Sisyfos seuratyössä

Vastapallon elämänmakuinen teksti kertoo amatöörejä ohjaavan amatöörin osan raskaudesta.

Karhuherra kertoo, miten voi käydä yhtä lailla ammattilaisia ohjaavalle ammattilaiselle kuin amatöörejä ohjaavalle amatöörillekin kun kivi vierii takaisin yhden kerran liikaa.

Saa miettimään, miten minä fanina, pelaajana, junnun vanhempana, kaverina, hengailijana voisin tänään helpottaa sen uuvuttavan työpäivän jälkeen treenejä miettivän valmentajan tai paperipinoon tukehtuvan joukkueenjohtajan tai treeniliivejä pyykkäävän huoltajan tai kaikkien joukkueiden orjana raatavan seuratyöntekijän taakkaa. Tekemällä jonkin osan urakasta? Antamalla rakentavaa palautetta täsmentämään, mitä olemme tekemässä?

Tai edes kiittämällä tai kertomalla joskus, että arvostan hänen työtään?

Tähän liittyy myös Lasse Riitesuon visio yhdestä mahdollisesta paremmasta tulevaisuudesta.

Linkki: Sisyfos

3 kommenttia artikkeliin ”Sisyfos seuratyössä

  1. Juunnulätkässä valmentava työkaveri lukaisi tuo Vastapallon tekstin, huokasi syvään ja kommentoi: ”True story ja aikas mieto”.

  2. No voi kyynel. Yksi laji, yksi joukkue ja kolme tapahtumaa viikossa. Niskatkin palaa auringossa ja lapsille ei saa huutaa vaikka mieli tekisi. Lisäksi timattikengät puristaa varpaista, lompakossa on niin paljon rahaa ettei se mahdu kunnolla puvun taskuun ja vaimokin on too sexy for my car.

  3. Ehkä tiivistelmään kirjoitettiin, kuten kirjailijan kuuluu, vain asian esilletuomiseksi riittävä määrä joukkueita ja tapahtumia?

    Tiähäntä.

    Itse kyllä näinä muutamana fudisfaijavuotena ovat jääneet kuvatut ilmiöt onnekkaasti aika täysin näkemättä. Yhtään peliaikaa koskevaa palautetta en ole vielä nähnyt annettavan, ja Jani tapa se -vanhempiakaan on osunut silmiin tuskin lainkaan.

Kommentointi on suljettu.