikkei tiellä Etelä-Afrikkaan.

Kaikki mestarit turnaussivuilla ja turnauskuvia kisajärjestäjän galleriassa.

Ruotsin maajoukkuepakki Kimmo Eskelinen kertoo blogissaan, miksi maan gigantit Warberg ja AIK eivät halua Euroopan Cupiin.

Har man varit med i EFC ett flertal gånger och som AIK vunnit den tre år på rad, vet man att det inte är något värt att delta i en cup som har noll kommersiellt värde.

Som har noll kommersiellt värde.

Mitä tapahtui pelaamiselle ja voittamiselle?

Tässä kohdin tulee kiusaus muistella aikoja 20 vuotta sitten kun ostettiin opintolainalla junaliput sarjaturnauksiin ja etsittiin sukulaisia, joiden lattioille koko joukkue mahtuisi majoittumaan. Ja porukan puuhamies istui iltakaudet lankapuhelimen luuri kourassa metsästämässä treenipelejä.

Juu, tiedän, ajat ovat toiset ja laji kehittynyt ja perheellisellä kolmikymppisellä tilanne on toinen ja nykypelaajat treenaavat kuin ammattilaiset saamatta ammattilaisen korvauksia.

Silti. Kommersiellt värde.

Eskelisen teksti on tietysti vastaus seurojen saamaan shittiin ja kysymyksiin, miksi suomalaisilla ja tshekeillä on varaa matkustaa Euroopan Cupiin (joillain karsintakierros mukaan lukien kahdesti) mutta tuhatpäisiä katsojamääriä vetävillä ruotsalaisilla ei.

Muutaman voiton jälkeen motivaatio ei ole sama, Eskelinen kertoo, ja että ruotsalaiset pelaajat saavat ainoina pelaamisestaan palkkaa ja seurojen rahat menevät siihen.

Pedataanko pitkästä aikaa voittoa suomalaisille? Ovatko ruotsalaiset ylimielisiä vai osoittavatko systeemin heikkouksia? Onko koko juttu valtapolitiikkaa? Mikä on voiton arvo ruotsalaisten puuttuessa? Mikä oli Neuvostoliiton kiekkovoittojen arvo kun Kanada ei osallistunut? Muistaako kukaan että NHL-pelaajat puuttuivat kiekkokisoista 1995? Paitsi Tuoppi.

Tirsamaa: Ei olla osallistumassa
Micael Fasth: Sverige drar skam över innebandyn