Suomi-Ruotsi-maaottelutapahtuma vai Finnkampen? Kumpi olisi näppärämpi ilmaus?

Pisteet 1-11 olivat karuimmat ikinä, mutta tapahtumat kaukalossa jättivät paremman maun. Impressioita: Sanna Roiskon itsevarmuus (jälleen!) ja velluketolamainen (MM 1974) kaatuen kurotettu taistelumaali, Laura Loisan hötkyilemättömät torjunnat. Kristiina Kauppilan haisto ja säilynojamainen (MM 1992) läpiajoviimeistely. Näyttivätkö kaksoset vähän nopeammilta kuin Hyvinkäällä? Perinteisesti taiturimaisten suoritusten ja runsaiden virheiden värittämä poikien peli, jonka loppukiri jätti hyvää makua. Matias Kaartisen peliajan rankkarit, se ensimmäinen etenkin. Maiju Merikannon tylyt töötit ja Karolina Widarin epäuskoinen ilme yhden jälkeen. Malin Erikssonin yritys taklata sivusta Katriina Saarista ja lakoaminen keräämään kamojaan ”Kassun” jatkaessa heilahtamatta kohti maalia. Eliisa Alangon huikea yksi-kolmonen ja maali kun juuri minuuttia aikaisemmin oli kentän laidalla haikailtu häneltä hyvää yksilösuoritusta. Liisa Kokkosen torjunnat. Laura Kokolta näen aina vain hyviä pelejä enkä Ukkostakaan isosti moittisi. Miehet osaavat hyökätä viihdyttävämminkin, mutta hienoa nähdä joukkue pitkästä aikaa kotimaan kamaralla ja etenkin myyttinen Mika Kohonen. Ja viimeinkin Henri Johansson, joka oli maajoukkuetasoa ja maalikin vain milleistä kiinni. Mika Moilasen alivoimataistelu, Jani Naumasen kolmannen erän maskivedon rannetorjunta (alakuvassa). Ja Jami Manninenhan pelasi kuin olisi vetänyt vuosia maajoukkueessa.

Hienot sisääntulo”liekit”. Kuudes kenttäpelaaja mukavasti mukana. Jotenkin joululaulumainen Du gamla du fria. Mutta mitä ihmeen ruotsalaisia maalibiisejä? Kotietu? Onko Ruotsissa vedetyissä Finnkampeneissa nostatettu suomalaisten henkeä?

Ne suomalaisten rankkarit?

Sääli, etteivät ihan viimeiset kokoonpanomuutokset olleet ehtineet edes nettipöytäkirjoihin. Laukaisukartat sieltä näköjään löytyy, pitääpä perehtyä.

Hakkaraisen analyysiä odotellessa oheislukemistona Hannuksela ja Anderson.