Sitä imitsiä

Anderson tarjoilee maukkaan vastapallon naissalibandyn imagon aineksista.

Yritän kivuta kärryille.

Hyviä: Dynaamiset pelinaiset, raaka street style, posautus, innovatiivisuus ja yritteliäisyys (stiiknafuuliavaroitus!), hipsteriys.

Pahoja: Pinkki hymistely, objekteiksi alistetut mallinuket, junttius.

Ja Classic leikittelee stereotyypeillä. Videota on katsottu, tarkistetaanpa, 4502 kertaa. Se on salibandyvideolle kova lukema. Väki siis ilmeisesti osaa arvostaa stereotyypeillä leikittelyä.

Rönnbyn tiikerit lienevät hyviä kun ovat vihaisen näköisiä.

Mutta entä siitä eteenpäin? Mitä on, mitä tulisi olla? Tästä saisi niin mielenkiintoista keskustelua. Tai siis tästä olisi niin mielenkiintoista lukea keskustelua kun omat eväät ovat niukat.

15 kommenttia artikkeliin ”Sitä imitsiä

  1. Minä luulen että sitä on katsottu 4520 kertaa sen takia että siinä luki, että vähäpukeisia kauniita naisia. Stereotyypeillä leikittely kun valitettavasti toistaa niitä stereotyyppejä :/

  2. Itse olen sitä mieltä, että jos on kauniita naisia jengissä, kuvatkaa niitä kauniita naisia. Ja vähissä vaatteissakin. Se voi joitain uutta katsojaa kiinnostaa. Valitettavasti on vaikea voittaa sydämiä puhtaasti naisten pelaamisella. Ei millään pahalla. Eli tiukkoja asuja ja nätit tytöt framille. Tuskin haittaa.

  3. Edelleen olen sitä mieltä, että naisten pelaaminen on riittävän hieno ja näkemisen arvoinen asia sinänsä. Ja luulisin, että peliasuissakin on tärkeintä soveltuvuus pelaamiseen ja siitä nauttimiseen.

    Edustavan näköisten pelaajien korostaminen on monitahoisempi asia. Samoin kuin vaikkapa kovien kontaktien alleviivaaminen (miestenkin) salibandyssa.

    Kuullapa vielä lisää mielipiteitä.

  4. Tänään perjantaina on kiva lähteä katsomaan salibandyä.

    Miesten liigassa Erä yrittää pyristellä pois voitottomasta putkesta NST:n kustannuksella, mutta iloinen eteläkarjalainen kusipää-salibandy ei pinnoja anna ainakaan ilman mustelmia. SSV vaikuttaa olevansa taas voimiensa tunnossa ja valmiina tarjoamaan Pasilassa faneille tuttua ja koukuttavaa voittamisen elämystä. Vastustajana lyhyen lajihistoriamme legendaarisin villain eli Oilers. Raksi kiinni pitkävetoon 7.40 kertoimella ja jännitystä riittänee viimeiselle minuutille asti. Kummassakin hallissa voi ottaa perjantain kunniaksi olusen tai pari samalla jännittäen peliä kahvion akvaariosta.

    Divarissa on tarjolla äärimmäisen mielenkiintoinen Uusimaa-taistelu, jossa keskustaa edustava Blackbirds yrittää kampittaa idän lippua heiluttavan ÅIFin. Bonuksena Keravan Areenan ainutlaatuinen tunnelma, jossa Friday Night Floorball takaa katselun ja kuuntelun arvoista toimintaa myös erätauoilla piharaadin analysoidessa ottelua keravalaiseen tyyliin.

    Naisten liigassa on PSS-M-Team. Öö..

  5. Juu….kyllä naissalibandy parhaimmillaan voi olla todella hyvääkin….tosin useasti (runkosarjassa) sitä kestää vain erän,ehkä kaksi,ja sitten parempi jyrää voittoon.

    Pleijarit alkaakin kutkuttamaan,välierissä kaikki mahdollista ja finaalit….aikun oli viime keväänä hyvä sarja!

    Kaiken ylitse tietysti nousee ikävä kyllä ruotsalais seurat ja Ruotsin maajoukkue…..ne on ikävä kyllä valovuoden päässä Suomen vastaavista….ja ne tytöt ovat taitavia,nopeita ja ainakin kauniimpia kuin mikä tahansa suomalainen miesjoukkue! ;)

  6. Minuun uppoaa taistelu ja voitontahto.

    Se, että pelaajat antavat kaikkensa. Juoksevat, hikoilevat, torjuvat varmat maalit, karjahtavat kun laukaus menee ohi, nostavat nyrkit pystyyn kun tekevät maalin, käärivät lyhyet hihat olkapäille kun jatkoaika alkaa ja haluavat voittaa.

    ELI: Herättävät tunteita ja näyttävät tunteensa.

    Ja pelaajana minä haluan yleisön, joka tulee katsomaan kun pelaan voitosta, joka kannustaa, joka elää mukana, joka sanoo kovaan ääneen ÄHH kun laukaisu menee ohi ja joka nousee seisomaan kun voitamme, tai jonka pää vajoaa käsiin tappion tullessa.

    Uskon ensisijaisesti voitontahdon, urheilullisuuden, tunteiden ja taistelun kautta markkinoimiseen. ”Me menemme loppuun asti, me voitamme, me teemme parhaamme.” Me=yleisö ja joukkue. Uskon, että on eduksi, jos samaa aikaa näyttää hyvältä, mutta kamppailu voitosta on kuitenkin se tärkein asia. En minä halua yleisöä, joka pettyy, jos joukkue ei ole tarpeeksi kaunis. (Enkä usko, että se yleisö hallille saapuukaan: google antaa heille sen mitä he etsivät.) Minä haluan yleisön, joka pettyy jos joukkue ei taistele.

  7. Taistelu ja voitontahto on erittäin iso juttu. Itsekin huomaan antavani tappionkin anteeksi kunhan näyttää, että suosikkijoukkueeni on taistellut ja antanut kaikkensa.

    Muistelen tutkitun samoin, ja asia lienee sama lajista tai sukupuolesta riippumatta. Mutta miten se tuotaisiin esiin markkinoinnissa kun sisääntakennettu oletus on, että totta kai taistellaan voitosta?

    Topi, ”valovuosien päässä” on liioittelua, mutta kyllä ruotsalaishuippuje otteista kelpaa mallia ottaa. Ja kun muotoilet lopun noin, on siitäkin helppo olla samaa mieltä.

    Naisten liigan kärkipelit esimerkiksi Classicin, SB-Pron, Tiikerien, OLS:n ja NST:n kesken ovat olleet jo pitempään nautittavia vääntöjä, vaikka runkosarjaan mahtuukin myös liikaa selviä pelejä. Miten saada kaikki ottelut sellaisiksi?

  8. No jooo…..myönnetään jotta kirjoittamani valovuosien päässä on liioiteltu,mutta joukkueina (seura ja maajoukkue) ovat edellä.Eli työtä on tehtävä molemmilla saroilla kovasti.

    Mielenkiinnolla odotan näiden nuorten pelaajien esiinmarssia ja astumista ”isoihin saappaisiin”.

    Yksi huomion arvoinen asia myöskin mielestäni olisi,että miten saataisiin naiset viihtymään lajin piirissä pidempään.Ymmärrän tietysi,että perhe,lapset,opiskelu vie aikaa,mutten usko että koskee kaikkia.Jollain pitäisi saada myöskin uusia ”kassusaarisia” jäämään lajin pariin.

  9. olen itsekin ollut allerginen Andersonin kuvaamalle pinkille hymistelylle ja staattiselle objektina seisomiselle (kuinka usein salibandypelaajat edes ovat paikallaan?) . Siitä puuttuu juuri se taistelu. Muistan, että esimerkiksi Iksulla on ollut hienoja, dramaattisia mainoskuvia joissa on ollut paljon asennetta. Nyt sivulta tosin löyty hölmön oloinen ”tässä maalivahti vaan seisoo”-kuvakin mutta myös hienoja otoksia. (https://www.facebook.com/iksuinnebandy )

    Nostetaan esiin niitä pelaajia, jotka ovat kovassa kunnossa ja joilla on hyvä asenne, esimerkiksi blogeissa. Pelataan kesällä tosissaan ulkoilmaturnaus, jossa kovia otteluita jossain sellaisessa paikassa, jossa yleisö jo on.

    Uhoa kehiin ja uskoa itseensä ja lajiinsa. Jos joku sanoo, että salibandy ei ole urheilua, haastetaan heidät salibandyssa. Kyllä siinä heidän lajistaan riippumatta verkot heiluvat heidän maalissaan. Tai ei odoteta edes sitä kommenttia: haastetaan nyt jo paikallinen lätkäjoukkue salibandyssa.

  10. Kohti konkreettisia ideoita, hyvä. Onko havaintoja, että Suomessa jokin naisjoukkue olisi tässä muita edellä?

    Aikainen eläköityminen on harmillinen asia salibandyssa, ja naisten sellaisessa etenkin.

    Ilmeisesti ainakin rahaa pitäisi olla paljon, jotta se pidentäisi peliuria.

    Aamun Helsingin Sanomat kotimaisen jalkapallon tilanteesta:

    ”Viime kaudella liigapelaajan keskimääräinen vuosiansio oli enää 17 500 euroa. Joka kolmas pelaaja tienasi alle kymppitonnin. Kun palkka ei elätä, kokeneet pelaajat lopettavat uransa aikaisin.”

  11. Niiiin……olisha se kiva nähdä Mikakin vielä pelaamassa liigaa!!!…..jotenkin kuitenkin epäilisin,että jos esim. SSV tarjoaisi sinulle 17500 Euroa kaudesta,niin näkisimme sinut siellä pelaamassa! :D

  12. Katosikohan alkuperäinen aihe jossain matkan varrella! :D

  13. Kun viimeksi neuvottelin liigassa pelaamisesta, toinen osapuoli laittoi lopulta mieluummin kenttäpelaajan maaliin. Tarjosin varmaan liian vähän rahaa.

Kommentointi on suljettu.