Taiteiden yön kantaaottavaa katuliitutaidetta Annantalon edessä Helsingin Topeliuksenkadulla.

Vastapallo kirjoittaa jalkapallojournalismin alennustilasta valtamedioissa. Ylimalkaisia otteluraportteja ilman syvempää luotausta, taktisia analyysejä tai pelaajakohtaisia arviointeja.

Toki ensimmäinen kommentoija iskee heti vastapalloon: Mikä kiinnostaa lajientusiastia, ei silti välttämättä kiinnosta yleismedian seuraajaa.

Yksi kysymys on, minkä verran kullakin medialla on tilaa tai aikaa aiheelle. Toinen kysymys se, miten se tila tai aika täytetään.

Sama murhe on pienemmissä lajeissa vielä suurempi, kuten muuan salibandyn liigavalmentaja taannoin huokaisi. Kuinka avartavaa olisikaan saada oman joukkueen pelin jälkeen lukea jostain muidenkin asiantuntevia arvioita siitä, mitä kentällä tapahtui ja miksi.

Jalkapallossa asiasta innostuneiden kuvaukset tapahtumista ja palikoita analyysiin löytyy nopeimmin Futisforumilta, jääkiekossa Jatkoajasta. Salibandyssa ei vastaavaa foorumia vielä ole.

Kadunkulmiin tiputellut vihjeet antavat ymmärtää, että Pääkallo saattaisi olla tekemässä paluuta helpottamaan salibandyväen nälkää. Silloin ei tarvitsisi odotella pelkästään Jani Hakkaraisen analyysejä. Tykkäämällä Pääkallosta Facebookissa voi ilmeisesti ilmaista mielenkiintonsa, joten.

Jatkoksi vielä asiantuntevien kadunmiesten kommentit yhteen paikkaan niin sählyn tilanne olisi jo paljon parempi.

Puhutaan aina, että pitää antaa satakymmenen prossaa ja painaa duunia räkä poskella päätä pahkaa, jotta ansaitsee jotain. Täyttä pahkapuhetta! Tuloksia syntyy vain silloin kun hommassa on sielua, omaa ajatusta ja sydäntä mukana yhtä aikaa. Neliön palikkaa on turha puskea ympyränmuotoisesta reiästä sisään, niin kuin Pulkkisen Seppo viikset virneessä aina jaksaa huomauttaa.

Hirvimettä: Kehäraakin kesästoori osa 3 – Leikkimällä huippukuntoon!

Tykkään kovasti siitä, että Lasse Riitesuo kirjoittaa pelaajan mietteistä ja pistää itseään peliin. Kirjoittaisivatpa useammat muutkin, tiedän nimittäin, että salibandyssa todella monella riittää sekä hyviä ajatuksia että kykyä ilmaista niitä mielenkiintoisesti.

Tämänkertainen Kehäraakin kesästoori pistää miettimään etenkin, miten touhusta saadaan paitsi laadukasta myös niin mielekästä ja hauskaa, että urat huipulla pitenisivät lajissa, jossa kukaan ei venytä lopettamista rahan vuoksi.

Olisiko lupaavaa luettavaa tulossa jo jouluksi?

Salibandyanalyytikko Jani Hakkarainenkin on saapunut Twitteriin.

Varsin mainio kanava teräville ottelun aikaisille huomioille, joita Hakkarainen on tavannut tiputella katsomosta Facebookiin.