Salibandy palaa kotiin

On oikeastaan vaikea käsittää, että keväällä 1998 käydyt kaksi naisten peliä ovat ainoat Joensuussa koskaan pelatut salibandymaaottelut. Joensuu on kuitenkin yksi lajin ensimmäisistä läpilyöntipaikoista Suomessa ja Josba Salibandyliigassa pisimpään yhtäjaksoisesti pelannut seura.

Hienoja lajihetkiä Joensuun historiassa riittää, vaikka Josba juuri nyt taisteleekin ”vain” play off -paikasta ja naisten liigapaikka kävi kalliiksi pitää. SM-mitaleja Josban vitriinissä on kuitenkin repullinen, ja olipa se edellinen pääkaupunkiseudun ulkopuolinen miesten mestarikin nimeltään Josba, jos niin kauas katsotaan.

Omat Joensuun reissuni pelaajana tai muuna joukkueen jäsenenä päättyivät aina pitkään öiseen kotimatkaan tappio niskassa, mutta sivustakatsojana muistot ovat valoisampia. Kaikkien aikojen kohokohtana kimmeltää tietenkin Josban ja Oilersin välinen finaaliottelu keväällä 2002, kun Mehtimäen jäähalli pakkautui ääriään myöten täyteen katsojia. Päivällä kaupungilla ihmiset kyselivät, olisiko kenelläkään edes yhtä lippua jäljellä, ja illalla hallissa väkeä oli niin, että taaimmaiset eivät tainneet nähdä edes kentälle. Hallin katto pullistui huutomyrskyssä silminnähden ylöspäin kun kotijoukkue juoksi kulmasta kaukaloon ja kuuluttaja huusi Janne Tähkän nimen.

Yleisömääräksi ja liigan yhä voimassa olevaksi pudotuspelien yleisöennätykseksi merkittiin 5 580.

Lauantaina tunnelman ei tarvitse olla ihan yhtä käsittämätön, on joka tapauksessa hienoa nähdä Suomen maajoukkueet viimein Joensuussa, jonka salibandykulttuuri ne ansaitsee. Ja miesten joukkueessa Tatu Erosen ja Perttu Puskan lisäksi Esa Jussila, Tero Tiitu, Tatu Väänänen ja Petri Kettunen. Tutun yleisön edessä ja muistutuksena niistä kaikista huipuista, jotka Pohjois-Karjalasta ovat lähteneet vahvistamaan Suomen muita seuroja ja maajoukkueita.

Kirjoittaja pelasi elämänsä ensimmäisen virallisen salibandyn sarjaottelun tammikuussa 1989. Vastassa oli Josba.