Myymättömyyttä

Myymisestä en ymmärrä mitään, mutta joukkuepelit kiinnostavat, ja Sami Hurme kirjoittaa Kunto kortilla -blogissa, kuinka paljon tehokkaammin niitä voisi myydä katsojille.

Jollain lailla samaan aiheeseen tuntuisi liittyvän se kun eilen Finnair Stadiumilla lähdin puoliajalla ostamaan tenaville popcornia. Jonotus pohjoispäädyn ainoaan auki olevaan myyntipisteeseen oli sen mittainen, että ehdin takaisin katsomoon kun pelikellossa komeili 72 minuuttia. Ilman popcornia, koska myyntipisteestä olivat kaikki syömiset jossain vaiheessa loppuneet. Mitä kenellekään ei tullut mieleen kertoa jonossa seisoville.

Edellinen jonottaja kertoi mielipiteensä asiasta myyjättärelle niin painavalla tavalla etten enää viitsinyt lisätä neitosen taakkaa. Kausikorttilaisena en äänestä jaloillani mutta kerron jälkikasvulle, että puoliaikaostoksia ei tästä lähin ole luvassa.

Dawda Bahin maali oli kyllä hieno. Juho Mäkelän onnistumisen näin sattuneesta syystä vasta Urheiluruudusta.

4 kommenttia artikkeliin ”Myymättömyyttä

  1. Ymmärretäänkö me ostamisestakaan yhtään mitään, paitsi vasta vanhana. Eikös kaikki pidä saada ilmaiseksi.

    Niin, tietysti vanhempi osaa ostaa (erityisesti) pojalleen tonnin parin arvoisen vuosimaksun lätkäseuran harjoituksiin, mutta tämä kasvava nuori alkaa itse oppia ostamista vasta kun omat tenavat ovat siinä iässä, että isän saavuttamattomia unelmia voisi alkaa tavoitella.

    Äidit oppivat kyllä jossain vaiheessa ostamaan latinotanssia ja muuta bodykehityskuntotouhuilua. Eikä ole hinnasta kiinni.

    Ja eihän golfaamisen ostaminen tuota mitään ongelmia. Eli löytyi sittenkin ostamisen osaamista, mutta kanava on väärä?

    Muuten Mika: joudutko ihan oikeasti ostamaan urheilulippuja vai pressilläkö sisään?

  2. Juniori-iässä jäi oman urheilun ostaminen vähiin kun keskittyi lähinnä takapihahöntsään kaverien kanssa. Koho 221:tä tai Mitre Multiplexiä en koskaan saanut, liian kalliita. 201 ja Uhlsport saivat riittää. Jäähalliin pääsi viidellä markalla seisomapaikoille ja Stadikalle Klubin kaupunginosapelurit ilmaiseksi.

    Nyt faijana vähän enemmän, tosin onneksi eivät ole ainakaan vielä innostuneet mistään kovin kalliista.

    Salibandya pääsen katsomaan viran puolesta mutta kaikki muut lajit lippukassan kautta.

  3. Etkö kuulu Urheilutoimittajien Liittoon? Eikös sen jäsenet pääse (työnsä puolesta) vapaasti urheilukilpailujen katsomoihin? Näin tietääkseni ainakin Jyväskylässä ja Kuopiossakin. Urheilutoimittajilla on joku kortti mitä ne näyttää vaksille portilla.

Kommentointi on suljettu.