Sata vuotta Titanicin uppoamisesta

Sunnuntaina on tasan sata vuotta siitä kun uppoamaton Titanic vajosi Pohjois-Atlantin hyisiin aaltoihin. Illalla Seinäjoki Areenalla nähdään, kokeeko suuri ja mahtava SSV saman kohtalon Pohjanmaan tuulisella lakeudella.

Runsaassa viikossa on nähty vuoristoratamainen finaalisarja. Niin voi käydä kun kaksi tasaista loistavaa joukkuetta käy vastakkain ja ratkaisut tapahtuvat henkimaailman puolella.

Runkosarjan voittaja SPV oli avausottelussa pettymys, ja Peliveljien esityksiä kauden mittaan seuraamaton sai ihmetellä, mistä kaikki hypetys oli kummunnut. Eiväthän punapaidat kyenneet edes haastamaan mestareita tosissaan. Koovee oli välierissä pistänyt SSV:n paljon lujemmalle.

Sama tunne säilyi toisessa loppuottelussa 52 minuuttia. Sitten Tuukka Kiviranta nousi esiin ja teki SSV:stä tavallisen kuolevaisen. Mutta oliko sarjassa nähty käänne vai sattuiko SSV:lle vain kymmenen minuutin minuutin torkahdus, jollaiseen paras viidestä -sarjassa kyllä on varaa?

Ei se mikään nukahdus ollut vaan SSV:n kupla oli puhjennut, varmistui kolmannessa kohtaamisessa Seinäjoella. Viikingit olivat joka tilanteessa askeleen jäljessä, ja SPV jyräsi juuri sitä näyttävää hyökkäyspeliä, jota kauden mittaan oli hehkutettu. SSV:n bensa oli selvästi lopussa, ja perjantaina SPV saapuisi Helsinkiin viimeistelemään vallankumouksen.

Paitsi ettei. SPV ahdisti SSV:n köysiin, haavoitti kohtalokkaasti, tuuppasi huojumaan syvyyden partaalle. Henri Myllymäki epäonnistui paikassaan tehdä lukemiksi 3-5, mutta SSV kieppui pesukoneessa ja lopullinen ratkaisu oli vain ajan kysymys. Kunnes. SPV ei iskenytkään tyrmäysiskua, lopettanut haavoittunutta saalistaan, tökännyt etusormella tyhjyyteen. Vaan epäröi, otti askeleen taakse ja jäi katselemaan, mitä tapahtuisi. SSV sai tilaisuuden toipua, keräsi voimansa, nousi ja voitti.

Kuten Jani Hakkarainen analysoi: Peliveljet eivät uskaltaneet jatkaa momentumiaan.

Nyt tilanne on 2-2, kaikki auki ja SSV tilanteessa, jonka se hallitsee ja tuntee paremmin kuin kukaan muu Suomessa. Luultavasti paremmin kuin koko maailmassa. Fysiikan lait puhuvat SPV:n puolesta mutta psyyken voimat SSV:n.

Uskaltaako SPV voittaa?

9 kommenttia artikkeliin ”Sata vuotta Titanicin uppoamisesta

  1. Lyhyesti: Uskaltaa.

    Huomenna tullaan näkemään SeinäjokiAreenassa iso näytelmä. Omasta mielestäni SPV:n heikkous on ollut puolustuspelaamisessa ja nimenomaan reagoinnissa. Liian useasti SSV:n karvatessa pallon pois, käytännössä millä alueella tahansa kenttää, on SPV:n puolustuspelaaminen hajonnut täysin, ja SSV on saanut paikkoja iskeä tehokkailla vastareilla. Johtuu siitä, että esimerkiksi koko kentän prässissä on painoton laita reagoinut liian hitaasti poikkikentän syöttöön, minkä johdosta virheet kertaantuu omaan päähän mennessä. Kolmannessa finaalissa sitä ongelmaa ei tullut, sillä SSV oli unella ja peruutteli silloin kun olisi pitänyt edetä.

    Jos SPV saa tuon asian, sekä yllättävän epävarman peittopelin kuntoon, on SPV uusi Mestari.

    Näin tulee käymään.

  2. Riippumatta tämän illan tuloksesta – molempien finaalijoukkueitten kausi on ollut loistava.

  3. Hilska,montako vetoa kohti maalia SPV sai ottelun kehdessa ensimmäisessä erässä? Fyysinen väsyminen ei tällaisia pelejä ratkaise. Pelin tempo ja pelaajien liike huomoioiden fyysinen kuormitus korkeintaan rivakasti painalletun cooper-testin tasoa. Järkyttävän heikkoa analyysia puhua fyysisestä kuormituksesta.

    Ottelu ratkeaa SPV:n osalta peliaktiivisuuteen ja luonnollisesti viimeistelyyn. Helsingin osalta suoritus oli heikko. SSV:llä kyse on kyvystä kontroloida palloa ja miten he pystyvät suoriutumaan SPVn kääntöpelitilanteista. Maaleja he osaavat varmasti tehdä.

  4. Paljon kysymyksiä ilmassa. Ratkeaako peli pelaajien kasetin kestämiseen tahi kestämättömyyteen? Jos peli menee rankkuihin, laittaako Amu Huhtimon kokeilemaan? Onnistuuko SPV eliminoimaan SSV:n poikkikentän kantit ja hyvän maskipelin? Ja ennenkaikkea soiko paluumatkalla Reetun Titanic, vai Celine Dionin My heart will go on?

  5. Hilska veikkasi jo pääkallosivuston ennusteluissa play offien alkaessa maaliskuussa finaalijoukkueet ja tuloksen oikein ja osasi arvioida myös Kosken ratkaisupelaajaksi. Pisteet siitä Avokatsomolle! Useimmat ”asiantuntijat” veikkasivat mestariksi SSV:tä tai Classicia.

  6. Analyysit löytyvät Hakkaraisen blogista. Täällä on vaikutelmia, jotka ovat analyysejä helpompia kumottavia kovalla datalla.

    Vaikutelma oli, että viimeinen finaali ei ratkennut selkeästi fysiikkaan eikä psyykeen eikä uskaltamiseen eikä maalivahtipeliin jne. Kahden kovan ryhmän tasainen vääntö, jossa molemmat pelasivat hyvin pienellä katkopelin tärinällä, marginaalit olivat pienet ja parempi joukkue teki kaksi maalia enemmän ansaiten mestaruuden.

    Fyysisen kuormituksen merkitystä jään miettimään. Jos se on kovin vähäinen, tuhlaavatko joukkueet liikaa aikaa fysiikkaharjoitteluun?

  7. Urheilun ollessa kyseessä ei pelaajien fysiikan merkitystä voitane sivuuttaa. Asian painoarvoa tällaisissa ottelusarjoissa pohdittaessa olisi hyvä havaita, että ottelut ovat kovin erilaisia muun muassa pelin vaudikkuuden ja virtaavuuden osalta, joten fyysinen rasitus pelaajilla ja joukkueilla voi ottelukohtaisesti vaihdella huomattavasti.

  8. Ei välttämättä fysiikka pettänyt SSV:ltä.

    Vaan väsyneenä viimeistelyt eivät ole yhtä laadukkaita kuin ”skarpinpana”.

    Se saatiin huomata monessa finaalissa, molemmissa jengeissä.Vai mikä selittää monen avokats.. eiku avopaikan huonon viimeistelyn. vähän pidempi vaihto ja tuttu rento viimeistely muuttuu väsyneeksi suorittamiseksi.

    Joka sekinon taito, mikä esim. Mikke Järveltä löytyy. Pelaa paljonäärirajoilla opi sen olotilan vaatimat liikeradat..

    Viidennessä finaalissa ei tällä kertaa edes Mikke heittänyt sitä ”tulihan se sieltä” tasoitusta..

    SPV, hornetit ja kansanjuhla.. Näin tällä kertaa ja vuoden päästä. taas jännitetään.

    PS. Go hilu go, näitä tarinoita on kiva lukea…

Kommentointi on suljettu.