Meillä kamerakuskeilla on megapikseleitä, mutta siitä huolimatta näytämme kuvamme täällä teille suurimmillaankin vain 500 pikseliä leveinä (tekee n. 0,2 megapikseliä), joskus klikin takaa suurempanakin. Hyvin rajattu tiukka tilanne kyllä toimii pienenäkin, mutta välillä haluaisi nähdä tarkemmin, enemmän yksityiskohtia, ilman sahailua isojen ja pienten kuvien välillä.

Tuossa keväällähän täällä Avokatsomossa rempattiin vähän lisätilaa isommille YouTube-videoille ja kuville, mutta mitä jos sitä tilaa tehtäisiin vieläkin enemmän? Ainakin veikkaan, että varsin moni näkee selaimen laidoilla reilusti ilmaa. Testipenkkiesimerkkiä omassa muinaisblogissa: isoa kuvaa ei niin isosta kiekon liigapelistä. Pienempää peruskuvaa alla.

Kiitos työryhmien ja Tuulolan monivivahteisen toimintasuunnitelman, kaikki palkintorahat olivat käytetty auringon seuraavana aamuna noustessa, ja enemmänkin, ja aiemminkin.

- Pro Stars

Kelpo cuptunnelmaa Tampere Areenalla, jonka katsomoon tällä kertaa mentiinkin eri kautta. Koovee-liput, aulassa kilpaa kannustavat Kooveen ja Classicin junnut.

Koovee ei jaksanut ihan maaliin saakka mutta vakuutti silti. Selkeän suoraviivaista peliä ja ratkaisuissa voittojen tuoma itseluottamus. Positiivinen kierre. Monta ei-ihan-maan-parhaana pidettyä pelaajaa, jotka taitavat pelata uransa parhaita aikoja. Taustalla hyvä harjoittelu, tiesi ääni katsomossa.

FBT Porin vaihtopenkin äänimaailma, kunnon rähjäämistä ja mesomista valmentajasta lähtien. Mikä ettei hyväkin tapa virittää itsensä, jollei keskittyminen olennaiseen kärsi. Ennakkoluulotonta peliä välierässä eikä satunnainen enimmäkseen olisi tiennyt, kumpi on liigajoukkue. Tuomareille vaikea rupeama, kähinämunkkeja, susikäsiä ja painiheittoja puolin ja toisin.

Erän jäätävä pallonhallinta Kooveen nostaessa karvaa. Oikea-aikaiset spurtit ja rytminvaihdokset, syötöt pienistä väleistä juuri oikealla hetkellä. Lataus näytti olevan kohdallaan avausvaihdosta asti. Kooveen pallollisen peli taso putosi hiukan päätöserään. Malttamattomuutta tappioasemassa?

Pikku- ja haastajafinaalit, joissa vedettiin kovaa muttei ylitotisesti. Moni näytti tulleen katsomaan Pro Starsin legendoja, myhäileviä kommentteja kentän laidoilla riitti. Karppanen, Saveniukset, Mattila, Tuulola, Kiviharju… Ollapa numeron 13 kommentit ja tuuletukset vielä liigassa. Kotona sain sitten hämmästyttää lapsia kertomalla, että Pikku Kakkosen setä ratkaisi salibandyottelun. Marko Sompa sai kokea, että salibandy on kova laji nivelille. Sedät jaksaa heilua taisi soida jo ManUn SM-peleissä 90-luvun alussa Atalpassa.

Edukas fanituotetiski, josta ostin kahdeksalla eurolla Koovee-pipon, uudella logolla. En kuitenkaan vaaleanpunaista vaikka myyjä suositteli, niin paljon ei itseluottamusta ole.

Finaalin toinen erätauko. Ovella nainen pyrkimässä katsomoon. Enää ei pääse mitenkään, lipunmyynti on jo suljettu, järjestysmies pahoitteli. Toivottavasti jokin keino kuitenkin löytyi.

Kentällä vedettiin viimeisiä haastatteluja samalla kun Classic ja SB Vantaa alkoivat lämmitellä alkavaan liigapeliin.

(Tervetuloa sivuille myös rajantakaiset lukijamme, joita kuvakollaasimme toivottavasti on ilahduttanut)

Kuva: Juhani Järvenpää

Naisten MM-turnaus sujui käsikirjoituksen mukaan. Eli kotijoukkueen juhlaa Ruotsin avausottelun alkuvihellyksestä pokaalijuhliin saakka. Ensimmäinen kerta naisten MM-historiassa kun kotijoukkue voittaa mestaruuden ja kai ensi kerta kun mestaruus tulee näin ylivoimaisesti.

Ensin Tshekkiä, sitten Suomea ja sitten Sveitsiä hiukan hehkuteltiin ennen kunkin Ruotsi-ottelua. Mutta vain statisteina, koska voitto vaatii vastustajan. Sinikeltaisten mätettyä maalinsa kaavittiin uhrin jätteet laskiämpäriin ja todettiin, että olivatpa huonoja.

Pressissä huomasi, kuinka vähän moni suomalaisista tiesikään. Eikös Suomi ole ihan tosi kova ja nousukuntoinen kun on kaksi MM-kultaakin voittanut, kysyttiin, täysin tosissaan.

Sikäläiset kirjoittavat [sikäläiselle yleisölle], että All Starsissa olisi kuulunut olla pelkkiä ruotsalaisia. Valittu kuusikko oli yhtä vaille sama kuin minun paperissani. Jo viikolla vannotettiin, että ei ainakaan Berneriä ja Widaria, taas, aina, mutta. Finaalin nähtyään olisi toki voinut vaihtaa maalivahdin. Sattuneesta syystä ruotsalaisten molarien ei ole helppoa päästä tähdistöön.

Kohuntynkää siitä, miksei Innebandymagazinetin kisojen MVP:ksi valitsema Hermine Dahlerus ollut All Starsissa. En täysin ymmärtänyt ongelmaa. Yhdet tekevät yhden valinnan, toiset toisen.

Innebandymagazinetilla riitti kerrottavaa. Ei ihme, heillä oli akkreditoituina kisoihin 16 (!) kirjoittajaa ja kuvaajaa.

Kaikkien aikojen parhaat naisten kisat, hehkutti päätoimittaja Fredriksson. Ei huonot, mutta nurinaakin kuultiin. Miksi avata verkkoon kisasivut jollei niitä päivitetä. Katsomon pressipaikat ilman kirjoitusalustoja tai sähköä. Joukkueet alkuseremonioissa selkä yleisöön, mainokset samoin.

gittang noteerasi kevyet pressieväät. Ja sen maailman puheliaimman valokuvaajan, joka päivästä toiseen istui juuri minua vastapäätä. Ja suomalaisten leveät otsapannat ja meikäläisten muut mielestään vähemmän tyylikkäät asusteet.

Mitäkö jäi päähän? No se hejarramsa:

Fönt jag ett mål så hoppar jag i Mälar’n
Fönt jag ett mål så hoppar jag i Mälar’n
Fönt jag ett mål så hoppar jag i Mälar’n och dränker mig

Suomen joukkueesta näyttää riittävän keskustelua toisaalla. Älkää unohtako seminaaria.

10-2 oli parhaan taitoni mukaan miettimäni ennakkoveikkaus, ja toteutui vieläpä aika lailla kuten arvelin. Maali maalilta hiljaista hivutusta ja loppua kohden nopeutuvaa ropinaa.

Dom var inte alls så bra som jag trodde, siteerattiin aamun VLT:ssä Ruotsin Isabell Krantzia, suunnilleen.

Missä tai kenessä vika, surtiin lehtereillä. Niin sysissä kuin sepissäkin, arveltiin.

Jani Hakkarainen analysoi Unihocin sivujen blogissaan.

Puolentoista tunnin päästä pelataan pronssista. Tähän mennessä Suomen naiset eivät ole vielä koskaan palanneet MM-kisoista ilman mitalia.

Västmanlands Läns Tidningin Kevin Johansson vetää aamun MM-kolumnissaan väriä aika leveällä sudilla, etten sanoisi telalla.

Det första du ser är en iskall svart pistolmynning som siktar rakt på pannbenet. Det är vad ett helt svenskt landslag möter när väckarklockan tjuter idag. En kall och jävlig finsk armé utrustad med AK47:or som siktar mot dem.
- – -
Finnarna har gjort det förut. Slagits mot en enligt alla odds överlägsen motståndare. Det gjorde de mot Sovjetunionen 1939 i det som kom att kallas finska vinterkriget.
- – -
Det ligger i deras DNA-arv att slåss till dess att det inte finns något kvar att slåss för. Jag räknar med att de gör likadant ikväll.
- – -
Darrar Sverige? Klart att de inte gör. Världens bästa landslag låter sig inte hotas. Finnarna förlorade mot en överlägsen motståndare 1939. Scenarion upprepar sig igen 2009.

Pitääpä ravistella hylsyt vaatteilta.

(via Kunto kortilla)

Ruudun takana Widyawilis Selamat, Singapore.

Unkari on B-sarjan finaalissa.

Puola on juuri kaventanut tilanteeksi 2-3.

Mission impossible Ruotsia vastaan MM-kisoissa on onnistunut ennenkin, mutta kaikki naisten kisat nähneenä en kyllä muista että pallollinen peli olisi ollut koskaan ennen näin nihkeää. Tänään alkoi jo nolottaa muunmaalaisten toimittajien virnistellessä vierellä.

Aiheesta myös Salibandy Areena.

(Edit: Anderson käärii hihat ja käy ratkaisemaan ongelmaa. Hatunnosto.)

(Edit 2: Tähän kuuluu myös tuleva seminaari aiheesta)

Tanska—Puola 3-5

Rönnbyn pelaajien organisoima hejarklack johtaa kotiyleisön kannustusta, ja maalintekijän velvollisuuksiin kuuluu tervehdys vaihtopenkiltä. Varsinkin, jos hän on Karolina Widar, oman kylän maailmantähti.

Joukkiolla näyttää olevan oma kisablogikin.

Puola—Venäjä 1-2

» Lue koko juttu

Tämäkin kuva: Järvenpään Jussi

Kuva: Juhani Järvenpää