Verkkarimies ja erotuomari

Viikonloppuna isossa juniorien jalkapalloturnauksessa huomasi taas perusasioiden merkityksen erotuomarin uskottavuudessa.

Huipputasolla ero hyvän ja huonon tuomarin välillä voi tulla parista oikeammasta ja vääremmästä ratkaisusta, mutta alempana vaaditaan paljon vähemmän.

Ottelu tuntuu heti vähän vähemmän oikealta, jos sitä tuomitsee verkkareihin ja T-paitaan pukeutunut kaveri otteluohjelmapaperi toisessa kädessä. Vielä huonompi, jos hän viheltää pilliinsä satunnaisesti ja silloinkin juuri ja juuri ääneen ja näyttää suuntia kun muistaa. Vaikka jokainen peliin puuttuminen menisi oikein.

Verkkarimiehen pohjustuksen jälkeen oikean dumarin on hiottuine perusrutiineineen helppo näyttää hyvältä. Oikea erotuomariasu, selkeät voimakkaat näytöt, junioritasollekin mitoitettuna terävä liikkuminen kentällä tarvittaessa näyttämään vaparin tai muurin paikka. Kuuluvat vihellykset, joilla voi kertoa paljon. Lyhyt vahvistaa kaikkien muutenkin tajuaman kopautuksen, paikalle spurttaamisen höystämä pitkä ponteva puhallus varoittaa: Älä enää kertaakaan tee noin.

Kentän laidallakin tuntuu, että erotuomari kunnioittaa peliä, ja kaikilla on muutenkin helpompaa ja selkeämpää.

Joku yksittäinen vihellys sinne tai tänne on toissijainen asia. Vei meiltä maalin ja rankkarin, kuraiset natiaiset mutisivat. Rankkarista en tiedä, mutta se yksi pallo ei kyllä ollut maalissa vaan veskari poimi sen viivalta, korjasin ja muistutin: Eivät nämä muutenkaan tuomareihin ratkea vaan omaan tekemiseen.