Keskeneräinen ajatus matkalla jossain Etelä-Suomessa

Näkökulma:

Olen ihmetellyt aina näitä Fair Play -touhuja Suomessa. Kaikki pelaa, kaikilla on kivaa. En ymmärrä yhtään tätä ajatusmaailmaa. Saksassa ketjun heikoin lenkki laitetaan jo junnuissa sivuun, ellei hän pärjää mukana. Toimintakulttuuri hioo pelaajista joka päivä parempia, sillä he kilpailevat jokaisessa harjoituksessa toisiaan vastaan. Tämä on rehellistä myös lapsia ja nuoria kohtaan.

- Maajoukkuefutaaja Alexander Ring Urheilulehdessä elokuussa

Toinen näkökulma:

Hyvät valmentajat, kun teillä on siinä se 25 poikaa maksimissaan jääkiekkojoukkueessa, on ihan sama, oletteko Oulussa tai Rovaniemellä tai Turussa tai Jyväskylässä tai Tampereella. On promilleista kysymys. Todennäköisyys, että yksi näistä pojista jatkaisi jossain SM-liigan tasolla, on aika pieni. Kumminkin kaikista heistä tulee aikuisia ihmisiä. Ei ole yhdentekevää, mitä sinä valmentajana annat evääksi näille ihmisille.

- Iceheartsin perustaja, kirkkoherra Ilkka Turkka YLEn Seitsemäs taivas -ohjelmassa.

Toinen näkökulma on seulomassa Suomelle lajin huippuja, toinen lähtee liikkeelle sosiaalityön kehänurkkauksesta. Ja me puhumme nyt urheilusta, joka on erotettava liikunnasta, tulee aina keskustelun jossain vaiheessa.

Nämä maailmat kuitenkin kietoutuvat monessa yhteen, sillä ohjatun urheilun aloittava lapsi harvemmin ilmoittautuu suoraan joko huippu-urheilulinjalle tai harrasteliikuntalinjalle. Missä ja miten ne erkanevat luontevasti toisistaan? Ja mitä saumakohdissa tapahtuu? Ja mitkä asiat pysyvät urheilulle ja liikunnalle yhteisinä aina?

(Seitsemäs taivas on nähtävissä YLE Areenassa ensi vuoden syyskuuhun saakka.)

6 kommenttia artikkeliin ”Keskeneräinen ajatus matkalla jossain Etelä-Suomessa

  1. Pitää muistaa, että yo. lausujista toinen on 21-vuotias huippupelaaja, toinen seitsemänkymppinen valmentaja. Ymmärrettävästi puheet ovat vähän erilaisia.

  2. Sekin vielä. Olisi mielenkiintoista verrata vaikkapa 25-vuotiaan valmentajan ja 70-vuotiaan valmentajan näkemyksiä erilaisista asioista. Kuten yleensäkin eri-ikäisten ihmisten.

    Enkä toki väitä, että Ring ja Turkka puhuisivat ihan samasta asiasta. Mutta eivät ihan erikään.

  3. Lapsen voi viedä muskariin vaikka puolivuotiaana. 3-6 vuotiaana musiikillisena suorittajana on pääosin lapsi eikä aikuinen. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä, eikä varmasti ketään laiteta sivuun. Kaikki laulaa, lapsella on oikeus laulaa jne.

    Kukaan ei halua kieltää lapsilta musisointia myöskään kouluikään tulessa. Silti esiintyvien huippukuorojen, kuten Cantores Minoresin toimintaan kuuluu vahvasti pääsy- ja tasokokeet, sekä muu yleinen vaatimustaso ja sitoutumisen pakko. Soolojakaan ei lauleta tasaisesti, vaan ne laulaa ääneltään sopivin laulaja.

    Miksi tietyn musiikinlajin ”erikoisseura” saa vaatia jäseniltään lahjakkuutta, mutta tietyn urheilulajin erikoisseura ei?

    Kertauksena vielä: Icehearts ei ole urheiluseura. Kommentointi sieltä tulee aina lastensuojelun näkökulmasta, oli kommentin antajan ikä mikä tahansa. Se taas ei tarkoita sitä, etteikö ajatukset voi olla viisaita ja arvokkaita.

  4. Miksi aina kun verrataan musiikkiin otetaan se positiivisena asiana, miksi ei kukaan kysy onko musiikissa tehdyt asiat se oikea tie?

    Jos esimerkiksi verrataan ”maailman supertähtiä” on nitä enemmän urheilussa kun musiikissa vaikka kuinka on Nuori Suomi tuhonnut =)

  5. Kiitokset jälleen tyrkkäyksistä, jotka vievät ajatusta eteenpäin.

    Kukaan ei kieltäne vaatimasta urheilijoilta lahjakkuutta. En tiedä, mitä ne huippukuoroihin mahtumattomat laulamisesta pitävät tekevät. Jatkavatko huonommissa porukoissa tai kotona vai vaikenevatko.

    Ehkä taustalla mietityttää edelleen se ikuisuuskysymys: Miksi urheilemme? (Ja miksi valmennamme?). Turkan muistutus promilleista kun pätee ihan oikeissakin urheiluseuroissa ja juniorijoukkueissa, joita valmennetaan ikään kuin kohti huippua, vaikka todennäköisesti ryhmästä ei tule koskaan yhtäkään liigapelaajaa, kansainvälisen tason ammattilaisesta puhumattakaan. (Vastaväite tähän on ilmeinen, ja huomaatte sen itsekin).

    Mikä motivoi valmentajaa, joka sisimmässään tietää saman? Se kun näkee pelaajien kehittyneen, vastasi muuan entinen juniori- ja maajoukkuekoutsi. Mikä Sinua innostaa harjoittelemaan tai koutsaamaan?

Kommentointi on suljettu.