Yksi finaali

Teidän kannattaisi kyllä siirtyä yhden finaalin systeemiin, sanoi muuan toimittaja jo vuosia sitten. Lähetysaikaa ja palstamillejä olisi paljon helpompi varata jos tietäisi ennakolta, että mestaruus ratkeaa tiettynä päivänä, hän jatkoi.

Analyytikko Hakkaraisenkin nyt perkaama idea on hyvä. Itsekin kaipaisin salibandykauteen isoa ja juhlavaa huipentumaa, joka kokoaisi lajiväen yhteen. Sählyhörhöt samassa paikassa, mahdollisimman monta finaalia, palkintogaalat, kauden päättäjäiset ja muut herkut.

Tämän kevään finaalien alla olivat SSV:n ja SPV:n edustajat asiaa kysyttäessä äänin 6-0 yhtä finaalia vastaan. Urheilullisista syistä. Totta, mutta kestäisin kannun ratkeamisen yhdelläkin pelillä. Viktor Tihonov vastusti aikanaan pudotuspelien lanseeraamista Neuvostoliiton kiekkoliigaan koska se tekisi mestaruuden ratkeamisesta sattumanvaraisen asian. Toisaalta erinäisten isojen lajien MM-kullatkin on tavattu ratkoa yhdessä pelissä ilman, että ne silti olisivat tuuripokaalien maineessa.

Saapuisivatko suomalaiset laji-ihmiset viettämään viikonloppuaan finaalissa, jossa ei pelaa omaa suosikkijoukkuetta, kuuluu kohtalonkysymys. Ainakaan aluksi tuskin, mutta voisivatko oppia siihen? Voisivatko alasarjaporukan kauden päättäjäiset ollakin perinteisen risteilyn asemesta SM-finaalissa banketteineen ja yöpymisineen?

Kannattaa huomata, että Ruotsissa on pelattu yksi finaali keväästä 2002 eivätkä katsomot sielläkään heti räjähtäneet. Ensi yrittämällä katsojia tuli runsaat neljä tuhatta, seuraavana keväänä seitsemän ja puoli tuhatta, kolmantena kahdeksan tuhatta ja vasta neljännellä kerralla alkoi Globen täyttyä.

Median olisi helpompi keskittyä yhteen loppuotteluun, mutta keräisikö se enemmän lähetysaikaa ja palstamillejä kuin viiden trillerin finaalisarja yhteensä? Ei helpolla.

Itse en ole talousmies, mutta entä se puoli? Millainen merkitys nykyisillä ottelusarjoilla on finalistien lippukassoille verrattuina nollatuloksella vedettyyn finaalitapahtumaan? Entä näkyvyys versus raha? Hakkarainen puhuu ketterän pikkuilkeästi puolivillaisuudesta vertaamatta kuitenkaan kauden parhaiden palkitsemista muiden joukkuepalloilujen kauden parhaiden palkitsemisiin. Minkä kokoiset reportaasit niistä on tavattu julkaista? Näkyvyyttä ja sen tekijöitä on varmasti tarjolla, mutta hintakin tapaa olla sen mukainen kun resurssit kuitenkin samaan aikaan ovat rajalliset. Järjestelyryhmä toimisi tietenkin tietyissä taloudellisissa puitteissa, Hakkarainen viisaasti toteaakin.

Mahdollisuuksia olisi mutta niin uhkiakin. Silti olisin itse Hakkaraisen kannalla ja valmis kokeilemaan. Ruotsin finaalit ovat kuulemma olleet hienoja tapahtumia. Eivät vain kentällä vaan yhtä lailla jälkipeleissä lajilegendojen ja tavallisempienkin sählääjien kohdatessa.