Digimaailman yleisasiantuntija Petteri Järvinen kirjoittaa jo kahdesti uusintana näytetystä jääkiekon MM-finaalista vuodelta 1995. Järvisen mukaan se saattaa olla ”ylitse muiden” siinä mitä tulee ulkomaalaisten Suomessa hassuina pitämiin asioihin.
Mikä tässä ottelussa on niin ihmeellistä? Mitä kertoo kansan itsetunnosta se, että pönkitystä pitää hakea 15 vuotta vanhasta jääkiekkomatsista? Olisiko Suomen aika katsoa eteenpäin eikä taaksepäin?
Kirjoituksen kommenteissa Suomi—Ruotsi-finaalista tehdään vielä uusi Uusi Tuntematon Sotilas, vaikka joku älypää (minä) yrittääkin huudella joukkoon jotain kulttuurista.
Onko 15 vuoden takaisen MM-kullan fiilistely överiä? Vai arvostettavaa urheilukulttuuria?
Ja kertooko ottelun lähettäminen uusintana oikeasti jotain suomalaisista?
:) Hei taas
Onhan tuo nyt täysin överiä, ottaen huomioon tuon turnauksen tason. ”Jääkiekon maailmanmestaruudesta” pelataan B-miehistöillä. Sitten kun vielä ”kuittaillaan” tuosta edelleen ruotsalaisille :doublefacepalm:
Jos Suomi voittaisi tässä lajissa olympiakultaa muutaman viikon kuluttua, kun pelataan parhailla miehistöillä oikeasti kovatasoisessa turnauksessa niin se olisi oikeasti hieno juttu.
Joo tiedän, passi pois ja rajalle.
Ehdin jo päivällä esittää Samulille epäilykseni, että tämä merkintä julkaistiin itse asiassa sen selvittämiseksi, vieläkö Tuoppi lukee Avokatsomoa.
En halunnut tuottaa pattymystä
On hienoa, että on kivijalkoja, joihin voi luottaa. Respect, vai miten ne nuoret sanovat.
Saattaa olla että kaikki parhaat eivät pelaa MM-kisoissa, mutta kyllä siellä pelaa helvatan hyviä pelaajia silti. Se fiilistely on hieman kornia, mutta en näe että se ois ”överiä”. -95 jäkiksen vertaaminen tuntemattomaan haiskahtaa hitlerkortin vetämiseltä. Suomelta hyvä saavutus voittaa MM-kisat vaikka kisat eivät ole niin arvostetut kuin esim. olympialaiset. Antakaa ihmisten fiilistellä, varsinkin kun fiilistelyn aiheita ei ole ihan pipona.
Fiilistely ja juhliminen on eri asia kuin tehdä jokakeväisen hassutteluturnauksen voitosta Finlandiaan verrattava osa kulttuuriperintöä.
Onhan jääkiekkomaajoukkue rämpinyt niin pahasti että kun se yksi voitto jää ainoaksi, se tuntuu ehkä siksi ihmeellisemmältä. Luulisi vain että niitä olisi enemmän kun olemme kuitenkin yksi niistä seitsemästä maasta joissa tämä laji otetaan enemmän tai vähemmän tosissaan.
Tähän ei varmaan pitäis alkaa kun Tuopin asenne jääkiekkoon (ainakin tietynlaista jäkistä kohtaan, MM-kisat?) tuntuu olevan …vaikea..?
”Finlandiaan verrattava osa kulttuuriperintöä.”
Sinä vertaat Finlandiaan, minä fiilistelen. Kuinka muut tekee? Olen pettynyt jos enemmistö on Finlandiaan vertaajia.
”Onhan jääkiekkomaajoukkue rämpinyt niin pahasti että kun se yksi voitto jää ainoaksi, se tuntuu ehkä siksi ihmeellisemmältä. Luulisi vain että niitä olisi enemmän kun olemme kuitenkin yksi niistä seitsemästä maasta joissa tämä laji otetaan enemmän tai vähemmän tosissaan.”
Jos jäkismaajoukkue on rämpinyt niin sitä tekee sitten lähes kaikki suomalainen urheilu. Itse en koe että näin on. Jääkiekkomaajoukkue on menestynyt omasta mielestäni ihan ookoo jos kokonaisarvosanaa haetaan. On ollut hyviä kisoja ja vähemmän hyviä kisoja. Aivan samalla tavalla kuin muissakin lajeissa. Usko tai älä, jääkiekko otetaan tosissaan monessa muussakin maassa kuin näissä seitsemässä (ihan sama mitä seitsemää tarkoitat ;)). Kyllä kahdeksas joukkue tosissaan pelaa.
Vaikea? Luonnollisesti näin on jos en arvosta tuota tarunhohtoista mm95-saavutusta…
Ei mm-kisoihin suhtautumisessani ole mitään vaikeaa; en pidä joten en seuraa. Lätkää en kuitenkaan mitenkään vihaa.
Jos luet viestini uudestaan ajatuksella niin ymmärtänet että pointti oli siinä naurettavassa hypetyksessä jota tuo mestaruus saa edelleen aikaan. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta yritä nyt edes ymmärtää mitä sanon.
Loppusaivarteluihin sen verran että vaikka Ranskan maajoukkue ottaisi jääkiekon tosissaan ,ei se tarkoita että Ranska ottaa kiekon tosissaan.
Enempää en jaksa vääntää. Ei kovia tunteita
Ei väännetä. Ollaan vaan eri mieltä :D En mäkään MM-kisoja 1995 tarunhohtoisena pidä mutta hyvänä saavutuksena silti. Sen mestaruuden hypetys on jossain määrin katsojan silmässä/pääkopassa. Omakohtaiset fiilikset/muistot liittyy nykyään siihen iloon mitä se silloin nuorelle miehelle aiheutti, ehkä sitä vahvistaa finaalivastus ja oma silloinen asuinpaikka (Ruotsi). Nyt fiilikset ovat enemmän hymyä siitä miten kisojen muistelu aiheutti silloin hymyä. Tätä nykyä ”kannustan” (lähinnä passiivista toivomista) Ruotsia aina kun vastassa ei ole Suomi. Se johtunee juuristani.
Loppusaivarteluksi vielä että vaikka Suomen maajoukkue ottaisi jääkiekon tosissaan niin ei se tarkoita että Suomi ottaa sen tosissaan.
Tuo Jihden viimeinen suomivertaus kyllä on silleen, että Suomi ottaa sen tosissaan.
Olen Jukkiksen kanssa aika pitkälti samoilla linjoilla, mutta keskustelun vuoksi tekee mieli saivarrella ja kysyä miten se mitataan että Suomi ottaa jääkiekon tosissaan? Onhan jääkiekolla paljon mediatilaa, mutta tarkoittaako se sitä että SUOMI ottaa lajin tosissaan? Ehkä…
Avokatsomo 2003—2053