PeterF kaipaa kotimaiseenkin futikseen kaukolaukaistavia kameroita maalin taa. Eilen Finskillä näytti Photo-liivinen virittelevän yhtä matalaa jalustaa eteläisen maalin tuntumaan. Tulosta näkynee kotijoukkueen sivuilla, jossa jälki iltavalaistuksessa on muutenkin mukavaa.

Suomi-futis näkyy tykänneen pelin tasosta enemmän kuin FutisForumin keskiverto kommentoija.

Medon kulmapotku itselle hämmästytti ainakin eteläpäädyn.

Suomi aina jäätyy lopussa ja päästää Sundinin tai Jihden kuittamaan? Mitä asialle voisi tehdä?

Vai onko sittenkin niin, että

Ajatus siitä, että suomalainen pelaaja jotenkin luonnostaan olisi henkisesti heikompi, tai että nimenomaan suomalaiset eivät tiukoissa paikoissa veny, on käsittämätön myytti. Ruotsalaiset romahtavat ihan yhtä usein kuin suomalaiset, me muistamme omat romahduksemme, he muistavat omansa.

Förkrossande majoritet för Erä på läktaren. SSV har 13 kids i klacken. Bekräftar att ingen egentligen gillar SSV.

- Katsomossa ollut toimittaja Chriso Vuojärvi Twitterissä

Kärjistystä ja kyynistä toimittajaa (?), mutta viidennessä finaalissa kyllä yllätti, kuinka totaalisesti 3000-päinen katsomo pauhasi Erän puolesta. Ilmassa oli kapinahenkeä myös palkintojenjaossa kun hopeajoukkue sai osakseen suosionosoitukset ja mestari hiukan tyylittömästi vihellyksiä.

Osan teki tietysti ainasamamestari versus haastaja -asetelma, mutta ihan kaikkea se ei selitä. Aikanaan Vuosaaren Urheilutalolla divaria taistelleen ja Suomen Cupin finaalissa mahti-Viikingit yllättäneen nuorekkaan SSV:n henki ei ole vielä löytänyt Pasilaan saakka.

Mutta SSV:n esitys kaukalossa oli huikea. Ilman Juha Kivilehtoa. Ilman Tero Tiitua. Ilman Teemu Piispasta. Joku joukkue olisi moisten menetysten jälkeen jo luopunut toivosta, mutta Amu Ahonen sai kolhitusta ryhmästään mestarillisella tavalla maksimin irti. Näyttävyyden kohdalla oli pakko hiukan joustaa, mutta me saksalaisen jalkapallon kannattajat olemme jo vuosikymmeniä muistuttaneet, että maalintekopeleissä väännetään mestaruuksista eikä tyylipisteistä.

EC-finaalin sokaisemana olin kyllä odottanut pelillisesti erilaista sarjaa. Järven ja Mannerin rinnalla ja ohikin esiin nousivat Kinnuset ja Lax, Toivoniemi toki oli juuri sitä mitä tosipaikassa aina. Ja Forsten. SSV ratkaisi lopulta leveämmältä kuin odotettua enemmmän Bollströmin, Kukkolan ja Kapasen tehojen varaan jäänyt Erä.

Play offissa peli yksinkertaistuu kun väsymys, kolhut ja jännitys kumuloituvat, sanotaan eräässäkin perinteisemmässä lajissa. Oliko Erän pelitapa sittenkin turhan kunnianhimoinen pleijareihin? Vai saivatko maan paras puolustus ja maalivahti vain sen näyttämään siltä.

(Edit: Ja ylivoimapeli sitten? SSV:llä murhaavan tehokas, Erällä ylivoimaa pelaamaan päässeistä play off -joukkueista ylivoimaisesti huonoimpia. Kun mestaruus jäi yhden maalin päähän…)

Mestari tai hopealla, kaikki tai ei mitään, tupla tai kuitti, taivas tai helvetti. Silti ennen tätä kautta 0 finaalivoittoa omannut Erä ylsi kuitenkin jo maalin päähän pokaalista.

Ja tappiin asti venyneessä finaalisarjassa voitti koko laji.

Teinejä Päivöläntiellä kyselemässä, missä on semmonen ku Mosahalli. Skoottereita rivissä hallin edessä.

Junnufinaalien aikaa.

Erän C95 tasoitti lauantaina voitot jatkaakseen sunnuntaina Porvoossa pokaaliin saakka. Oilers on uusi Suomen mestari, kaikui laulu sunnuntaina kun punainen C94 suisti ansaitusti entisen hallitsijan valtaistuimelta.

Lauantaina sai halutessaan antaa ovella kahden euron kannatusmaksun, moni kaivoi taskuaan. Sunnuntainakin täydet lehterit, Oilersin kannattajien punainen meri, kannustusta kisaksi asti ja rummut tuomassa tattoo-tunnelmaa.

Katsomossa ei ollut kuin sukulaiset ja tyttöystävät, sanotaan joskus vähätellen, mutta mikäs vika heissä on? Ollapa liigapeleissäkin ensin ainakin sukulaiset ja muut läheiset ja seuran muut jäsenet, sen jälkeen sitten myös niitä ”satunnaisia urheilunkuluttajia”.

Mutsit huus siellä ihan hulluna kilpaa, kertoi myöhemmin bussissa nuorukainen kännykälleen.

Kaukalossa pelattiin asiallista taitosalibandya olennaiseen keskittyen.

Päivät pitenevät, lumet sulavat pikkuhiljaa, pölyinen hiekkainen jakso, SSV ja Classic juhlivat Suomen mestaruutta, vähitellen vihertää ja sitten onkin jo kesä.

Ja muita ruutuja Martinhallista.

Helsinkiläinen salibandyseura voittaa tänään Suomen mestaruuden, mutta onneksi salibandy voitti jo. Paras viidestä -sarja pelattiin niin kuin se finaaleissa pelata pitää.

Puolisen tuntia pelin alkuun. Energia Areenalla on finaalitunnelma.

Happeen mestarinuori Tuomas Turunen purkaa alivoimalla ja pysyy ruudussaan (merkitty keltaisella) kevyesti.

Nuorten mestaruuspokaalin kohtalo näyttää puhuttaneen. Sääntöä asiasta ei tosiaan taida olla, mutta pitäisikö sellainen kehittää? Eikös AIK saanut Euroopan Cupin kannun omakseen voitettuaan sen kolmannen kerran peräkkäin? Siellä taisi olla sääntö asiasta.

Vastaavasti mietin, voiko SSV kirjailuttaa pelipaitoihinsa tähden jos ja kun nappaa tänä keväänä kymmenennen Salibandyliigan mestaruutensa. HJK:llahan taitaa jalkapallossa olla kaksi tähteä 21 tittelin kunniaksi ja eräiden maiden maajoukkueilla yksi kustakin MM-kullasta.

Maailmanlaajuisesti käytäntö näyttäisi olevan yllättävän kirjava.

Onkohan joku lukijamme perehtynyt aiheeseen?

Erän Simon Riihelä ja SSV:n Mikael Järvi hoitivat torstain finaaliavauksessa edunvalvontatehtävänsä esimerkillisellä tunnollisuudella. Jos toisella oli asiaa erotuomareille, ampaisi toinenkin salamana paikalle vaikka vielä pukukopin ovelta varmistamaan, ettei mitään juonita selän takana.

Toisella tauolla oli Järvi taas kiitämässä mukaan keskusteluun kun erotuomari huikkasi jo kaukaa, että nyt ei tarvita, tässä puhutaan vain syöttäjistä.

Valokuvaaja Vesa Koivunen kertoo, millainen oli ammattilaisen keikka Salibandyliigan ensimmäiseen finaaliin Erä – SSV perjantaina. Muutama otoskin on tarjolla.

Lievää kai tahatonta ironiaa on Helsingin Sanomien kuvatekstissä Tapanilan Erän Lauri Kapanen (oik.) tahri Rein Kiven SSV:n tahrattoman saldon salibandyfinaaleissa kun kaikista pelaajista juuri Kivi koki neljännen perättäisen finaalitappionsa.

Classic vahvistaa huhut: Ray Backman on joukkueen uusi päävalmentaja. Samaan syssyyn tamperelaiset kertovat kaapanneensa Trackersistä Heikki Hätösen, Jussi Korhosen ja Jouko Honkasen.

TPS ehti jo kiittää Backmania, mutta ei vielä kerro ensi kauden päävalmentajaansa. Tunnelma tiivistyy siis muuallakin kuin Salibandyliigan finaaleissa.

Tapanilan Erä voitti eilen SSV:n kevään ensimmäisessä finaalissa jatkoajalla 4—3 ja antoi siis ymmärtää, että ”dynastia” saattaa olla ”murennettavissa”. Tuosta dynastian murenemisesta on keskusteltu puolesta ja vastaan -periaatteella viime aikoina esimerkiksi Jarkko Hannukselan blogissa.

Pääkallo.fi:n paperilehti nosti aiheen kanteen numerossaan 1/2008, mutta kaksi vuotta myöhemmin dynastia sen kuin olla möllöttää. Ja riippumatta tämän kauden saavutuksesta tulee se kovaa ainakin vielä kerran, MM-kotikisakaudella 2010—2011.

Sivuhuomio: Asiasta ei ole juurikaan tiedotettu, mutta 1) Avokatsomo ei ole enää minkäänlainen osa Pääkallo.fi:tä, 2) Pääkallo.fi:tä ei julkaise enää Pääkallomedia-osuuskunta ja 3) Pääkallomedia-osuuskunta on paria leimanlyöntiä vaille lakkautettu.

Kurt Westerlund sanoi YLEn videohaastattelussa toivovansa, että taitopelaajat pääsevät finaaleissa esiin eikä tarvitse miettiä, kuka saa pelikieltoa ja kuka ei.

Siitä muistui mieleen se kahden ala-asteikäisen keskustelu suosikkipelaajistaan Energia Areenan katsomossa Erän ja SPV:n kolmannessa välierässä.

Mun mielestä Jani Helenius on just paras ku se on kunnon taitopelaaja eikä paljo ikinä riko.

Lämmittävästi sanottu.